Toinen lapsi onnitteli ja toinen ei

Minua ei onniteltu lainkaan. Lapsi on kyllä vasta 3-vuotias, jotta häntä ei voi moittia unohtamisesta, mutta toivoisin että mies voisi edes sanoa lapselle, että käyppäs sanomassa äidille onnea. Tiedän että lapsi on askarrellut päiväkodissa jotain minulle, mutta mies ei muistanut edes muistuttaa lasta, että tänään se lahja kuuluu antaa äidille. Ja mies tietää kyllä että tänään on äitienpäivä, koska kävimme kahvilla omien äitiemme luona.

Mä kirjoitti:

Minua ei onniteltu lainkaan. Lapsi on kyllä vasta 3-vuotias, jotta häntä ei voi moittia unohtamisesta, mutta toivoisin että mies voisi edes sanoa lapselle, että käyppäs sanomassa äidille onnea. Tiedän että lapsi on askarrellut päiväkodissa jotain minulle, mutta mies ei muistanut edes muistuttaa lasta, että tänään se lahja kuuluu antaa äidille. Ja mies tietää kyllä että tänään on äitienpäivä, koska kävimme kahvilla omien äitiemme luona.

Lisään vielä, että toivoisin siis että mies voisi opettaa lapselle, että äitienpäivänä kuuluu onnitella äitiä, niinkuin minäkin opetan lasta muistamaan isää isänpäivänä.

Mies oli vähän tikkuisella tuulella aamupäivällä. Teki aamupalan kyllä, mut jotenkin vaan murisi. 11v antoi koulussa tekemänsä kortin. 16v onnitteli. 18v ei saanut sanoja suustaan :D. Päivä meni 16v:n harrastuskuvioissa ja kun palasin, oli mieskin jo paremmalla tuulella. Kävi kaupassa ja grillaa.

Viidestä lapsesta yksi onnitteli tekstiviestillä heti aamusta. Yhden perheen kanssa kävimme syömässä. Loput 3 eivät muistaneet lainkaan. Aiempina vuosina ovat laittaneet txt viestin. Minusta päivän voisi poistaa.

Minustakin vähän outoa, jos mies ei yhdessä 3v:n kanssa huomioi ja ohjaa yhtään onnittelemaan tmv.

Uusperhe. Aamulla laitoin onnittelut anopille. Oma äitini on kuollut. Lapset (15 ja 18 v) antoivat leivoksia ja skumppaa ja pienen lahjan. Mies teki ruokaa. Kaikki ok.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin vähän outoa, jos mies ei yhdessä 3v:n kanssa huomioi ja ohjaa yhtään onnittelemaan tmv.

Niinpä. Minä olen siis se eka kommenttoija ja voin vielä kertoa, että miehen omat vanhemmat ovat aina olleet tarkkoja muistamisien ja perinteiden kanssa, joten miehen saamattomuus tässä asiassa ei todellakaan ole kotoa perittyä tms.

Oma äiti kuollut ja itselläni ei lapsia. Kuuntelin takapihalla kun naapureilla kävi lapsia onnittelemassa. Yksi äitsykkä-ystävä soitteli ja kehui kuinka ihana äitienpäivä oli ollut, kävivät jälkipolvensa kanssa syömässä.

Kaikki neljä lasta muisti. Kolmelta sain halaukset ja lahjat, töissä olevalta tekstarin. Lapset on jo aikuisia ja niin ihania.

Minä pidän huolen siitä, että meillä juhlitaan vuosijuhlia. Ei siis sen erityisempää kuin kukat ja kortti ja kakku ja mukavaa yhdessäoloa. Tänään se tarkoitti kesäkauden avaamista grillailun merkeissä ja rullaluistellen jokirantaan kokeilemaan, josko tarkenisi uida (ei tarjettu). Lapsi on odottanut kuin kuuta nousevaa, että pääsisi rullaluistelemaan meidän mukana, hän on harjoitellut koko talven täällä sisätiloissa.

Mieskin kunnioitti äitienpäivää niin, ettei lähtenyt metsätöihin kuten jokainen muu päivä/ehtoo. Tosin kysyi etukäteen, saako hän mennä. Juu ei todellakaan saa. Ihan niin kuin sinne ei mennä myöskään pääsiäispyhinä, joulupäivänä, isänpäivänä tai lapsen syntymäpäivänä. Mies ei ihan haltsaa näitä juttuja. Heillä ei hänen lapsuudessaan mitenkään juhlittu tämmöisiä vuotuisjuhlia eikä ollut mitään sen kummempia tapoja niihin liittyen, ei laitettu rairuohoa tai käyty virpomassa tai tehty vappusimaa.

Meillä hän on varmaan onnitellut adoptio äitiään. Ap

Mä kirjoitti:

Minua ei onniteltu lainkaan. Lapsi on kyllä vasta 3-vuotias, jotta häntä ei voi moittia unohtamisesta, mutta toivoisin että mies voisi edes sanoa lapselle, että käyppäs sanomassa äidille onnea. Tiedän että lapsi on askarrellut päiväkodissa jotain minulle, mutta mies ei muistanut edes muistuttaa lasta, että tänään se lahja kuuluu antaa äidille. Ja mies tietää kyllä että tänään on äitienpäivä, koska kävimme kahvilla omien äitiemme luona.

Meillä mies ei koskaan ole osannut huomioida, ei äitienpäivänä, ei syntymäpäivänä jne. Lapsen ollessa 4-vuotias meillä oli hyvin samanlainen tapaus. Odotin koko päivän ja olin itkukurkussa eikö minua muisteta mitenkään. Ihmeissäni eikö edes päiväkodissa ole askarrelleet mitään. Lopulta kysyin, joo oli ne kasvattaneet päiväkodissa kukan taimenen mutta mies oli jo istuttanut sen pihalle kun "se olisi kuollut siinä purkissa." Jos kukaan ei kerro että jossain pihalla on minulle istutettu kukka mistä voisin tietää? Pahoitan mieleni tämä takia ja tapaus vaikuttaa vielä 10 vuoden jälkeenkin äitienpäivän viettoon. Mies ei ole osannut ottaa opiksi ja onnistuu pahoittamaan mieleni joka äitienpäivän, myös tänään.

Vierailija kirjoitti:

Viidestä lapsesta yksi onnitteli tekstiviestillä heti aamusta. Yhden perheen kanssa kävimme syömässä. Loput 3 eivät muistaneet lainkaan. Aiempina vuosina ovat laittaneet txt viestin. Minusta päivän voisi poistaa.

Jos satut olemaan mun äitini, niin tiedät vallan hyvin että tähän on syynsä.

Itse lähetin äidilleni sekä kahdelle mummilleni jo hyvissä ajoin kortit. Vain yksi heistä kiitti. Oma poikani ei ole vielä lähettänyt onnitteluviestiä. Sen sijaan hyvä kaverini laittoi tekstarin yhteydeyssä onnittelut. Voihan sitä toivotella kaikille äideille ihan yleisesti, ei vain omalle :) Mutta se kun oma poika ei reagoi, se harmittaa. No, onhan tässä vielä päivää jäljellä...

Jos satut olemaan mun äitini, niin tiedät vallan hyvin että tähän on syynsä.[/

Olitpa kenen äidin lapsi tahansa, voisitko avata tuntojasi?

Rakkaudella yks epäonnistunut äiti

Vierailija kirjoitti:

Meillä hän on varmaan onnitellut adoptio äitiään. Ap

Miksi alapeukut? Ap

Minut vietiin syömään tyttären perheen mökille, poikani perheineen oli paikalla myös. Tytär oli tehnyt ihanat salaatit, vävy grillasi monenlaista, jätskikahvit joimme päälle. Lahjaksi sain lehden tilauksen, joka lahja on hyvin mieluinen. Äitini haudalle kävimme tyttären kanssa istuttamassa orvokit, ja samalla kävimme myös anopin ja lasteni isän haudoilla.

Ihana päivä oli, meillä äitienpäivää ja isänpäivää on aina juhlittu, huonoja muistoja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Jos satut olemaan mun äitini, niin tiedät vallan hyvin että tähän on syynsä.[/

Olitpa kenen äidin lapsi tahansa, voisitko avata tuntojasi?

Rakkaudella yks epäonnistunut äiti

Mitä tuntojani?

En halua olla missään tekemisissä ihmisen kanssa joka esim. varasti kotoani, niin kahvipaketteja, astioita, rahaa kuin muutakin mitä "tarvitsi".

Tai ihmisen kanssa joka haukkui minua alle kouluikäisille lapsilleni ja ympäri kyliä.

Tai ihmisen kanssa joka yrittää opettaa tupakan polttoa alle kouluikäisille lapsilleni.

Tai ihmisen kanssa joka teki verottajalle perättömän ilmoituksen mieheni veronkierrosta.

Vai haluatko mielummin kuulla tuntojani fyysisen väkivallan sävyttämästä lapsuudestani? Tai siitä jatkuvasta henkisestä mitätöinnistä?