Kesä ja viiltelyarvet piiloon?

Tyttäreni alkoi käyttämään t-paitoja keskustelujemme jälkeen. Tajusi, ettei hänen tarvitse välittää muiden mielipiteistä. Ei itseään pidä hävetä.

Jos et voi näyttää niin älä tee jälkiä.

Miksi haluat kesänkin piiloon?

Eipä oikein auta kuin pitkähihaiset tms muulla tavalla peittäminen. Itse käytin teininä irtohihoja kesällä. Arpien rasvaaminen, meikkaaminen tms ei auta, varsinkaan jos arvet aika uusia.

Itse sama ongelma, mutta jalkojen kanssa. Voihan niitä yrittää meikata pois, mutta kuitenkin läpi näkyy :((

Tuota. Olen aikuistuvan nuoren äiti, ja minulle tuli täydellisenä yllätyksenä - shokkina - se, että lapseni on viillellyt alakoulusta lähtien. Tilanne aukesi, kun kerran näin hänen viiltelevän...sain rakkaan lapseni hoitoon. Sydämeni särkyi - ja syyllisyyden betonitaakka putosi harteilleni. Sitä taakkaa kannan loppuikäni. Miksi en aikaisemmin tajunnut? Miksi en nähnyt? Mitä kaikkea olen äitinä tehnyt väärin?

Jos sinulla on tuoreita viiltelyarpia, niin pyydän, että ensimmäisenä soitat psykiatriseen nuorisopäivystykseen. Sitten ryhdyt käymään psykiatrilla. Ja lopetat viiltelyn heti - sisäinen paha olo on purettava toisin.

Jos voisin, niin ottaisin sinun pahan olosi ja taakkasi itselleni - vapauttaisin sinut nauttimaan elämästä, iloitsemaan olemassaolostasi ilman tuskaa. Ottaisin sinun sisäisen tuskan omille harteilleni, kaiken.

Jos sinulla on haalenneita arpia, niin olet jo pitkällä. Olet arvokas ihminen, jota ei kukaan eikä mikään voi eikä saa haavoittaa kirjaimellisesti enää. Sinä, joka viiltelet tuskaasi, niin muista, että sinulla on äiti tai isä, joka välittää sinusta enemmän kuin tiedät. Synnyit ihanana vauvana, jonka iho on ehjä. Nyt iholla ja sielussa on arpia, mutta ne vaalenevat, ja häviävät. Katso - pyydän - tulevaisuuteen.

Tyttäreni peitti parina kesänä arvet käyttämällä vain pitkähihaisia paitoja ja pitkiä housuja. Hänellä ihan hiki valui. Monet sanoivat, että laittaisi shortsit, t-paidan päälle. Tytär vain sinnikkäästi väitti, että on kylmä. Sitten hän jotenkin väsyi siihen ainaiseen peittämiseen. Nyt hän ei enää peittele niitä missään tilanteessa. Fiksut eivät kysy ja tyhmät eivät älyä kysellä. Olen hänelle sanonut, että meillä kaikilla on arpia. Toisilla sisäisiä eli mieli on pahoittunut jostain ja on masennusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa tms. Toisilla on ulkoisia arpia. On onnettomuusarpia, aknearpia, leikkausarpia, raskausarpia. Niitä voi alkaa peittämään, mutta monta kertaa vain näkyvät paremmin, kun se meikki erottuu. Peittäminen on myös raskasta, koska ne arvet ovat kuitenkin osa itseä. On tullut tehtyä mitä on tehnyt. Ehkä kannattaa vain kantaa ne ja kertoa, jos joku kyselee ja ihmettelee, että rankkaa on joskus ollut tai et halua siitä asiasta puhua. Toisaalta kyselet niiden peittämiseen keinoa. Kerran apteekista ostimme tyttären kanssa jotain voidetta, mikä oli kuitenkin liian vaalea, vaikka tytär tosi vaalea. Olisi pitänyt ostaa se tummempi. Ei tytär sitä halunnut käyttää. Oli tosi vaikea levittää tasaisesti ja arvet kuitenkin näkyivät läpi. Ei tästä vastauksesta varmaan apua sinulle ollut, mutta ehkä sellainen apu, että on muitakin samassa tilanteessa olevia ja olleita.

Pääasia ettet enää viiltele.

Tatuoinneilla viiltelyt piiloon.

Sitä saa mitä tilaa.

):

Mä viiltelin kun olin 15-17v.Olen nyt 40v,ja käsivarret ja ranteet täynnä arpia edelleen.Ei ole mukavaa tällä iällä.Sun täytyy etsiä toinen keino purkaa pahaa oloa,usko mua.Oli se sitten musiikki,juokseminen,kirjoittaminen,nyrkkeily,mikä vaan.Älä riko itseäsi enempää.Halaus sinulle,ja voimia.

<3

Taistelen saman asian kanssa edelleen joka kesä vaikka tiedän ettei asialle voi enää mitään. Jotkut arvet saa t-paidan ja shortsienkin alle, kaikkia ei. Loppujen lopuksi aika harva niistä kyselee vaikka joskus huomaan että tuijottavat.

Todella empatiakyvytöntä todeta että no mitäs idiootti teit noin, etkö silloin miettinyt. Varmasti jokainen viiltelijä katuu asiaa koko loppu elämänsä mutta ei, ei niitä seurauksia sillä viiltely hetkellä tule miettineeksi. Se paha olo on jotain niin suurta ja käsittämättömän vahvaa ettei sitä tahtoisi kenenkään kokevan. Vain ihminen jolla on todella paha olla, tekee jotain niin tyhmää. Mutta ei siitä auta syyllistää, sen tekee masentunut ihminen ihan itsekin.

Niiden arpien kanssa on vaan pakko oppia elämään koska tosiaan niiden peittämiskeinot on hyvin rajalliset.

Voimia kaikille joilla elämä on tuonut arpia. Älkää hävetkö sitä että olette jaksaneet niiden vaikeiden hetkien yli elossa, vaikkakin haavoittuneena .

Kaikki järjestyy kyllä <3

Arvet ovat merkki siitä että olet selviytynyt.

Pitkiä hihoja vaan käyttöön. Voit sanoa kyselijöille, että saat helposti  aurinkoihottumaa. 

Onneksi omat vanhemmat tietää ja vuoden olen säännöllisestä viiltelystä ollut nyt kuivilla. Muutama repsahdus tullut mutta ei mitään sen vakavampaa. Voin siis kulkea huoletta t-paidassa ja hameissa/shortseissa ulkona. Koulu on ainoa paikka missä ahdistaa olla, kun kaverit ei tiedä mutta eipä ainakaan nyt ole sanonut mitään kun pari ekaa päivää koulussa olen ollut hihattomassa niin että arvet näkyy.

Kannattaa kertoa vanhemmille, pääset sillä helpommalla. Ala vaan kulkemaan t-paidassa ja he ottavat itse asian puheeksi kun näkevät arvet. Pääset hoitoon eikä tarvitse enää stressata niin paljoa hihattomassa kuljeskelua. Se on paljon helpompi vaihtoehto kuin pitää pitkähihaisia koko kesän ja vältellä ulos menemistä.

Itse olin nuori 80-luvulla, eikä silloin kukaan viillellyt itseään. Mikä tällaisen muodin loi ja miksi pitää itseäään viillellä, kun ahdistuksessaan voisi vaikka nyrkittää vastaan tullutta liikennemerkkiä

Itelläni auttoi miettiä että ne on jälkiä pahasta olosta josta olen selvinnyt. Se että vuorikiipeilijä putoaa ja saa arven näkyvään paikkaan ei ole hävettävä asia, miksi viiltely arpi olisi? 

Valkoiset ja muut vaaleat ohutta ja hengittävää kangasta olevat pitkähihaiset käyttöön. Tuon lisäksi jos et pelkää napapaitoja niin vielä cropattu versio.