Lue keskustelun säännöt.
Insinöörien heikentynyt arvostus
12.05.2018 |
Insinöörin ammatti oli vielä pari vuosikymmentä sitten arvostettu, mutta moninkertaisiksi kasvatettujen aloituspaikkojen määrän ja uusien tutkintonimikkeiden vuoksi arvostus on ollut jatkuvalla lasku-uralla. Arvostuksen määrä näyttää valitettavasti edelleenkin laskevan.
Opistoinsinööri
Perinteisesti insinöörejä valmistui teknillisistä oppilaitoksista ja teknillisistä korkeakouluista mukaanlukien yliopistojen teknilliset tiedekunnat. Teknillisestä opistosta valmistuneen insinöörin tutkinto oli käytännönläheinen, ja koska pääsyvaatimuksena oli tietyn pituinen alan työkokemus ja mahdollisesti myös alempi tutkinto, se antoi hyvän pohjan käytännön työhön, mitä opistoinsinöörin työ lähes aina olikin.
Keskimääräiset kustannukset suoritetusta insinöörintutkinnosta olivat 80-luvulla kaikista opistoasteen tutkinnoista yhdet pienimmistä. Opetusministeriön oli siten helppo lisätä runsaasti uusia opiskelupaikkoja tekniikan alalle. Muutoksen vuoksi opistojen, jotka tunnettiin aikaisemmin vaativina oppilaitoksina ja joihin oli melko vaikea päästä opiskelemaan, pääsyvaatimuksia höllennettiin, ja vuonna 1986 opiskelemaan pääsi suoritettuaan vain ammattikoulun ensimmäisen luokan. Tuo höllennys näkyi tietenkin keskimääräisessä opintomenestyksessä, koska opiskelemaan pääsi henkilöitä, joilla ei olisi aikaisemmin ollut mitään mahdollisuuksia (eikä myöskään edellytyksiä) päästä opiskelemaan tekniikan alaa.
90-luvun alussa seuraava huononnus insinööriopinnoissa oli ns. ammattikorkeakoulujen perustaminen. Tuolloin kaikki entiset opistot muuttuivat ammattikorkeakouluiksi, joiden esikuvana toimivat yliopistot ja korkeakoulut. Aikaisemmin teknillisissä oppilaitoksissa sovellettu luentopakko poistui muutoksen myötä, ja aloituspaikkoja lisättiin jälleen. Opistojen luentopakko oli ehdoton etu, koska se pakotti opiskelijat olemaan läsnä oppitunneilla ja oppimaan siinä samalla.
Samassa muutoksessa teknikko-tutkinto lakkautettiin. Aikaisemmin teknillisistä oppilaitoksista valmistui teknikoita hieman insinöörejä enemmän, mutta amk-muutoksen jälkeen teknikko-aloituspaikat siirrettiin suoraan insinöörien aloituspaikkakiintiöön. Teknikko-koulutuksen tutkintovaatimukset olivat selvästikin insinööri-koulutuksen vastaavia helpommat, joten jotta aikaisemmin teknikko-koulutukseen pyrkineet ja siitä selvinneet olisivat selvinneet myös amk-koulutuksesta, amk-koulutuksen tutkintovaatimuksia piti laskea ”sopivasti”.
Kolmas insinöörin ammatin arvostuksen huononnus oli uusien tutkintonimikkeiden perustaminen, kuten esim. elintarvikeinsinööri, ja insinööri-käsitteen laventaminen koskemaan lähes kaikkea työtä, joka edes hieman sivusi tekniikkaa. Ohjelmoinnin kasvettua yhdeksi suurimmiksi sähköalan työllistäjistä insinööreistä tehtiin koodareita, joilla ei juurikaan ole mitään tekemistä perinteisen käytännönläheisen tekniikan kanssa. Jonkin korkean tason ohjelmointikielen kanssa työskentelevää henkilöä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua insinööriksi – se on tosiasia.
Kommentit (15)
Opetuksen laatu
Insinööriopetuksen laatu riippuu tietenkin paljon oppilaitosten opettajien tasosta, osaamisesta ja kyvystä opettaa. Jos opettaja ei osaa opettaa, siinä menee hyväkin osaaminen hukkaan. Opistoissa ja ammattikorkeakouluissa opettajien taso vaihtelee laidasta laitaan. Oma lukunsa ovat teollisuudesta tulevat sivutoimiset opettajat.
Opisto/amk taitaa olla ainoa oppilaitos, jossa täysin epäpätevä henkilö voidaan palkata opettajaksi. Jos muita hakijoita ei ole, oppilaitos joutuu tinkimään muodollisista pätevyysvaatimuksista.
Yliopistoissa ja korkeakouluissa ei käydä oppitunneilla vaan luennoilla. Niissä siis opettaja – oli hän sitten professori, assistentti tai jotakin siltä väliltä – luennoi, mikä ei varsinaisesti olekaan mitään opettamista vaan jotakin aivan muuta. Joillakin opettajilla on sellainen ”luennointitaito”, että opetuksesta ei saa mitään irti. 45 minuutin jälkeen tulee tunne, että asiasta ei oppinut mitään, vaan pikemminkin siinä käy niin, että aikaisemminkin osattu asia muuttui entistä sekavammaksi.
Olin joskus ihmetellyt, miksi yliopisto-opetus oli sellaista, että siitä ei oppinut juurikaan mitään, eli luennoilla käynti oli käytännössä ajanhukkaa. Sain vastauksen tähän mieltä askarruttavaan kysymykseen vuosia myöhemmin eräältä professorilta. Hänen kertomansa mukaan monet professorit (opettajat) kilpailevat keskenään siitä, kuka osaa selittää yksinkertaisen asian mahdollisimman vaikeasti ymmärrettävällä tavalla. Kun vastausta ajattelee, ymmärtää kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AMK-tasoinen koulutus takana ja täytyy sanoa että sähköä koulussa käsiteltiin, mutta varmasti 80% luokan oppilaista ei ymmärrä käytännössä voltin ja amppeerin eroa.
Sitten se tietotekniikkapuoli. Koulun harjoitustyöt olivat tasoltaan sellaisia, että eipä niillä työelämässä ole mitään arvoa.
Vaikeahan se on tehdä oikeita harjoitustyöitä kun 60% oppilaista on insinöörialalla väärän syyn takia, eikä sen vuoksi että tekniikka oikeasti kiinnostaa..
Olen opiskellut sähköalan teknikoksi, insinööriksi ja sitten vielä DI tutkinnon. Nyt opetan sähköalalla Insinööri AMK opiskeloijoita ja vaatimukset ovat alhaisemmat kuin 80-luvulla teknikkokoulutuksessa. Tämä on faktaa, eikä mitään arviota. Vaatia ei AMK opinnoilta saa mitään, opetukseen varataan aikaa kymmenen prosenttia siitä mitä opistoinsinööreillä oli aikoinaan. AMK tutkinnot eivät ole muuta kuin säästöä opetuksesta. Oppilaat harhailevat neljä vuotta koulun kirjoilla "muka" koulutettavana. Tosi puheessa ammattikoulu ja yliopisto ovat ne paikat, joissa on mahdollista hankkia sellainen osaamisen, jolla leivän saa pöytään. Aikoinaan teknikko ja insinöörikoulutukset olivat laadukkaat opinahjot. Tuosta AMK hässäkästä suomi tulee maksamaan kovan hinnan menettämällä perinteiset osaajat, insinöörit !
Oot oikeassa. Valmistuin rimaa hipoen teknikoksi 80-luvulla. 2000-luvulla valmistuin amk-insinööriksi erittäin hyvin arvosanoin aikuiskoulutuksesta, johon käytännössä pääsi kaikki halukkaat, jotka suurinpiirtein osasivat kertotaulun. Nykyään teen töitä suunnittelutoimistossa, ja onhan noilla konkareilla asiat paljon paremmin takaraivossa, itse joudun jatkuvasti etsimään tietoa.
Times Higher Education rankingissa Uppsalan yliopisto on jssk sijalla 86. Eipä suomalaiset ekonomikehdot ole tuohon sijaan päässeet, vaan ovat jssk 200. sijan takana. Tosi on. Helsingin Yliopisto on suomalaisista paras ja muut tulevat kaukana perässä. Tosin eri tieteenlajien mukaan ranking voi poiketa paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muusta olen samaa mieltä paitsi yliopistotasoisen tutkinnon suorittamisessa kestää huomattavalla enemmistöllä pidempään kuin 5 vuotta.
Se on ehkä ollut hämäävää, että pitkän matematiikan lukijoiden väitetään laskeneen paljon, vaikka muistaakseni määrällisesti heitä on vieläkin vähintään yhtä paljon, mutta prosentuaalisesti lukiolaisten joukosta heitä on vähemmän.
Arvostuksen takiako porukka menee yliopistoihin ja korkeakouluihin? Heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AMK-inisinöörinä voin sanoa, että koulun taso oli todella huono. Opettajien motivaatio oli hukassa ja omaa taitotasoa ei oltu kiinnostuttu päivittämään. Yritimme sanoa, että meistä tuntuu, ettei täällä opi mitään, mutta kuuroille korville meni. Nyt opiskelen DI-jatkotutkintoa ja olen ollut ihan tyytyväinen tasoon ja oppimiseeni. Tosin joudun paljon kirimään, että saan amk-vuoteni tyhjiössä elämisen kurottua, työlästä tämä on. Opiskelijoiden pitäisi sada rehellisempää tietoa jostakin amkin ja yliopsitojen tasojen eroista.
Vierailija kirjoitti:
Arvostuksen takiako porukka menee yliopistoihin ja korkeakouluihin? Heh.
Tässä taisi olla kyse mm. kykyjen hyödyntämisestä, koulutettujen työelämään sijoittumisesta ja palkkauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot oikeassa. Valmistuin rimaa hipoen teknikoksi 80-luvulla. 2000-luvulla valmistuin amk-insinööriksi erittäin hyvin arvosanoin aikuiskoulutuksesta, johon käytännössä pääsi kaikki halukkaat, jotka suurinpiirtein osasivat kertotaulun. Nykyään teen töitä suunnittelutoimistossa, ja onhan noilla konkareilla asiat paljon paremmin takaraivossa, itse joudun jatkuvasti etsimään tietoa.
Ihan samat tuntemukset minulla. Osa työkavereista päivitti teknikko tutkintonsa AMK tutkinnoksi huippuarvosanoin ja sanoivat koulutuksen olleen paljon helpompaa kuin aikaisemmin koulunpuolella opiskelu.
Työnantaja ilmoitti minulle, ettei ole syytä lähteä päivittämään tutkintoa AMK insinööriksi, koska unohdat vain ne loputkin osaamiset :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut sähköalan teknikoksi, insinööriksi ja sitten vielä DI tutkinnon. Nyt opetan sähköalalla Insinööri AMK opiskeloijoita ja vaatimukset ovat alhaisemmat kuin 80-luvulla teknikkokoulutuksessa. Tämä on faktaa, eikä mitään arviota.
Olen valmistunut sähköosastolta opistosta 1991 insinööriksi, nyt tuli töihin AMK:n sähkövoimateknikasta valmistunut, käynyt myös sähköasentaja koulutuksen ammattikoulussa. Ei mitään hajua sähkötyöturvallisuudesta. Luulisi, että sähköinssin voisi jättää tekemään perushuoltotöitä. Mutta, kun ei voi. Tappaa vielä itsensä. Minua ei haittaa, mutta saisin kumminkin jonkinlaisen syytteen!
Nyt ymmärrän lehtikirjoitukset valmistuneista AMK insseistä, ja heidän osaamistasosta. Valmistuneiden tasosssa on tietysti suuria eroaja, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut sähköalan teknikoksi, insinööriksi ja sitten vielä DI tutkinnon. Nyt opetan sähköalalla Insinööri AMK opiskeloijoita ja vaatimukset ovat alhaisemmat kuin 80-luvulla teknikkokoulutuksessa. Tämä on faktaa, eikä mitään arviota.
Olen valmistunut sähköosastolta opistosta 1991 insinööriksi, nyt tuli töihin AMK:n sähkövoimateknikasta valmistunut, käynyt myös sähköasentaja koulutuksen ammattikoulussa. Ei mitään hajua sähkötyöturvallisuudesta. Luulisi, että sähköinssin voisi jättää tekemään perushuoltotöitä. Mutta, kun ei voi. Tappaa vielä itsensä. Minua ei haittaa, mutta saisin kumminkin jonkinlaisen syytteen!
Nyt ymmärrän lehtikirjoitukset valmistuneista AMK insseistä, ja heidän osaamistasosta. Valmistuneiden tasosssa on tietysti suuria eroaja, mutta...
Outoa jos sähköasentajataustainen ei tiedä työturvallisuudesta mitään. Jos itse selviää tuurilla hengissä asennustöistään, niin seuraavaksi on vaarassa asennusten loppukäyttäjät. Isäni oli opistosta valmistunut insinööri ja veli DI, molemmat sähkövoimatekniikasta ja osasivat kyllä hommansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin läpi kaksi amk-opinnäytetyötä (tekniikka) jotka oli tehty yritykseemme. Aiheet joita käsiteltiin oli töiden mukaan ratkaistu. Teoriaosuudet olivat puutteelliset, toisesta puuttui kokonaan. Toteutuksia ei oltu todellisuudessa toteutettu ollenkaan, kyse oli siis täydestä valheesta. Lähdeluettelot olivat surkeat. Toisen työn lähdelinkit viittasivat samaan asiakirjaan, toisessa kyse oli kokoelma henkilöistä joita oli haastateltu (kaikki tiedossa olevia kavereita).
Olin hiljattain koulutuksessa jossa amk-lehtori kertoi avoimesti että hän ei enää kelpaisi työelämään oppilaitoksen ulkopuolella. Tällaiset henkilöt sitten ovat opettamassa! Eivät tiedä nykypäivästä ja eivät edes tajua olla kertomatta sitä.
Ketjun aikaisemmat kommentit ovat muutaman vuoden takaa mutta näyttäisi siltä että tekniikan alan insinööriopetus on romahtamassa.
Diplomi-insinööri
Sama arvostuksen väheneminen on havaittavissa myös diplomi-insinööritutkinnossa. Koska DI-tutkinnon on voinut tai voi edelleenkin suorittaa teknillisessä korkeakoulussa, teknillisessä yliopistossa tai yliopiston teknillisessä tiedekunnassa, on selvempää puhua vain yliopistossa suoritetusta insinööritutkinnosta eli diplomi-insinööritutkinnosta tai DI-tutkinnosta.
Yliopistot saavat tietyn summan jokaisesta suoritetusta maisterin (ml. diplomi-insinööri), lisensiaatin ja tohtorin tutkinnosta, ja kertyneen summan yliopisto voi käyttää vapaasti haluamallaan tavalla. Sitä ei ole mikään pakko sijoittaa perusopetukseen, vaikka suurin osa rahoista tuleekin suoritetuista perustutkinnoista. Tämä on kannustin, jolla yliopistot pyrkivät maksimoimaan tutkinnon suorittaneiden määrän. Koska opiskelija-aines on mitä on, rima täytyy laskea alas, jotta tavoite voidaan saavuttaa. Jos yliopisto pitäisi ”tasonsa” korkealla eli siitä valmistuisi vain korkeatasoisia tutkinnon suorittaneita, se nykyisen käytännön vallitessa sahaisi omaa oksaansa. Syy ei siten ole missään yksittäisessä yliopistossa vaan järjettömässä tutkintomäärätavoitteessa.
Opetusministeriö on lisännyt myös DI-tutkinnon aloituspaikkoja likimain samassa suhteessa opistojen/amk:jen kanssa. Jotta opiskelijat valmistuisivat tavoiteajassa tai edes joskus, yliopistojen on ollut pakko laskea tutkintovaatimuksia niin paljon, että tietty määrä opiskelijoita valmistuu tavoiteajassa. Tämä näkyy tietenkin työelämässä, kun sinne tulee nuoria insinöörejä, jotka eivät osaa juuri mitään muuta kuin tenttivastaustekniikan, jolla selviää tenteistä mahdollisimman vähällä vaivalla.
Diplomityö
Opinnäytetyön hyväksyminen ei myöskään saa viivästyttää valmistumista yliopistossa, jonka tärkein tehtävä on (laatuun katsomatta) tuottaa mahdollisimman paljon ja nopeasti diplomi-insinöörejä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen diplomityö sen tasoon katsomatta hyväksytään. Oulun yliopiston sähkötekniikan osaston eräs professori kertoi noin 15 vuotta sitten, että jokainen diplomityö saa automaattisesti vähintäänkin arvosanan ”hyvä”, ellei se sitten ole poikkeuksellisen huono eli ala-arvoinen. Vaikka diplomityö olisikin oikeasti huono, se saa kuitenkin arvosanan ”hyvä”. ”Hyvää” huonompia arvosanoja eli ”erittäin tyydyttävää” ja ”tyydyttävää” annetaan erittäin harvoin.
Jos opiskelija ei saisi diplomityöpaikkaa jostakin yrityksestä, se ei tietenkään estä valmistumista. Tuolloin yliopiston asianomainen laboratorio järjestää mahdollisuuden tehdä ns. kirjallisen tutkielman, jolla ei ole sen kummempaa merkitystä, ja saattaa toisinaan jopa maksaa siitä palkkaa. Siinä riittää, että opiskelija käyttää työhön noin neljä kuukautta aikaa ja kirjoittaa noin 50 sivua tekstiä, josta suurin osa on suoria tai epäsuoria lainauksia lähdekirjallisuudesta. Jos työ sujuu hyvässä yhteisymmärryksessä ohjaajan ja valvovan professorin kanssa, hyvä-arvosanan saaminen on taattu.