Asikaspalvelussa työskentelevät! Oletteko itkeneet asiakkaan edessä?
Tai puhelimessa palvellessasi asiakasta? Miksi? Miten asiakas reagoi?
Olen tehnyt aspatyötä 20vuotta ja tänään purskahdin itkuun kesken puhelun. Asiakkaan tarina (erittäin vaikea elämäntilanne ja vastoinkäymisiä) oli niin lähellä omaani että ”osui ja upposi”. Asiakas itki kun kertoi asiansa.
Pahoittelin asiakkaalle epäammattimaista käytöstäni ja sanoin ymmärtäväni täysin hänen tilannetta.
Sain asiakkalta kiitosta ja palautetta että minulla on sydän kultaa. Vieläkin itkettää kun ajattelen asiaa.
Kommentit (9)
Kerran räjähdin nauramaan asiakkaalle päin naamaa. Itkin hysteerisestä naurusta.
En koskaan asiakkaiden nähden, itkut, naurut ja kiroilut hoidettiin takahuoneessa. Asiakkaiden purkaessa tunteitaan täytyy pitää oma järki päässä ja ottaa tilanne hallintaan. Toki kuuntelin ja myötäelin jos jollakulla oli huolia ja halusi kertoa niistä mutta asiallisilla kysymyksillä ohjailin asiakasta tunnekuohusta järkevään ja optimistiseen mielentilaan.
Aspahenkilöä sylkykuppinaan pitävät tyypit ovat ihan oma k...päälajinsa joille en antanut koskaan milliäkään periksi, mitä turhia kun he eivät periaatteesta koskaan ole tyytyväisiä mihinkään tuotteeseen tai palveluun. Jämäkkyydellä ja asiallisuudella heidät sai nopeimmin pois tiskiltä urputtamasta.
No en. :D Joskus oon kyllä ollu lähellä itkua, jos on vaikka hammastulehdus, kuumetta tai muuten kipeänä, ja joutuu olemaan siinä asiakaspalvelussa sen aikaa, että saa ajan lekurille tai pomon järkkäämään jotain.
Olen itkenyt. Olen keittiön täti (kouluissa ja päiväkodeissa) ja on tullut itkettyä, mutta useimmin kyllä saan pidettyä itseni kasassa kunnes pääsen vessaan tms. Yleensä se on liittynyt omaan stressiin tai väsymykseen tai jonkun sanomaan loukkaavaan asiaan.
Ei itkemistä tarvitse hävetä. Ihmisiä mekin olemme. Harvoin tavallinen asiakaspalvelutilanne on niin virallinen, että se olisi loukkaavaa tai epäammattimaista. Yleensä ihmiset ovat empaattisia itkevää kohtaan.
Dosentti yliopistolla (mies)ja sosiaalityöntekijä (vanha nainen) soppalassa alkaneet itkeä kun olen käynyt ystävällisesti tuloksiani ja tapaukseni etenemistä. En provonnut tai riehunut mitenkään, olen sivistynyt, hyvätapainen herrasmies. Paineensietokyvyttömien, hysteeristen ja sivareiden ei kuuluisi olla asiakaspalvelussa tai tuntiopettajana yliopistolla.
Muutamia kertoja silmittömästi raivoava tai ilkeästi puhuva asiakas on saanut äänen värisemään, mutta itkut olen tirauttanut vasta tilanteen jälkeen taukotilassa. Liikutuksesta tai naurusta olen kyynelehtinyt asiakkaan edessä.
En ikinä. Olen yli 20 vuotta työskennellyt alalla ja jo niin paatunut ettei nyyhkytarinat mene enää läpi. Huutanut olen tosin asiakkaalle, joka aloitti ensin huutamisen. Lupasi tehdä valituksen, sitä ei koskaan kuulunut.
Monetkin kerrat. Ihmisiä me asiakaspalvelijatkin vaan ollaan.
Aika usein olen itkenyt asiakkaan kanssa. Minulla on kuulemma sellaiset kasvot että on helppo avautua. Esim.
-tuli kahville, paljasti että miehensä lyö
-kantis tuli syömään, kertoi vanhan koiransa kuolleen
-asiakas oli telonut itsensä töissä, pelkäsi toimeentulonsa puolesta
Valitettavan usein asiakkaat ovat myös itkettäneet minua ilkeyttään. Esim.
-olin korkeilla tikkailla, vanha ukko hiipi viereen ja huusi "BÖÖ!!!", meinasin horjahtaa alas ja tämä vanha piru nauroi sitä
-romaniasikas haukkui päissään minut epäkelvoksi ja jumalattomaksi, kun aloin itkeä hän käski minun rukoilla useammin, ärähdin että minä rukoilen päivittäin (vaikka mitä se hänelle kuului, mokoma tekopyhä juoppo)
-humalainen miesasiakas suutahti jotenkin, paiskasi kasan kolikoita tiskille ja ärähti "laske hu*ra siitä!"