Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaverin omituinen käyttäytyminen 1990-luvulla jäänyt vaivaamaan
09.05.2018 |
Olin koulukaverillani yötä 1990-luvulla. Illalla juttelimme niitä näitä ja kaikki oli normaalisti. Yhtäkkiä kaverini tiuskaisi johonkin tavalliseen kysymykseen (mitähän huomenna söis? tai sataakohan huomenna? tms.) "No en tiiä!!" Olin ihan hiljaa, mutta hetken päästä kaverini katsoi minuun vihaisesti ja huusi "Hiljaa!". Ihan kuin olisi harhakuullut että sanoin jotain. Sen jälkeen hän ei enää puhunut mitä eikä vastannut minulle ja kääntyi seinään päin nukkumaan. Nukuimme samassa huoneessa, joka oli heidän vierashuone. Kaverin vanhemmat eivät olleet kotona.
Seuraavana päivänä kaikki oli aluksi normaalia ja kaverini taas puhui minulle, mutta kun olimme talon pihalla ottamassa aurinkoa, hän otti yhtäkkiä rautaisen puutarhalapion käsiinsä ja sanoi "pitäisköhän mun lyödä sua tällä". Naurahdin ja sanoin hämmentyneenä "älä nyt" tms. Sen jälkeen sanoin että mun täytyy lähteä ja lähdin.
Koulussa kaverini oli taas normaali. Tämä tapahtui ysiluokan toukokuussa, ja kesän jälkeen aloitimme eri kouluissa. Aikuisena emme ole olleet tekemisissä.
Kaverillani ei ollut mitään mielisairautta ainakaan minun tietääkseni ja nyt kun olen löytänyt hänet somesta, hänen elämä näyttää ihan normaalilta ihmissuhteineen ja harrastuksineen. Mitä ihmettä?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäpä sinä hänen psyykkisen terveytensä tiedät, silloisen saati nykyisen, jos ette kerran ole olleet tekemisissä? Ei tuo normaalilta ja terveeltä kuulosta.
Miksi nyt asiaa mietit? Juuri tapasin vanhoja koulukavereita 30 v takaa. Me kaikki muistimme eri asioita. Jollekin jää jotain mieleen ja toiselle toisia. Yksikään näistä ei ole totuus vaan muisto. Ihmisen mieli toimii niin
Tässäkin kannattaa miettiä vain miksi sinä nyt huuri muistelet tällaista asiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nyt asiaa mietit? Juuri tapasin vanhoja koulukavereita 30 v takaa. Me kaikki muistimme eri asioita. Jollekin jää jotain mieleen ja toiselle toisia. Yksikään näistä ei ole totuus vaan muisto. Ihmisen mieli toimii niin
Tässäkin kannattaa miettiä vain miksi sinä nyt huuri muistelet tällaista asiaa
Tämän lisäksi muistot voivat muuttua. Vaikka asia olisi kuinka kirkkaana mielessäsi niin siinä voi olla "omaa lisää", etenkin kun asiasta on noin kauan.
Lisäksi kaikille tulee aina välillä idioottimaisia ajatuksia, kaverisi vain sanoi sen ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet papattanut papattanut papattanut ja papattanut koko ajan. Ihan turhia ja tyhmä juttuja, vain sen takia ettei muka sekuntiakaan voi olla hiljaisuutta.
Sellainen on tosi uuvuttavaa.
Hän halusi nukkua. Joskus ei jaksa kuunnella koko päivää toisen pulputtamista ja retorisia tyhmiä kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap ehkä sinä kuvittelit kaverisi oudon käyttäytymisen
Tämä on periaatteessa mahdollista. Toisaalta ainakaan mulla ei ole ollut harhoja kun taas kaveristani ei tiedetä. Ainoa tapa varmuudella tietää mitä tapahtui olisi ollut että tapahtumat olisi videoitu tai edes äänitetty. ap.
Kiusallista vain luokkajuhlat 30 vuoden jälkeen kun naisia ei meinaa enään tunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet papattanut papattanut papattanut ja papattanut koko ajan. Ihan turhia ja tyhmä juttuja, vain sen takia ettei muka sekuntiakaan voi olla hiljaisuutta.
Sellainen on tosi uuvuttavaa.
Uhkailetko aina rautalapiolla lyömisellä, jos ihminen on tuollainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudessa voi olla enempi mielikuvituskavereita. Ehkä hän on tottunut puhumaan heidän kanssaan välillä ja kun olit kylässä, ne jäivät vähemmälle huomiolle ja hän ärsyyntyi.
Mutta moni kuulee koko elämänsä ääniä, en muista kuinka monta prosenttia ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet papattanut papattanut papattanut ja papattanut koko ajan. Ihan turhia ja tyhmä juttuja, vain sen takia ettei muka sekuntiakaan voi olla hiljaisuutta.
Sellainen on tosi uuvuttavaa.
Uhkailetko aina rautalapiolla lyömisellä, jos ihminen on tuollainen?
Kieltämättä tekis mieli.
No enpä tiedä, ehkä sillä oli vaan murrosiän hormoniailahteluja. Nuo teinien mielialat tuntuu vaihtelevan kovin äkisti. Ehkä joku ap:ssa pänni kaveria kovin mutta ei pystynyt sanpmaan suoraan että mikä.
Ehkä tuo käyttäytyminen on jotenkin ylikorostunut muistoissa jos se oli niitä viimeisiä yhdessäolon hetkiä.
Mulle tapahtui samantapainen silloisen tuttavuuden toimesta 90-l, yhtäkkiä uhataan kovalla väkivallalla. Myöhemmin näin aikuisena hänen voimakkaat tic- oireensa ohimennen kohdatessa eli kai jotain oireili jo nuorena. Kaikki jutut ei näy heti päällepäin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nyt asiaa mietit? Juuri tapasin vanhoja koulukavereita 30 v takaa. Me kaikki muistimme eri asioita. Jollekin jää jotain mieleen ja toiselle toisia. Yksikään näistä ei ole totuus vaan muisto. Ihmisen mieli toimii niin
Tässäkin kannattaa miettiä vain miksi sinä nyt huuri muistelet tällaista asiaa
No ainakin lapiolla uhkailu on vähän sellainen juttu, että se on joko totta tai ei. Joko ap:n kaveri uhkaili lapiolla tai sitten ap on kuvitellut koko asian. Itse lapiolla uhkailua olisi aika vaikea selittää positiivisemmaksi. Usein uhkaavat tilanteet jäävät mieleen epämiellyttävänä tunteena jonka oikeastaan ymmärtää vastaa myöhemmin.
Ap, vaikka kaverillasi olisikin ollut mt-ongelmia, hänellä voi nyt olla lääkitys kunnossa ja siksi kaikki hyvin.
Alue: Aihe vapaa
En minä tiedä. Kysy.