Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää työtäni, mutta en pysty paniikkihäiriön takia lähteä opiskelemaankaan
08.05.2018 |
Ahdistaa tilanteeni. Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? En enää kestä enkä jaksa nykyistä työtäni, mutta en voi lähteä opiskelemaankaan paniikkihäiriön takia. Minulla jäi opiskelut lukioon ja lukiostakin on jo 15 vuotta. Kärsin kouluaikoina vaikeasta paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta enkä usko, että mitenkään pystyisin enää palata kouluun. Minulle on jäänyt kauhea pelko kaikesta opiskeluihin liittyvästä ja en vaan ikinä selviytyisi opiskeluista enää.
Nykyiseen työhöni olen vain ajautunut ja sitten olen jämähtänyt tänne. Olen tähän asti tykännyt työstäni, mutta nyt on tullut mitta täyteen. Minulla on kaikki työuupumuksen oireet ja netin masennustestistä sain tulokseksi vakavan masennuksen. En saa työstäni enää mitään iloa. Olen ollut määräaikaisena samalla työnantajalla useita vuosia ja lottovoittokin alkaa tuntua todennäköisemmältä kuin vakituinen paikka. En usko, että työpaikan vaihtaminen auttaisi. Olen ajatellut, että haluaisin vaihtaa kokonaan alaa.
Nykyään viikonloput eivät riitä työviikosta selviytymiseen. Olen väsynyt koko ajan ja itkeä pillitän joka asiasta. En jaksa yhtään mitään. Työpäivästä selviän juuri ja juuri, mutta kotona en jaksa mitään. En saa öisin nukuttua kunnolla ja koko ajan on pää tai maha kipeä tai on jotain vaivaa. Minulla on rytmihäiriöitä ja olen laihtunut melkein 10 kg puolessa vuodessa ilman syytä.
Tunnen ajautuneeni sellaiseen tilanteeseen, josta ei ole pääsyä pois. En todellakaan tiedä, mitä tekisin. En enää jaksa tällaista kamalaa oloa koko ajan. Välillä tuntuu, että koko elämä menee ihan hukkaan.
Kommentit (26)
Etäopiskelu olisi varmaan hyvä ratkaisu. Mutta mitenhän sitä osaisi enää opiskella. En edes oikein tiedä, mitä haluaisin opiskella. Jotain sellaista, joka työllistäisi hyvin.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan vaihto oppisopimuksella? Se on lähinnä työssäoppimista (palkallista sellaista) eikä sisällä kovinkaan paljon ns. perinteistä lähiopetusta. Mitään ammattia ei valitettavasti pysty opiskelemaan 100% etänä, ellet sitten opettele itsenäisesti koodariksi.
Vierailija kirjoitti:
Etäopiskelu olisi varmaan hyvä ratkaisu. Mutta mitenhän sitä osaisi enää opiskella. En edes oikein tiedä, mitä haluaisin opiskella. Jotain sellaista, joka työllistäisi hyvin. ap.
Kun on riittävän motivoitunut ja toimii ”keep eyes on the prize” periaatteella niin opinnot kyllä pystyy viemään loppuun. Et saa uutta ammattia taikasauvan heilautuksella vaan sen eteen on nähtävä vaivaa. Tai sitten jatkat nykyisessä työssäsi jos opiskelu tuntuu ylitsepääsemättömältä. Valinta on vain ja ainoastaan sinun.
Tunnen tuskasi. Itse sairastuin edellisten opiskelujen aikana keskivaikeaan masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön. Sain juuri ja juuri opiskelut läpi ja sen jälkeen toivuttuani masennuksesta olen ollut työelämässä, mutta kyseinen työ maistuu puulta nykyään ja haaveissa olisi jatko-opiskelut. Haku kouluun on lykkääntynyt koska suoraan sanottuna ahdistaa taas se opiskelumaailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etäopiskelu olisi varmaan hyvä ratkaisu. Mutta mitenhän sitä osaisi enää opiskella. En edes oikein tiedä, mitä haluaisin opiskella. Jotain sellaista, joka työllistäisi hyvin.
ap.
Että niinkun haluat työllistyä, mutta et kestä työn tekoa. Just. Mitä jos tosiaan hakeudut nyt ihan ensi alkuun terapiaan ja etsit tuloksia sen avulla?
Eikö paniikkihäiriö haittaa työssäkäyntiä? Aika valikoiva sairaus jos näin on ;) Koska työympäristö on useasti paljon hektisempi ja stressaavampi kuin oppilaitoksessa opiskeleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot että olet vakavasti masentunut. Vakava masennus tarkoittaa itsetuhoisia ajatuksia. Tunnet myös kärsiväsi työuupumusta. Silti haluat mullistaa elämäsi perusteellisesti lähtemällä opiskelemaan.
Sanotaan, että masentuneena ei pitäisi tehdä kovin suuria irtiottoja elämässä, ei varsinkaan silloin, kun masennus on pahimmillaan eikä masentunut saa minkäänlaista hoitoa.
Ehdotankin siis sinulle seuraavaa menettelyjärjestystä: hankkiudu sairaslomalle masennuksen vuoksi. Saat lääkkeet ja terapian avulla pääset vähitellen jaloillesi. Sitten kun masennus helpottaa, arvioi omat opiskelumahdollisuutesi. Kannattaa tosiaan miettiä, millaista työtä haluat tehdä. Ammatinvalintaohjausta saa te-toimiston kautta. Mutta ihan ensimmäiseksi hoida itsesi kuntoon. Vakavasti masentunut ja työuupunut ei jaksa sen enempää työskennellä kuin opiskellakaan.
Tsemppiä!
P.S. Voisit varata ajan jo huomenna työterveyslääkärille tai terveyskeskuslääkärille. Tsemppiä!
Psykiatrille ensin, siitä sitten eteenpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etäopiskelu olisi varmaan hyvä ratkaisu. Mutta mitenhän sitä osaisi enää opiskella. En edes oikein tiedä, mitä haluaisin opiskella. Jotain sellaista, joka työllistäisi hyvin.
ap.
Ammattinetti.fi on tosi hyvä sivusto uutta alaa etsivälle, ja siellä on myös AVO ammatinvalintatesti käytettävissä maksutta. Työkkärin ammatinvalintapsykologille voi myös varata ajan, jos tahdot keskustella asiasta toisen ihmisen kanssa face to face.
Vierailija kirjoitti:
Eikö paniikkihäiriö haittaa työssäkäyntiä? Aika valikoiva sairaus jos näin on ;) Koska työympäristö on useasti paljon hektisempi ja stressaavampi kuin oppilaitoksessa opiskeleminen.
Ymmärrän ap:ta, joka pelkää saavansa paniikkioireita koulunkäynnistä.
Ahdistuneena ja traumatisoituneena välttelen tiettyjä paikkoja ja tilanteita, koska pelkään ahdistuvani. Silloin joudun myös helposti paniikkiin.
Omiin ja muiden vastaavanlaisesti sairastuneiden kokemuksiin nojaten pidän ap:n tilannetta täysin mahdollisena.
Ehdotan, että ap hoitaisi oman ahdistuksensa ja paniikkihäiriönsä kuntoon. Tämän jälkeen voisi olla hyvä aika tehdä tulevaisuudensuunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy jossain sota- tai kriisialueella avustamassa paikallisia, niin ymmärrät miten naurettavia omat ongelmasi ovat.
Kyllä työnteko turvallisessa Suomessa sen jälkeen maittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäopiskelu olisi varmaan hyvä ratkaisu. Mutta mitenhän sitä osaisi enää opiskella. En edes oikein tiedä, mitä haluaisin opiskella. Jotain sellaista, joka työllistäisi hyvin.
ap.
Että niinkun haluat työllistyä, mutta et kestä työn tekoa. Just. Mitä jos tosiaan hakeudut nyt ihan ensi alkuun terapiaan ja etsit tuloksia sen avulla?
Miten olisi niinkun opetella hieman empaattisuutta. Mitäpä tykkäisit, jos sinulle puhuttaisiin samalla tavalla kuin kommentoit täällä av:lla? Olisit varmaan ratkiriemuissasi. Joo, just.
Ohjeesi hakeutua terapiaan on hyvä, mutta tapa, jolla esität sen, on loukkaava kaikessa ylimielisyydessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä nämä kummalliset tsempittäjät oikein tulee? Tietävyydessään ja mukatukemisessaan enemmänkin narsistisen persoonallisuuden riivaamia ihmiskuoria. Tsempittäkää nyt Mikael Pentholmiakin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä kummalliset tsempittäjät oikein tulee? Tietävyydessään ja mukatukemisessaan enemmänkin narsistisen persoonallisuuden riivaamia ihmiskuoria. Tsempittäkää nyt Mikael Pentholmiakin.
Usein itse eivät ole pärjänneet elämässään. Olen myös huomannut, että esim. toisinaan toiset johtajat vertailevat itseään minuun, niinkuin se olisi joku ihmeen kilpailu.
Mä teen mun duunit ja mä teen ne niin hyvin kuin osaan, enkä ole siellä kilpailemassa toisten kanssa.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Käy jossain sota- tai kriisialueella avustamassa paikallisia, niin ymmärrät miten naurettavia omat ongelmasi ovat.
Kyllä työnteko turvallisessa Suomessa sen jälkeen maittaa.
Ohjeesi on hyvin huono monestakin syystä. Mainitsen tässä muutamia ilmiselvimpiä.
Ensinnäkin kriisialueille otetaan avustajiksi ainoastaan ihmisiä, jotka ovat sekä henkisesti että fyysisesti hyvässä kunnossa, ja sitähän ap ei ole.
Toiseksi on ihan turhaa vedota siihen, että kyllä meillä Suomessa on hyvin asiat verrattuna muuhun maailmaan ja pienestäpä täällä kitistään.
Kolmanneksi ap:n paha olo on totta, etkä saa sitä pois vähättelemällä ap:n avuntarvetta.
Neljänneksi ap on todennäköisesti tällä hetkellä työkyvytön ja hän tarvitsisi ensisijaisesti kannustusta ja ohjeita, miten etsiä itselleen apua. (Työterveyslääkäri, terveyskeskus)
Viidenneksi kommenttisi ei auta ap:ta eikä se tuota hänelle lohtua tai kannusta etsimään itselleen apua.
Olisiko mahdollista sinulle tehdä jonkin aikaa osa-aikaista vuoroa työpaikalla? Tietenkään kaikilla aloilla tämä ei ole mahdollista, mutta jos vaikka saisit sovittua että teet puoli vuotta osa-aikaista, vähenisi työtaakka vähäsen, ja saisit aikaa miettiä mitä haluat, ja mihin soveltuisit.
Voisit myös ihan netistä haeskella ilmaisia oppimateriaaleja, ja opiskella itsenäisesti, omaan tahtiisi uusia juttuja. Vaikkei se mihinkään johtaisi, niin ainakin saisit fiilistä siitä mikä sinua kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista sinulle tehdä jonkin aikaa osa-aikaista vuoroa työpaikalla? Tietenkään kaikilla aloilla tämä ei ole mahdollista, mutta jos vaikka saisit sovittua että teet puoli vuotta osa-aikaista, vähenisi työtaakka vähäsen, ja saisit aikaa miettiä mitä haluat, ja mihin soveltuisit.
Voisit myös ihan netistä haeskella ilmaisia oppimateriaaleja, ja opiskella itsenäisesti, omaan tahtiisi uusia juttuja. Vaikkei se mihinkään johtaisi, niin ainakin saisit fiilistä siitä mikä sinua kiinnostaisi.
En kannata. Joko kestät sen paineen tai sitten oikein kunnon Crashing on paikallaan, jossa joudut laittamaan elämäsi kokonaan uusiksi.
Muziikkia:
Mikset selviäisi, jos valitset alan fiksusti? Montaa alaa pystyy opiskelemaan pääasiassa kotona