Oletko tyytyväinen lauluääneesi vai häpeätkö sitä?
Kommentit (10)
Ääni on ok, mutta laulutaito ja sävelkorva kovin puutteellinen.
En ole oikeastaan vuosikausiin ajatellut lauluääntäni. Joskus ala-asteella meillä oli musiikin tunnilla laulukoe, ja minä en todellakaan loistanut siinä. Os oli varmastikin kehittymättömän äänen syytä, mutta ihan yhtäläisen syyn työntäisin opettajan niskoille. Pelkäsin sitä. Kyseinen ope suorastaan nautti kun oppilaat tärisi kauhuissaan pulpeteissa (mielenterveyden häiriö yhdistettynä alkoholismiin ja pohjattomaan lapsivihaan).
Nykyisin laulan usein julkisestikin. Siis en ole esiintyvä taiteilija, mutta töissä on usein napit korvilla ja laulan mukana kappaleissa joita osaan. Työpaikka on sen verran meluinen, että minun ääntäni tuskin edes kuuluu, ja olenkin ajatellut, että jatkan tätä tapaani kunnes joku pyytää lopettamaan. En ole ylpeä äänestäni, mutta en sitä erityisemmin enää häpeäkään.
Olen niitä, joihin sopii tämä eteerisen kaunis vanha sananlasku: Lauluääni on kuin perskarvoitus - ohut ja epäpuhdas.
En ole tyytyväinen mutten myöskään häpeä sitä. Kehtaan laulaa kavereiden kuullen ja usein laulelenkin.
En ole tyytyväinen. Laulan puhtaasti mutta ääni on huono.
Ääni liian "hento" ja kirkas. Kuin "pikkulapsella". Ehkä silti ihan ok. Ei onneksi tarvi missään laulaa. Paitsi kotona ja kukaan ei ole kuulemassa.
Olen ihan hyvä laulamaan ja musikaalinen, mutta jostakin syystä häpeän silti laulaa ääneen. Ne harvat ja valitut, jotka ovat kuulleet lauluääneni ovat kehuneet ääntäni hyväksi. Pitäisi ehkä uskaltaa harjoittaa lauluääntä enemmän, ettei taito ruostu kokonaan.
En ole tyytyväinen. Tykkään laulaa ja osaan kyllä laulaa nuotilleen, mutta ääni ei ole kaunis. Kouluaikoina kelpuutettiin kuoroon, mutta soololaulajaksi minusta ei ole. Vanhemmiten on myös vaikeampi laulaa korkealta.
Se on aivan TÄYDELLINEN!
t. Saara