Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päätös avioerosta, epäröin...
07.05.2018 |
Kaksi vuotta sitten tapasin naisen, tutustuimme vähitellen ja melko pian huomasin ihastuneeni häneen. Se tuntui kuitenkin mahdotomalta, sillä olen naimisissa ja pienten asten äiti. Tarkkailin tunnetta vuoden verran, kunnes en enää kestänyt sitä vaan kerroin hänelle. Ja hän kertoi tunteneensa samoin. Meillä alkoi suhde ja välit mieheeni ovat olleet kammottavan huonot. Hän on tiennyt kiinnostuksestani naisiin ja ystävyydestämme, mutta ei ole tiennyt suhteen romanttisesta luonteesta. Ainoastaan sen, että viihdymme yhdessä poikkeuksellisen hyvin.
Kulunut talvi ja kevät on olleet henkisesti tosi raskaat. En muista juuri mitään niistä, paitsi kauhean ahdistuksen. Saatoin alkaa itkeä keskellä katua, kaupassa lattia oli yhtä äkkiä pehmeän tuntuinen ja ihmiset tuntuivat olevan liikaa. Aloin änkyttää, jota en ole tehnyt koskaan ennen. Joka yö heräsin kello neljältä saamatta unta. Kaipasin rakastamaani naista, mutta tunsin pettäväni perheeni.
Viikko sitten sanoin lopulta miehellni, etten kestäenää tätä elämää ja haluan eron. Että haluan elämääni tämän naisen ja hän ei mahdu ydinperheen kuvioihin. Mies otti asian yllättävän hyvin, on surullinen ja sairaslomalla tällä hetkellä. Ennen ilmoitustani riitelimme päivittäin, hän nimitteli ja sätti minua jatkuvasti. Yhden riidan yhteydessä hän piti minua kiinni käsivarresta, niin että siihen jäi mustelmat. Minä todella tunsin inhoavani häntä.
Nyt mieleen tulee vanhoja muistoja vuosien takaa. Lasten syntymät, lomamatkat. Yhteiset hyvät hetket. Minusta on edelleen alkanut tuntua, teenkö väärin? Mitä, jos alan katua?
Eroilmoituksen jälkeen olen ollut huomattavasti hyvinvoivempi henkisesti, tunnen hitaasti toimintakykyni palailevan. Jaksan pestä pyykkiä, olla aidosti kiinnostunut lapsista. Tuohon naiseen en juuri nyt pidä yhteyttä, sillä katsoimme, että hänelle on liian kuluttavaa seurata eron järjestelyä verestä ja inä saan rauhassa keskittyä siihen.
Kommentit (6)
Nuoletko pillua?
Jos ajatus ei hirvitä niin go for it
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lesbot ei nuole, by the way. :) (En ole ap.)
En osaa sanoa teetkö oikein vain väärin, mutta se miten kuvailet oloasi kuulostaa siltä että tämä ratkaisu on sinulle oikea. Onhan se aina surullista, että perhe menee rikki, mutta aina niitä avioliittoja ei pysty korjaamaan vaikka tahtoa olisi. Teidän olisi ehkä pitänyt yhdessä yrittää etsiä apua avioliiton pelastamiseksi, ulkopuolinen suhde harvoin auttaa saamaan avioliittoa paremmaksi. Mutta nyt kun olette eroamassa, voitte silti yhdessä hakea apua siihen eroprosessiin, ettei se revi ja hajota teitä liikaa. Erokin on mahdollista hoitaa toista kunnioittaen ja pitäen mielessä myös lasten etu.
Vaikka ero tuntuisi ainoalta mahdolliselta ratkaisulta, niin totta kai siinä tilanteessa tuntee myös surua siitä rikki menneestä avioliitosta, kun siihen matkan varrelle on osunut varmasti paljon ihania ja mieleenpainuvia hetkiä. Toivottavasti saatte pidettyä mielessänne sen, että teillä on ollut paljon hyvääkin ja olette saaneet yhdessä ihanat lapset. Siitä saatte olla toisillenne kiitollisia, vaikka päädyttekin eroon.
Omassa suvussa on ollut tuo sama kuvio, että nainen erosi miehestään ja jatkoi yhdessä toisen naisen kanssa. Voin sanoa että alkuun tilanteessa oli sulattelemista, kun en ollut niin lähellä että olisin tarkkaan tiennyt mitä kaikkia ongelmia avioliitossa oli. Enkä tiedä kuinka myrskyisä ero oli, mutta näin jälkeepäin katsottuna tuo oli hyvä ratkaisu, nainen löysi itselleen uuden onnen ja kumppanin, joka on läsnä perheen arjessa enemmän kuin hänen ex-miehensä. Ja se ex-mieskin joutui opettelemaan olemaan isä ja hänelle se on tehnyt hyvää - ja myös hänen ja lasten väliselle suhteelle.
Mieti, millainen olo sulla on, kun oot ihan yksin? Levollinen? Entä naisesi kanssa? Aviomiehesi kanssa?
Onko tämä Frendeistä Rossin ja Carolin ero
Alue: Aihe vapaa
Ainakaan sua ei voi hätiköinnistä syyttää. Pitkään oot vetkuttanut.