Kuinka usein näätte anoppianne ja appeanne?
Meillä asuaa samassa kaupungissa eikä ole nähty pariin kuukauteen. Ei ole mulla huonoja välejä, päinvastoin, poikansa kanssa on napit useammin vastakkain. Ei tule soiteltua, kun on kiirettä töissä ja lapsen kanssa. Vanhat ihmiset varmaan odottaa yhteydenottoa mutta eivät itse soita. Tietynlaista marttyyriasennetta heillä tässä, luulevat varmaan että ollaan suututtu. Heillä olisi aikaa piipahtaa ja soitella mutta ei kelpaa. Tässä yksi syy, miksi en koe itseäni koskaan läheiseksi heidän kanssaan. Tilanne ahdistaa jotenkin.
Kommentit (4)
Mieheni vanhemmat ovat eronneet. Appi on jo edesmennyt ja asui ulkomailla, joten paljon ei nähty. Anoppikaan ei asu samalla paikkakunnalla. Hänellä on tosi huono kuulo, joten hän ei mielellään tule enää tilaisuuksiin, jossa on enemmän ihmisiä ja hälyä. Ei pysty seuraamaan keskusteluita. Yritämme käydä hänen luonaan mahdollisuuksien mukaan. Melko harvinaista se kuitenkin on. Ehkä joka toinen kk nähdään.
Anoppia noin 6 kertaa vuodessa, asuu 120km pässä. Hyvät välit on, mut ei mitenkää hirveen läheiset. Appiukko ol kuollu jo kun miehen kanssa tavattiin.
Eivät miitenkaan kerro asioistaan ja pitävät välimatkaa, joten tilanne ei sinänsä uusi. Velvollisuudentunto käskee minua pitämään yhteyttä, kun ovat jo vanhuksia. Se ei ole kiva lähtökohta yhteydenpidolle. Molemmat ovat hyväkuntoisia omassa kodissaan asuvia.