Lasten kaverit

Ei ole itsekästä. Olen neuvonut meillä tyttöjä, että ensin on kerrottava kotona aikeesta pyytää kaveri kylään, ennen kuin kaverin kanssa sovitaan. Meillä lähtee lapsista jo sellainen mekkala muutenkin, että haluaa varsinkin viikonlopun koittaessa hetken hengähtää. Opettaa lapsellekin suunnittelua. 12-vuotias kyllä ymmärtää jo tuon. Jos lasten kaverit tulevat kylään haluan että on välipalaa tarjota ja koti siistinä, nämä vaan mun omia perusteita ja ettei ole muita suunnitelmia kyseiselle päivälle tietenkään. 

Mä olen ihmetellyt, kun eräs lapseni eskarikaveri kuuluu luuraavan koko ajan jossain kylässä. Monta kertaa viikossa! Minun mielestäni 6-vuotiaille riittää eskaripäivän sosiaalisuus, etenkin kun on sen jälkeen vielä neljään asti hoidossa. En tiedä, mistä on kyse. En minä ainakaan työntäisi noin pientä lastani muiden nurkkiin.

Vai pitääkö "verkostoituminen" nykyään aloittaa jo alle kouluikäisenä?

Meillä kävi lasten kavereita. Kotini ovet - myös jääkaapin -  olivat heille auki. Tästä oli se etu, että kun lapseni olivat teinejä, mun ei tarvinnut koskaan viikonloppuisin olla huolissani, missä he ovat, kenen kanssa, mitä tekemässä ja milloin tulevat kotiin. He nimittäin olivat kavereineen meillä. Ymmärrän kuitenkin niitä vanhempia, jotka eivät jaksa lastensa kavereita. Ainakaan kovin usein. 

Mulla on kolme lasta ja joo kyllä meillä on tosi usein kaikilla vähintään yksi kaveri. Ja nuorin on 6- vuotias, joka aina itse asiassa kaikista eniten kavereita kaipaa. Enimmäkseen ovat kyllä meillä, mutta jonkun verran kavereidenkin luona.

Tiedän sun tunteen, muakin kyllä välillä väsyttää, mutta parhaani yritän ajatella just niinettä kiva, että lapsilla on kavereita ja haluan, että meillä on koti, jonne lapset haluaa kavereineen tulla. Joskus kiellän, mutta aika harvoin.

Mutta miksi? Eihän skideillä ole aikaa rentoutua ja rauhoittua, jos pitää koko ajan luurata jonkun "vieraan" kanssa. Mä tulisin hulluks, jos täällä olis aina joku naapurin pentu. En vois olla rennosti se, mitä oon, saati sitten keskittyä omiin juttuihini.