1970-luvun lastenohjelmat Teemalla

on kiinnitetty huomiota siihen, kuinka nimenomaan yli-ihmisyys, sankarit vastaan luuserit asetelma oli keskeinen siinäkin.



Se että jokaisen pitää olla sankari, löytää se sisäinen sankarinsa, että vähempi ei kelpaa on ihan sairaan ahdistavaa lapsille ja nuorille. Ero entiseen ahdistavuuteen on siinä, että maailmantuska sai hysteeriseksi, mutta se lamautti, mitään ei yksilö voinut tehdä. Nythän tilanne on päinvastainen, Kaikki riippuu yksilöstä itsestään ja yksilön täytyy ottaa elämä omiin käsiinsä ja tomia. Kun se menee sitten vikateille tulee tuhoisaa jälkeä, kun mikään ei pidättele.



Pointtini on siis se, että minusta tässä nykyiaka-mennyt aika kiinnitetään huomiota osittain vääriin asioihin. LAstenohjelmat olivat hyvin väkivaltaisia myös silloin. Kasvatuksessa kannustettiin väkivaltaisuuteen. Nyt ei mutta silti osa lapsista toimii väkivaltaisesti, ehkä väkivaltaisemmin kuin ennen (tämäkin pitäisi kyllä tarkemmin tutkia, pitäisi nähdä luvut). Kyse ei oel väkivallan lisääntymisestä vaan joidenkin pidäkkeiden höltymisestä. Minä uskon että sankaruus-kultti voi olal juuri se.

kiistänyt 70-luvun ohjelmien ahdistavuutta, mutta kun aloituksessa ei nykyohjelmista sanaakaan, niin en malttanut olla mainitsematta.



En oikeastaan ajatellut Jokelaa vaan lukuisia muita juttuja, mitä viime vuosina on tapahtunut. Tapahtui ennenkin, mutta ei tässä mittakaavassa, ei tällä tavoin.

Vierailija:

osa ei.

Muistelen esim. sellaista kotimaista perhe-elämästä kertovaa sarjaa, joka taisi tulla joskus 80-luvulla. Ei varsinainen lastenohjelma, vaan koko perheen ohjelma. En muista nimeä, olisiko ollut " Kyllä isä osaa" .

Melko vasta tuli uusintana telkkarista, ja täytyy sanoa että se puhetapa, joka perheenjäsenten kesken siinä on, tuntuu nykyaikana oudolta. Koko ajan huudetaan ja puhutaan inhottavalla äänellä toiselle.

Että tuolla tavallakin voi nähdä, miten aika on muuttunut.

Esim. kolmosen viikonlopun lastenohjelmia ei viitsi 3-vuotiaalle näyttää ollenkaan. Aseita, hakkaamista, potkimista, tulittamista, räjäyttämistä.

niin veikkaisin että vanhat akut, mikit ja nakke nakuttajat olisivat vähintään yhtä väkivaltaisia. Kun niiden ohella olivat nuo maailmantuskalastenohjelmat ja uutissessiot perheissä niin oikeasti tilanne olisi tätä päivää pahempi.



Eikä kukaan silloin puhunut miten lapsille pitäisi vakavista aiheista puhua, mitä se vaikuttaa lapseen jne. Näihin asioihin on herätty vasta paljon myöhemmin.

Mun mielestä nuo nykyiset lastenohjelmat vasta karmeita ovatkin. Ihan kuten kakkonen tuossa jo sanoi...

telkkarin ääressä läheskään yhtä paljon kuin nykyään. Nakke nakuttajakin on aika harmitonta viihdettä kun vertaa johonkin Ninja Turtlesiin.

Ne oliva opetusohjelmien asuun puettua silkkaa sadismia.

Elmeri riehuu sen pyssynsä kanssa ja kokoajan jompi kumpi on ihan mäsänä.



Ei ne ninjaturtlesit yllä sellaiseen lähellekään.

Asiat on ehkä esitetty hiukan pelottavaan sävyyn, mutta ne kyllä voittavat mennen tullen Pokemonit, uudet Ninja Turlesit, Prätkähiiret, Animaaniset, Digimonit, Batmanit (animaatio) ja Transformersit...

Mutta esim. aiemmin mainituissa kolmosen lastenohjelmissa tuhotaan, tapetaan, heilutellaan aseita, räjäytellään. Siinä missä Nakke& co nuijivat tosiaan milloin milläkin, nämä nykytyypit ovat sankareita, hahmoja, joihin lapset haluavat samaistua. Ainakaan omassa lapsuudessani en tiedä kenenkään samaistuneen Nakkeen tai saaneen ohjelmasta vaikutteita toimintaansa.

vaan tuoda esille se, miten ' laadukasta' ja ' kehittävää' ohjelmaa lapsille näytetään myös nykyään. 9

osa ei.



Muistelen esim. sellaista kotimaista perhe-elämästä kertovaa sarjaa, joka taisi tulla joskus 80-luvulla. Ei varsinainen lastenohjelma, vaan koko perheen ohjelma. En muista nimeä, olisiko ollut " Kyllä isä osaa" .

Melko vasta tuli uusintana telkkarista, ja täytyy sanoa että se puhetapa, joka perheenjäsenten kesken siinä on, tuntuu nykyaikana oudolta. Koko ajan huudetaan ja puhutaan inhottavalla äänellä toiselle.



Että tuolla tavallakin voi nähdä, miten aika on muuttunut.

opetettiin tappelemaan etteivät ne olisi itkeviä mammanpoikia (kumpaakaan ei saanut tehdä pikkupoikana, itkeä tai piilotella äidin helmoissa tai ylipäänsä osoittaa hellyyttä enää tietyn iän jälkeen) niin olen aivan vakuuttunut että nykuisin lasten kasvuympäristö on lämpimämpi ja inhimillisempi.



Kokonaan toinen juttu on sitten se tähtikultti johon lapset kasvatetaan. Se on sairasta. Enkä tarkoita idolseja vaan sitä että vaan paras on jonkun arvoinen, tavis on luuseri. Jos et pärjää olet kuonaa ja päädyt betonilähiöön yksinhuoltjaäidiksi. Siksi lapset opetetaan kilpailemaan kaikessa ja siitä ne ahdistuvat. Se on tämän ajan väkivaltaa ja sillä on tuhoisia seurauksia.

käyttivät harvemmin sellaista väkivaltaa kuin nykyään tai olivat niin piittamattomia muista ihmisistä kuin itsestään. Kyllä se taitaa vaan olla niin kuin asiantuntijatkin ovat sanoneet, että lapset voivat nyt paremmin kuin koskaan, mutta heistä pieni osa voi erittäin, erittäin huonosti.