Mikä on kipua, särkyä, jomotusta, tuntemusta?
Minulla on perussairaus johon ei tällä hetkellä lääkitystä. Oireena on keskeisesti alaselkäkipu joka johtuu tulehduksesta.
Minun on hirveän hankalaa kuvailla ja mitata kipua, aina kun joku kysyy, sanon että pärjään kyllä. Särky kyllä häiritsee elämää mutta monesti on kuitenkin niin vaisua etten ota välttämättä särkylääkettä. Pystyn tekemään asioita, lepokipu pahinta mutta ei se kyllä unesta herätä.
Tuttava jolla sama sairaus pelottelee tulehduksen tekemistä vaurioista. Pitäisi kuulemma infota lääkäriä että selkää särkee usein. Mutta itse en aina koe että se kipu olisi pahaa, miten kovaa sen pitää olla että voi lääkäriä vaivata? Selkä on usein väsynyt ja raskas, ei jaksa ollla jalkeilla kauaa. Levossa pakottaa ja on etsittävä hyvä asento. Kipu kuitenkin unohtuu ja keskityn vaikka elokuvaan. Toisena päivänä ei välttämättä selässä ole mitään.
Mä tiedän että minulla on korkea kipukynnys mutta tietenkin koen kipua. Mun on todella vaikea kuvailla kipua, ehkä vertaan sitä niin kovaan kipuun että tämä on siihen verrattuna pientä.
Gammakuvissa näkyi tulehduksia, uusia ja vanhoja ja kortisonia sinne on piikitetty usein. Eli vaiva on oikea eikä itsediagnosoitu. Vertaistuki ryhmissä saan kuvan että kipu on kovaa, jotkut turvautuu jopa ambulanssiin, siihenkin verrattuna tämä ei ole mitään. Tuntemuksia tuolla selässä on usein, polttavaa kirvelyä, äkäisiä vihlaisuja, tasaista jomotusta, jäykkyyttä, raskas oli, väsynyt selkä. Mutta ei kovaa kipua joka lamaannuttaa.
Pystyn urheilemaan rankkojakin lajeja ja kaikki liikunta tuntuu helpottavan oloa selässä, jopa raaka painonnosto onnistuu muitta mutkitta. Tosin selän jos saa treenistä kipeäksi, on alaselkäkin jäykkä ja kipeä eritavalla hetken.
Tiedän että kuvailin selkääni ketutukseen asti mutta minä, lähemmäs 40 vuotias nainen, en osaa itse sanoa olenko kipeä vai en. Te joilla varsinkin on selkäkipua, kuvailkaa mulle millaista sen kanssa eläminen on ja millaisiin oireisiin lääkäri reagoi.
Kommentit (7)
Mulle diagnosoitiin nopeasti etenevä alaselän rappeuma oireiden ja magneettikuvien perusteella. "Tulehdus tulee syömään sulta nikamatkin." Ja määrättiin törkeät määrät tulehduskipulääkettä. Sanottiin että selkä tulee olemaan totaalisen paskana muutaman vuoden kuluessa ja sitten kuusikymppisenä (30 vuoden kuluttua helpottaa) kun selkä jäykistyy vanhetessa ja välilevyt kuluvat kokonaan pois. No ilmeisesti oli vähän turhan innokas lääkäri tulkitsemassa magneettikuvia ja oireita. Nyt kaksi vuotta myöhemmin lyhyen fysioterapian jälkeen lääkkeettömänä ja täysin oireettomana. Uudet kuvatkin otettu eikä niissä näy minkäänlaista muutosta aikaisemmista kuvista. Nykyisen lääkärin mukaan vain kolmekymppiselle täysin tyypillinen lievä madaltuma yhdessä välissä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle diagnosoitiin nopeasti etenevä alaselän rappeuma oireiden ja magneettikuvien perusteella. "Tulehdus tulee syömään sulta nikamatkin." Ja määrättiin törkeät määrät tulehduskipulääkettä. Sanottiin että selkä tulee olemaan totaalisen paskana muutaman vuoden kuluessa ja sitten kuusikymppisenä (30 vuoden kuluttua helpottaa) kun selkä jäykistyy vanhetessa ja välilevyt kuluvat kokonaan pois. No ilmeisesti oli vähän turhan innokas lääkäri tulkitsemassa magneettikuvia ja oireita. Nyt kaksi vuotta myöhemmin lyhyen fysioterapian jälkeen lääkkeettömänä ja täysin oireettomana. Uudet kuvatkin otettu eikä niissä näy minkäänlaista muutosta aikaisemmista kuvista. Nykyisen lääkärin mukaan vain kolmekymppiselle täysin tyypillinen lievä madaltuma yhdessä välissä.
Okei, mutta et kuitenkaan nyt kuvaillut selkäkipua. Kiva että tilanne sulla odotettua parempi.
No jos kyse on selkärankareumasta, menee juttu niin, että lääkärille pitää kertoa, että on kipuja, jos on MITÄÄN kipuja. Koska se tulehdus tosiaan syö lantienalueen niveliä koko ajan, ja johtaa siihen, että sillä hetkellä kun et enää "pärjää", ei ole jäljellä mitään, mitä voisi lääkkeillä hoitaa. Siinä vaiheessa ei ole mitään muuta kuin se ambulanssi ja kipulääke - tulehdusta hoitamalla ei enää voi peruuttaa syntyneitä vahinkoja.
Lääkitystä ei siis kannata säästellä sitä varten, että ottaisi sen käyttöön sitten kun ei enää ilman pärjää, se on käytettävä nyt, ettet joudu sinne asti, missä et pärjää.
(Lisäksi pitäisi ottaa huomioon, että jatkuva tulehdus rasittaa myös muuta elimistöä, etenkin munuaisia. Ennen vanhaan reumaatikot kuolivat juuri munuaisten lopulta pettäessä. )
Sulla on varmaan tavallista korkeampi kipukynnys, joka vaikeuttaa kivun arviointia. Kun kuitenkin tiedät mistä kipu johtuu, niin sitä on hoidettava ennen kuin tulee pahoja vaurioita. Joten siitä kannattaa kyllä lääkärille sanoa, vaikka ei itsestä tuntuisi niin pahalta kuin "pitäisi". Kyllä sinä tuon kuvauksen perusteella olet todella kipeä. Minulla on myös korkea kipukynnys ja se on pitkittänyt erään vaikean sairauden diagnosointia, kun en tajunnut itse tilannetta ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
No jos kyse on selkärankareumasta, menee juttu niin, että lääkärille pitää kertoa, että on kipuja, jos on MITÄÄN kipuja. Koska se tulehdus tosiaan syö lantienalueen niveliä koko ajan, ja johtaa siihen, että sillä hetkellä kun et enää "pärjää", ei ole jäljellä mitään, mitä voisi lääkkeillä hoitaa. Siinä vaiheessa ei ole mitään muuta kuin se ambulanssi ja kipulääke - tulehdusta hoitamalla ei enää voi peruuttaa syntyneitä vahinkoja.
Lääkitystä ei siis kannata säästellä sitä varten, että ottaisi sen käyttöön sitten kun ei enää ilman pärjää, se on käytettävä nyt, ettet joudu sinne asti, missä et pärjää.(Lisäksi pitäisi ottaa huomioon, että jatkuva tulehdus rasittaa myös muuta elimistöä, etenkin munuaisia. Ennen vanhaan reumaatikot kuolivat juuri munuaisten lopulta pettäessä. )
Kyseessä on juurikin tuo tai toinen hyvin samanlainen sairaus. Lääkitystä kokeilin pari vuotta, osalla niin pahoja sivuvaikutuksia etten voinut käyttää ja muutamasta sain allergisen reaktion. Eipä minulle oikein noiden jälkeen mitään tarjottu, halusin oikeastaan itsekkin taukoa niistä koittelemuksista. Kiitos vastauksesta, ehkä mä nyt oikeasti infoan lääkäriä tilastani
Vierailija kirjoitti:
Sulla on varmaan tavallista korkeampi kipukynnys, joka vaikeuttaa kivun arviointia. Kun kuitenkin tiedät mistä kipu johtuu, niin sitä on hoidettava ennen kuin tulee pahoja vaurioita. Joten siitä kannattaa kyllä lääkärille sanoa, vaikka ei itsestä tuntuisi niin pahalta kuin "pitäisi". Kyllä sinä tuon kuvauksen perusteella olet todella kipeä. Minulla on myös korkea kipukynnys ja se on pitkittänyt erään vaikean sairauden diagnosointia, kun en tajunnut itse tilannetta ajoissa.
Se kun vain äkkiseltään kuullostaa että muut on niin paljon kipeämpiä ko sairauden kanssa niin eihän tämä mitään siihen verrattuna ole. Noita vaurioita en ole edes ajatellut ihmeemmin, tuntuu niin kaukaiselta.
Up!