Voiko sosiaalityöntekijän työ olla mukavaa?
Olen kiinnostunut syrjäytymisen ehkäisystä, nuoriso- ja aikuistyöstä ynnä muusta sellaisesta; käytännönläheisyydestä ja myös teoriasta.
Mitä en halua: etnisten öykkärien ja kuumakallejen mielistelyä ja palvelua johtuen aiemmista traumoista ja kokemuksista. Onko tuota mahdollista välttää ja missä määrin oma työpaikka on mahdollisuus valita jos on sosiaalityön pääaineopintojen lisäksi paljon kasvatus- ja sosiaalialan opintoja (AMK) ja työkokemusta?
Kommentit (9)
Jos olet yliopistosta valmistunut sosiaalityöntekijä, niin voit valita aika lailla vapaasti missä hommassa haluat työskennellä. Pulaa on kaikkialla.
En ihan ymmärtänyt tätä trauma-asiaa, mutta sosiaalityön luulisi olevan traumatisoivaa monille. En kestäisi tehdä kotikäyntejä tai huostaanottoja tai kuunnella päihdeongelmaisten jatkuvia valheita. Arvostan niitä jotka jaksavat. Tällä alalla kai harvoin isoja onnistumisia tulee.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet yliopistosta valmistunut sosiaalityöntekijä, niin voit valita aika lailla vapaasti missä hommassa haluat työskennellä. Pulaa on kaikkialla.
Sosiaalityöntekijöitä valmistuu vain yliopistolta. Sosiaali- ja terveysalan opintoja voi sen sijaan käydä myös ammattiopistossa ja AMK:ssa.
Alkuun olin perussosiaalityössä, lastensuojelu, aikuis- ja päihdepuolella. Se oli kamalaa hommaa. Hankin erikoistumiskoulutuksia ja nyt olen mieleisessä paikassa. Sostt voi hankkia esim. terapiakoulutusta, jos se kiinnostaa. Ovet auki moniin tehtäviin, kun alkuun saa kokemusta ikävämmistä hommista ja jaksaa kouluttautua lisää.
BUMB.