yh-äidit, kauanko olitte yksin ennen kuin löysitte sen " elämänne miehen" ?

baareissa notkuminen on aika tylsää ja aikaa vievää puuhaa... työssä käyvänä haluaisi viettää viikonloput lasten kanssa. Eikä tuolla jumpassa ole miehiä näkyny...

Raskausajankin siis olin ihan yksin, mies ei tahtonut vauvaa, mä tahdoin. ja niin kornia kuin se voi ollakkaan baarissa tavattiin!!



Yhdessä ollaan oltu kohta 6v, ja toinen yhteinen lapsi on tulossa =).

lapsi on vasta 6kk mutta väkisinkin miettii aina kun näkee ympärillään parisuhteita niin että ollaankohan me lapsen kanssa aina kaksin...

läheisimmät ystäväni elävät kaikki avoliitossa ja kaikki tuntuvat pääsevän elämässään eteenpäin.. minä en pääse ikinä tietty mihinkään viihteelle kun vauva on noin pieni ja yksin kun olen... missä niitä miehiä sitten voi tavata kun ei viihteelläkään pysty käymään? -ap

Mulla on kyllä elämäkin sen verran hektistä, etten ole pahemmin ehtinyt miehiä tapailemaan.

Ja työpaikaltahan tuo löytyi.

Tulokkaita on ollut mutta heistä on aina puuttunut se jokin. Tiedän, että tämän kanssa vietän loppuelämän.



Tapasimme yhdessä lasten tapahtumassa täällä meidän alueella. Minä menin rohkeasti juttelemaan hänen kanssaan ja siitä se lähti. Jos en olisi mennyt juttelemaan niin olisimme edelleen yksin, sillä hän oli tosi ujo alkuun.



Jokaiselle on se oikea jossain ja jotkut löytää sen heti, minä sain odottaa kyllä aikas kauan..

Ihan sopivasti. Sinä aikana pari irtiottosuhdessa pahimpaan puutteeseen. Nyt uudessa suhteessa oltu jo toistakymmentä vuotta.

Mies oli ennestään tuttu. Olimme olleet alunperin tavatessamme molemmat varattuja ja tapasimme yleensä sattumalta noin kolmesti vuodessa. Siinä sitten eräällä kerralla kävi ilmi että ollaankin " vapaalla jalalla" molemmat.



Olisin varmaan vieläkin yksin, jos olisin etsinyt miestä baareista. Se ei sovi minulle. Nettideittejäkin kokeilin, mutta ei oikein innostanut. Se tosin voi olla monelle muulle sopivampi tapa kuin ravintoloissa juokseminen.

mun kotiin! Kuusi vuotta yksin, ja ajatus äijästä on ihan omituinen. Eräs ystäväni otti kahdeksan vuoden jälkeen itseään 15 vuotta vanhemman miehen. Äijä on ihan kuvottava. Mieluummin yksin, kuin geriatrikon kanssa.

Jos ihminen on ollut 6 kk tai vuoden ilman parisuhdetta, niin ei siinä vaiheessa tarvikaan olla vielä mikään hoppu uuteen suhteeseen! Opetelkaa nyt hyvät ihmiset olemaan sinut itsenne kanssa ensin, ja sitten vasta sotkette uuden miehen kuvioihinne.



Ootteko te kiirehtijät muuten olleet ikinä sinkkuja? Vai seurustelitteko jo ennen lasta aina jonkun kanssa ja olitte max kolme viikkoa yksin, kunnes löysitte taa uuden?

" Sen oikean" löysin heti tämän suhteen päätyttyä. Nyt sen oikean kanssa olleet yhdessä reilu 4 v.



Lapseni oli siis 3,5 vuotias (jäin yksin raskauden loppumetreillä) kun aloin ekan kerran tapailla vakituiseen uutta miestä, ja 4 vuotta kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Nyt lapsi on 8 vuotta. Nykyistä miestäni hän on jo pari vuotta pitänyt käytännössä isänä.

duunistahan tuo löytyi - mua nuorempi esimieheni:) Arvatkaa kumpi on kotona pomo??

yksin ja siitä kului 4 v ja 10 kk , kun löysin sen " oikean" . Välillä kyllä tapailin kahta miestä jokusen kuukauden.

Yhden kolmesta tapasin ravintolassa , toisen kolmesta oman kotioveni edessä ja kolmannee eli viimeisen lasta hoidin päiväkodissa.

lapsen kanssa 10 kk. Eli odotin ja synnytin yksin.

jäin neljän lapsen yksinhuoltajaksi, ja ajatelin, etten koskaan saaa miestä, joka jaksaisi näin monen lapsen kanssa. Vaan sainkin yllättäen tekstiviestin, vanha tuttu otti yhteyttä, ja halusi kuin halusikin tulla mukaan meidän perheeseen. Ollaan oltu nyt seitsemän vuotta yhdessä, ja meillä on yksi yhteinen lapsi.



En tiedä olisinko vierasta ihmistä uskaltanut kotiini päästää, mutta mies oli siis tuttu työyhteyksistä vuosien takaa, ja tosiaan tunsin hänet, olimme olleet ystäviä, ja kun aloimme seurustella ystävyys syveni rakkaudeksi.