Minä VS työvoimaviraston virkaintoinen turhake. Matsi päättyi minun voittoon 3 - 1
Pitkään sain taistella erästä työvoimatoimiston virkailjaa vastaan, kun hänen toimintansa aiheutti minulle aiheettoman karenssin ja sen myötä taloudellista vahinkoa. Yhteiskunnalle tämä virkaintoisuus tuli maksamaan paljon( tuhansia ), koska vääntöä käytiin puolitoista vuotta muutoksenhakulautakunnassa ja vakuutusoikeudessa asti. Lopulta oikeus toteutui minun hyväksi ja menetetyt tuet kahden vuoden takaa jouduttiin maksamaan minulle takaisin. Tästä opin sen, että omista oikeuksista kannattaa pitää kiinni. Työkkärissä työskentelee joukossa epäpäteviä ja sadistisia persnoonia, joilla ei pitäisi suoda mitään valtaa.
Kommentit (9)
Ai töihinkö meinasin joutua. Nyt puhut ihan eri asiasta. Työttömälläkin on katsos kansalaisoikeuksia. Töitä tehdään ja kovasti.
Paitsi että TE-toimiston päätöksistä ei edes voi valittaa. Maksajan, esim. Kelan, voi.
Joskus kävin työkkarissä jutustelemassa, hain kokoaikatyötä silloisen määräaikaisen osa-aikatyön tilalle. Eihän niillä ollut mitään tietoa menosta tuolla työpaikoilla. Ihan puutaheinää puhui.
Tässä tarina lyhykäisesti: vietin aikaa jenkeissä työttömänä ollessa reilut kaksi kuukautta. Tarkstin, että työtön saa olla ulkomailla, kunhan on tarvittaessa työmarkkinoiden käytettävissä ja tavoitettavissa. Reissun aikana eräs virkailija oli tietoinen tästä reissustani ja kateellinen siitä, että työtönkin voi lomailla. Niinpä minulle ilmestyi reissun alkaessa työnhaun uusiminen, vaikka olin vasta sen uusinut. Sain tämän selvitettyä sähköpostitse, ettei työnhakuani ole tarvetta uusia, koska vasta olimme tehneet
uuden suunnitelman. Tilanne jatkui tämän selkkauksen jälkeen niin, että kyseinen virkailija oli tietämättäni velvoittanut minua hakemaan kahden viikon kestoista määräaikaista
työpaikkaa. Hän väitti lähettäneensä tästä postitse työtarjouksen. Tätä työtarjousta ei koskaan tullut minulle postitse. Jälkeen päin huomasin,
, että tarjous oli laitettu vain sähköiseen järjstelmään, jonka käytöstä en ollut tietoinen. Tarjoukset tulee nimittäin aina toimittaa myös postitse työvoimalain mukaan.
Niinpä taistelua käytiin siitä, onko virkailija lähettänyt tarjousta postitse vai ei. Hän väitti lähettäneensä, mutta oli haluton todistamaan
väitettä oikeaksi, kun postitusrekstereitä alettiin erään tahon toimesta tutkimaan. Jokaisesta lähettetystä tarjouksesta jää jälki työvoimahallinnon järjestelmään, mutta
lisäksi jälki jää myös postin rekistereihin. Työvoimavirkailija pyrki pitkittämään asian käsittelyä puhumalla pehmosia, mutta lopulta todistamisvelvoite oli
välttämätön ja hän ei siihen lähtenyt. Niinpä vakuutusoikeus päätyi uskomaan minun versiota eli en koskaan saanut kyseista työtarjousta. Voitin tilanteen ja harkitsin vielä rikostutkintaa virkalijan toimesta, mutta en jaksanut siihen enää lähteä koska valtionvirkamiehiä varmasti suojellaan.
Hienoa!!!