Kutsumanimen vaihtaminen? Hölmöä?

Ei ole hölmöä. Uusi nimi voi sopia sulle paremmin ja ihmiset tottuu siihen nopeasti.

Tuttavissa on useampi nimenvaihtaja. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hölmöä. Uusi nimi voi sopia sulle paremmin ja ihmiset tottuu siihen nopeasti.

Tuttavissa on useampi nimenvaihtaja. 

Okei, kiitos mielipiteestäsi. :) Mä ehkä mietin aina vähän liikaa, mitä muut ajattelee.

Saa nähdä, millainen myrsky facebookissa nousee, en haluaisi herättää mitään ihmeellistä huomiota. Kuinka fabo nimenmuutoksen näyttää muille? Vai muuttuuko nimi ilman mitään ihme ilmoituksia?

Ap

Ei ole mitään hölmöä.

Minulla oli toinen nimeni kutsumanimenäni, ja se oli todella ärsyttävää. Aina sain kaikkialla sitä selitellä, kuten varmasti sinäkin olet saanut. Kun lähdin opiskelemaan toiseen kaupunkiin, muutos oli helppo tehdä. Vanhat ystäväni ja esim. sukulaiseni kutsuvat minua vielä toisella nimelläni, ja se ei minua haittaa.

Mutta jos sinä et ole mihinkään muuttamassa, voit silti sen tehdä. Mutta ymmärrä, että tämä "prosessi" vaatii aikaa. Et voi samantien alkaa vaatia ystäviäsi tai sukulaisillesi kutsumaan sillä nimellä, sillä se on "outoa" heille.  Tai voit, mutta teet vaan hallaa sosiaalisille suhteillesi.

Älä mieti liikaa. Ymmärsin, että sua on kutsuttu 2. nimella mutta haluat että kutsutaan ensimmäisellä?

Ei todellakaan mitään ongelmaa vaikka joku väittäisi ettei osaa omaksua uutta kutsumanimeä. Pidä päätökseksi. Ihmiset tottuvat kyllä.

Kiitos kaikille tsempeistä. Toinen nimeni on ollut kutsumanimeni, mutta haluan käyttöön ensimmäisen, joka on lyhyempi ja sopii sukunimen kanssa paremmin (vähemmän ärsyttäviä r-kirjaimia). Ja muutenkin pidän ensimmäisestä nimestäni enemmän.

Eikä se tietysti maailmanloppu ole, jos kaikki uuteen käyttönimeen eivät totu, mutta koen nimenmuutoksen kuitenkin mielekkääksi. Ehkä se on nyt vain oltava kerrankin rohkea :D

Ap

Lapseni teki juuri noin noin aikanaan. Raukka oli huolissaan, miten äiti suhtautuu, turhaan. Sanoin hänelle, että molemmat nimet ovat äiskän antamia ja siksi minulle yhtä rakkaita nimiä.

Sovittiin, että saamme perheessä käyttää entistä kutsumanimeä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä...

Tyttö on tyytyväinen päätökseensä. Ole sinäkin!

On siinä pienet ongelmansakin.  Minä vaihdoin suorastaan väkisin kutsumanimeni etunimestä toiseen nimeeni, kun en voinut enää sietää sitä, että nimestäni tehtiin kaikenlaisia väännöksiä ja muutenkin se oli suomalaisittain vähän outo.  Siitä on nyt neljäkymmentä vuotta.  Vieläkään en ole päässyt etunimestäni eroon, enkä varmasti pääsisi, vaikka muuttaisin sen  toiseksi tai poistaisin sen kokonaan, siis virallisesti.  Esim. vanhempi siskoni kutsuu jääräpäisesti minua etunimelläni.  Myös lähes kaikki sukulaiseni käyttävät sitä nimeä.  Äitini on kumma kyllä oppinut käyttämään tätä haluamaani toista nimeä.  Siis lähinnä kaikki, joihin olen tutustunut "nimenvaihtoni" jälkeen, käyttävät tietenkin toista nimeäni, mutta melkeinpä kaikki muut vain sitä etunimeä.  Kyllähän se joskus ärsyttää, koska nyt saan sitten aina perustella, että miksi nimeni on tämä eikä se entinen, miksi minua lapsena ja nuorena sanottiin.  Esim. isäni kuolinilmoitukseen laitettiin meidän lasten nimet, ja tietenkin sinne haluttiin etunimi,  koska "eihän sukulaiset muuten tiedä, kenestä siinä on kyse." Jne.   Tähän siis törmään varmaan lopun ikääni.