Nainen! Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Oma perhe ja tavallinen elämä, niin kliseistä ja "persoonatonta" kuin se onkin. 

Minä olen 25-vuotias nainen, vaimo ja äiti. Laskettu aika on syyskuun alussa, samalla viikolla kuin poikani täyttää 3v ja minä 26v. Mieheni on juuri saanut koulutustaan vastaavaa työtä ja uhkuu uutta intoa ja energiaa reilun vuoden hanttihommien jälkeen. Minä olen keskittynyt viime aikoina pitkäaikaiseen haaveeseeni kasvimaasta ja myllännyt pihaamme kylvövalmiiksi. Juuri nyt mieheni kasaa pihalla kehikkoa, poikamme "auttaessa" häntä. Olen hyvin kiitollinen, että olen elämässäni tässä pisteessä. Monet voivat kauhistella miten nuorena olemme menneet naimisiin ja miten nuori äiti olin, mutta olen pelkästään kiitollinen a iloinen, että saan elää näinkin tavallista elämää. Minä olen lapsena kasvanut huumeriippuvaisen äidin luona ja yläasteella päässyt omasta toiveestani huostaanotetuksi, joten ihan  tavallinen elämä on ollut juuri sitä, mistä olen lapsesta saakka haaveillut. Olen minä opiskellut, matkustellut ja nauttinut yksiössä viettämistäni nuoruusvuosistani, mutta perhe-elämä on kaikista tyydyttävintä. Erityisesti miehestäni olen hyvin kiitollinen. En olisi koskaan uskonut, että voisin löytää niin suoraselkäisen, hyväntahtoisen ja tasapainoisen miehen, joka rakastuisi ja sitoutuisi minuun. Minulla on käynyt myös hyvä tuuri anopin suhteen. Hän on aivan ihana, kärsivällinen ihminen, joka on opettanut minulle paljon käytännön asioita, joita äitini jätti kertomatta.

Ei elämämme tietenkään täydellistä Instagram-elämää ole. Automme on 20 vuotta vanha rämä, kutomistani räsymatoista ei tullutkaan ihan niin suoria tai kauniita kuin mitä ajattelin ja sistuksemme on muutenkin tyyliä Jämäpaloja Sieltä ja Täältä, talo kaipaisi maalia, mies uusia vaatteita jne. Olen siitä huolimatta onnellisempi kuin koskaan ennen, enkä usko, että tästä voi paljoa onnellisemmaksi tulla.

Tietenkin myös ulkoiset asiat vaikuttaa onnellisuuteen, esim. hankala iloita terveydestä, jos on niin köyhä, että asunto on menossa alta. Sanoisin, että minulla on kaikki onnellisuuden ainekset kasassa sitten kun.

- perusasiat on kunnossa (ruoka, puhtaus, asunto, toimeentulo)

- läheisillä menee hyvin

- olen/olemme terveitä

- ei ole suuria huolia, uhkia, haasteita

Vierailija kirjoitti:

Vastaa rehellisesti ja ajattele ilman tekosyitä.

Ööh... miksi valehtelisin? Mitä on tekosyillä ajattelu?

Edellämainitut perusasiat + KUTSUMUKSEN TOTEUTTAMINEN! Olisi vaikeaa olla onnellinen, jos kaikki olisi muuten ok, mutta en saisi harrastaa ja toteuttaa intohimojani.

No jos pitää vastata suoraan ilman tekosyitä, niin onnelliseksi minut tekee iso ja paksu pöksysuonikas.

Säännöllinen seksi, komea mies ja turvattu taloudellinen tilanne. Check,

Vierailija kirjoitti:

Oma perhe ja tavallinen elämä, niin kliseistä ja "persoonatonta" kuin se onkin. 

Minä olen 25-vuotias nainen, vaimo ja äiti. Laskettu aika on syyskuun alussa, samalla viikolla kuin poikani täyttää 3v ja minä 26v. Mieheni on juuri saanut koulutustaan vastaavaa työtä ja uhkuu uutta intoa ja energiaa reilun vuoden hanttihommien jälkeen. Minä olen keskittynyt viime aikoina pitkäaikaiseen haaveeseeni kasvimaasta ja myllännyt pihaamme kylvövalmiiksi. Juuri nyt mieheni kasaa pihalla kehikkoa, poikamme "auttaessa" häntä. Olen hyvin kiitollinen, että olen elämässäni tässä pisteessä. Monet voivat kauhistella miten nuorena olemme menneet naimisiin ja miten nuori äiti olin, mutta olen pelkästään kiitollinen a iloinen, että saan elää näinkin tavallista elämää. Minä olen lapsena kasvanut huumeriippuvaisen äidin luona ja yläasteella päässyt omasta toiveestani huostaanotetuksi, joten ihan  tavallinen elämä on ollut juuri sitä, mistä olen lapsesta saakka haaveillut. Olen minä opiskellut, matkustellut ja nauttinut yksiössä viettämistäni nuoruusvuosistani, mutta perhe-elämä on kaikista tyydyttävintä. Erityisesti miehestäni olen hyvin kiitollinen. En olisi koskaan uskonut, että voisin löytää niin suoraselkäisen, hyväntahtoisen ja tasapainoisen miehen, joka rakastuisi ja sitoutuisi minuun. Minulla on käynyt myös hyvä tuuri anopin suhteen. Hän on aivan ihana, kärsivällinen ihminen, joka on opettanut minulle paljon käytännön asioita, joita äitini jätti kertomatta.

Ei elämämme tietenkään täydellistä Instagram-elämää ole. Automme on 20 vuotta vanha rämä, kutomistani räsymatoista ei tullutkaan ihan niin suoria tai kauniita kuin mitä ajattelin ja sistuksemme on muutenkin tyyliä Jämäpaloja Sieltä ja Täältä, talo kaipaisi maalia, mies uusia vaatteita jne. Olen siitä huolimatta onnellisempi kuin koskaan ennen, enkä usko, että tästä voi paljoa onnellisemmaksi tulla.

Tulipa taas sellanen määrä siirappista p-askaa että huhhuh. Kulahtanut ex-teiniäiti sinä olet ja menit naimisiin jonkun sut huolineen duunarin kanssa heti kun täytit 18v ja nyt yrität uskotella muille ja itelles, että tää on just sitä mitä aina halusit. Ettet vaan olis kateellinen just sille "Instagram-elämälle" jota et koskaan saanut??

Rakkaus ja läheiset. Kesä ja aurinko. Onnistumisen ilo, töissä onnistumisen kokemukset. Kun olen tehnyt herkkuruokaa ja perhe nauttii, tykkään eniten tuottaa mielihyvää rakkailleni.

Kun tiedän tehneeni sydämessäni hyvää toiselle, antamisen ilo. Mieheni ja lasteni rakkaus. Lapset ovat elämäni suurin ja ihanin asia. Nautin myös kun mies haluaa minua naisena, seksi.

Kirjat. Hyvä ruoka ja juoma.

Kun jutellaan miehen kanssa ja rentoudutaan yhdessä.

Kun olen rakastettu ja tarvittu, ja arvostan, kunnioitan, rakastan ja haluan miestäni, ja katson häntä ja saan olla juuri hänen sydämen valittu, kunnes kuolema eroittaa.

Hyvin pienetkin asiat kuten oikeanlainen musiikki ja tanssi :D Tuntuu hyvältä kropassa :)

Oon 13wee tyttö, ja mut tekee se että saan olla poikakaverini kanssa, esim, sänfyssä makoilemassa, nauramassa ja juttelisimme. Ja mä ja munnpoikakaveri ollaa, pikkasen siirapppisisa.

Just nyt tulen onnelliseksi kavereiden näkemisestä, perheestä, lenkkeilystä ja ihanasta omasta kämpästä. Lisäpotkua fiilikseen saan tulevasta kesästä ja melkein kuukauden lomasta. Kriteerit ehkä muuttuu jossain vaiheessa, mutta nyt en muuttaisi yhtään mitään :) 

Raha. Paitsi jos sitä saadakseen pitää sietää ihmisiä, eli varakas mies ei tekisi onnelliseksi.

Joidenkin mielestä taas siirappista paskaa mutta minulle totisinta totta; onnellisuutta tuovat tällä hetkellä;

- 3v ja 10 kk lapset

- aviopuoliso ja muut läheiset sekä ystävät

- kotona oleminen lasten kanssa. Vakituinen duunipaikka odottaa ja aion lisäopiskella

- uuden kodin suunnittelu, tontti etsinnässä

- skumppa illalliset ystävien kanssa

- Matkustelu taas tulevaisuudessa

- ratsastus ja lenkkeily

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa taas sellanen määrä siirappista p-askaa että huhhuh. Kulahtanut ex-teiniäiti sinä olet ja menit naimisiin jonkun sut huolineen duunarin kanssa heti kun täytit 18v ja nyt yrität uskotella muille ja itelles, että tää on just sitä mitä aina halusit. Ettet vaan olis kateellinen just sille "Instagram-elämälle" jota et koskaan saanut??

Ettet ite vaan olis ig:ssä uutta laukkua esittelevä wanna be lifestyle "bloggaaja" joka otti vähän turhan nopeesti itteensä? t. 11

Se että joku koskettaa, ottaa syliin, suutelee ja silittelee. Silloin en ole köyhä enkä kipeä, säryt häviää heti. Ehdottomasti tärkein henkilökohtainen onnellisuuden lähde. En saa sitä avioliitostani.

Perhe ja läheiset, mielellään saman pöydän ääressä. Hyvä ruoka tekee meidät kaikki onnellisiksi

Lämpö, aurinko, hyväntuuliset ihmiset. Matkustelu

Raha, en kiellä sitä. Mutta sen verran riittää että olemme velattomia eikä tarvitse ihan kaikkea miettiä onko varaa. Tähän on vielä matkaa

Kun saan olla yksin ja rauhassa tehdä omia asioitani.

Raha

Olen onnellinen. Taivas tippunee päähäni kun tuollaisen tunnustan mutta siitäkin syystä ja juuri siksi sen tunnustan.

Tunnistin sen eilen itsessäni ja tämä ketju tulikin kuin taivaan lahja puhumisen tuskaani. On parempi huomata onnellisuutensa nyt kuin myöhemmin huonossa tilanteessa.

Onnelliseksi minut tekee hymyilevä aikuistuva lapseni joka ollut murheen murtama jo pitkään. Hänen tulevaisuus näyttää hyvälle.

Monta asiaa olen saanut vuoden aikana käsiteltyä. Jättäyidyin pois kauhutyöpaikastani, jäin karenssiin ja nyt uusien tuulien kiemuroissa jossa tulotaso on vähäisempi kuin ennen. En lyhennä asuntolainaani ja tinkiä saan menoistani, huomannut tulevan vähemmällä toimeen. Tunnistin olevani introvertti joka tuo rauhaa. En ole ihmis paljouteen koskaan kaivannut ja nyt sevisi syy. Hyvä.

Ilo, leikki, huumori.

Ihana albaanimieheni. Onneksi päätin lähteä etsimään ulkomaalaista miestä lukemattomien suomipettymysten jälkeen. Hetkäkään en ole katunut, sillä löysin niin ihanan miehen. Mieheni on tumma, komea, urheilullinen ja lihaksikas. On myös todella romanttinen. Ja makkarin puolella on aivan eri tavalla kiihkeä ja taitava, kuin laiskat suomalaiset.

T: 23v nuori nainen.

Kunnon unet ja nuorten miesten takamukset ;)