Miksi vaimonhakkaamisesta ei ole laillista velvollisuutta ilmoittaa viranomaiselle?

Siis kuinka moni nainen oltaisi saatu pelastettua, jos jokainen täysi-ikäinen olisi ilmoitusvelvollinen?! - ap

Soittaisitko apua, jos miestä pahoinpideltäisiin?

Pitäisikö ilmoituskynnyksen olla matalampi naisen kohdalla, vai miksi erikseen mainitsit sukupuolen? Jo tapahtuneista rikoksista ei ole velvollisuutta ilmoittaa ja valmisteilla olevista rikoksistakin vain törkeissä rikoksissa on ilmoitusvelvollisuus. Esim. törkeä pahoinpitely olisi sellainen. Ongelman ratkaisua ei minusta kuitenkaan pidä ulkoistaa muille, kun kerran nainen itse voi sen ilmoituksen tehdä ja lähteä suhteesta.

Kyllähän pahoinpitelystä on soitettava poliisille jos sellaisen näkee.

Jos nainen on alaikäinen, niin silloin käsittääkseni onkin ilmoitusvelvollisuus. Kun nainen tulee täysi-ikäiseksi, eli riittävän kypsäksi päättämään omista asioistaan, on hänellä myös oikeus tehdä niitä itselleen vahingollisiakin päätöksiä. Ei narkomaania tai alkoholistiakaan voi väkisin raitistuttaa. Mielestäni meidän yhteiskuntana pitäisi vain olla valmiina auttamaan heti, kun urhi sitä apua haluaa ottaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Soittaisitko apua, jos miestä pahoinpideltäisiin?

Jos kyseessä olisi tilanne, jossa heikompi ottaisi vahvemmalta pataan, niin kyllä. Jos heikompi ei olekaan heikompi, vaan hänellä on fyysinen ylivoima, kuten miehillä naisiin verrattuna on, en soittaisi. Tässä pitää nyt muistaa, että nainen ei voi suojella itseään miestä vastaan, koska hänellä ei ole fyysistä ylivoimaa. Olen siis sen puolella, jolla ei ole mahdollistuutta puolustautua.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö ilmoituskynnyksen olla matalampi naisen kohdalla, vai miksi erikseen mainitsit sukupuolen? Jo tapahtuneista rikoksista ei ole velvollisuutta ilmoittaa ja valmisteilla olevista rikoksistakin vain törkeissä rikoksissa on ilmoitusvelvollisuus. Esim. törkeä pahoinpitely olisi sellainen. Ongelman ratkaisua ei minusta kuitenkaan pidä ulkoistaa muille, kun kerran nainen itse voi sen ilmoituksen tehdä ja lähteä suhteesta.

Kyllä, naisen kohdalla kynnyksen pitäisi olla matalampi. Tämä siksi, että naisella ei ole käytännössä mahdollisuutta puolustautua, koska miehellä on ylivoima. Mutta kun kukaan nainen ei HALUA olla väkivaltaisessa suhteessa, vaan lähteminen on pelottavaa ja usein myös vaarallista. Siksi olisi parempi, että ulkopuolisella olisi velvollisuus puuttua asiaan. Jos ilmoituksen voisi tehdä nimettömänä puhelinsoittona, kynnys puuttua parisuhdeväkivaltaan olisi paljon pienempi. 

Mies ei saa lyödä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittaisitko apua, jos miestä pahoinpideltäisiin?

Jos kyseessä olisi tilanne, jossa heikompi ottaisi vahvemmalta pataan, niin kyllä. Jos heikompi ei olekaan heikompi, vaan hänellä on fyysinen ylivoima, kuten miehillä naisiin verrattuna on, en soittaisi. Tässä pitää nyt muistaa, että nainen ei voi suojella itseään miestä vastaan, koska hänellä ei ole fyysistä ylivoimaa. Olen siis sen puolella, jolla ei ole mahdollistuutta puolustautua.

Eipäs oiota mutkia yleistämällä. Sinä päivänä, kun kaikki miehet muuttuvat kaikkia naisia vahvemmiksi, on tuo väittämäsi miehen fyysisestä ylivoimasta totta. Juuri tuo narratiivi on vahingollinen miesuhrien kannalta, koska heitä ei pidetä "oikeina" uhreina ja nainen on automaattisesti muka heikompi osapuoli.

Meillä naapuri katsoi asiakseen soittaa poliisit paikalle aina, kun epäili pahoinpitelyä. Ongelmana on se, että mieheni ei hakannut häntä eikä hän minua, mitään avunhuutoja tai muitakaan riitelyn ääniä ei ollut, mitään väkivaltaa ei tapahtunut (muualla kuin nyrkkeilysalilla, jossa kävin). Naapurista nyt vain tuntui, että kun mies tuli yöllä baarista kotiin (tosiasiassa hän tuli kotiin töistä ja selvinpäin), niin hän löi minua. Kolmannen turhan hälytyksen jälkeen poliisit kävivät puhuttamassa naapuria, joka oli sitä mieltä,että hän tekee vain velvollisuutensa.

Miehet ja naiset kokevat yhtä paljon parisuhdeväkivaltaa.

En ymmärrä miksi ilmoitusvelvollisuus kuuluisi olla vain naisten ollessa uhrina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö ilmoituskynnyksen olla matalampi naisen kohdalla, vai miksi erikseen mainitsit sukupuolen? Jo tapahtuneista rikoksista ei ole velvollisuutta ilmoittaa ja valmisteilla olevista rikoksistakin vain törkeissä rikoksissa on ilmoitusvelvollisuus. Esim. törkeä pahoinpitely olisi sellainen. Ongelman ratkaisua ei minusta kuitenkaan pidä ulkoistaa muille, kun kerran nainen itse voi sen ilmoituksen tehdä ja lähteä suhteesta.

Kyllä, naisen kohdalla kynnyksen pitäisi olla matalampi. Tämä siksi, että naisella ei ole käytännössä mahdollisuutta puolustautua, koska miehellä on ylivoima. Mutta kun kukaan nainen ei HALUA olla väkivaltaisessa suhteessa, vaan lähteminen on pelottavaa ja usein myös vaarallista. Siksi olisi parempi, että ulkopuolisella olisi velvollisuus puuttua asiaan. Jos ilmoituksen voisi tehdä nimettömänä puhelinsoittona, kynnys puuttua parisuhdeväkivaltaan olisi paljon pienempi. 

On se kumma homma, että täällä palstalla naiset päivät pitkät kehuvat voimillaan ja liikuntaharrastuksillaan, uhittelevat miehille ja halventavat heitä heikoiksi nööseiksi, mutta sitten takki kääntyykin aivan täysin, kun kyse on parisuhdeväkivallasta. Silloin nainen muuttuu saparopäiseksi, siroksi tyttöseksi ja mies voittamattomaksi lihaskimpuksi. 

Mitä eroa sillä on lopputuloksen kannalta tekeekö ilmoituksen poliisille ulkopuolinen vai uhri itse?

Mitenkähän sitä lakia valvottaisiin?

Jos nainen saa turpaansa mieheltä, nainen voi soittaa hätäkeskukseen, niin poliisit hakevat miehen pois. Sitten nainen on vapaa menemään lääkäriin hakemaan todistusta vammoistaan, jonka jälkeen hän voi tehdä rikosilmoituksen ja hakea lähestymiskieltoa. Jos naisella ei ole paikkaa mihin mennä tai hän on rahaton, kunta hoitaa hänelle kriisimajoituksen tai salaisen uuden asunnon ja mahdolliset takuuvuokrat ja riittävät kalusteet jopa yhdeltä istumalta.  Olen itse tämän kokenut. Suomessa apu noin vakavaan asiaan on nopeaa, tehokasta ja konkreettista. 

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän sitä lakia valvottaisiin?

Miten valvotaan ilmoitusvelvollisuutta lastensuojeluasioissa? 

Vierailija kirjoitti:

Soittaisitko apua, jos miestä pahoinpideltäisiin?

Jo alapeukutkin sen todistavat sen olevan eri asia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö ilmoituskynnyksen olla matalampi naisen kohdalla, vai miksi erikseen mainitsit sukupuolen? Jo tapahtuneista rikoksista ei ole velvollisuutta ilmoittaa ja valmisteilla olevista rikoksistakin vain törkeissä rikoksissa on ilmoitusvelvollisuus. Esim. törkeä pahoinpitely olisi sellainen. Ongelman ratkaisua ei minusta kuitenkaan pidä ulkoistaa muille, kun kerran nainen itse voi sen ilmoituksen tehdä ja lähteä suhteesta.

Kyllä, naisen kohdalla kynnyksen pitäisi olla matalampi. Tämä siksi, että naisella ei ole käytännössä mahdollisuutta puolustautua, koska miehellä on ylivoima. Mutta kun kukaan nainen ei HALUA olla väkivaltaisessa suhteessa, vaan lähteminen on pelottavaa ja usein myös vaarallista. Siksi olisi parempi, että ulkopuolisella olisi velvollisuus puuttua asiaan. Jos ilmoituksen voisi tehdä nimettömänä puhelinsoittona, kynnys puuttua parisuhdeväkivaltaan olisi paljon pienempi. 

On se kumma homma, että täällä palstalla naiset päivät pitkät kehuvat voimillaan ja liikuntaharrastuksillaan, uhittelevat miehille ja halventavat heitä heikoiksi nööseiksi, mutta sitten takki kääntyykin aivan täysin, kun kyse on parisuhdeväkivallasta. Silloin nainen muuttuu saparopäiseksi, siroksi tyttöseksi ja mies voittamattomaksi lihaskimpuksi. 

Mitä eroa sillä on lopputuloksen kannalta tekeekö ilmoituksen poliisille ulkopuolinen vai uhri itse?

Täällä palstalla voi kuka tahansa kehua olevansa mitä tahansa. Todellisuus kuitenkin on se, että miehillä on enemmän lihasmassaa = enemmän voimaa. Miehen ei tarvitse lyödä takaisin, koska mies voi aina pidellä naista niin, ettei tämä voi lyödä. Naisella tällaista mahdollisuutta ei ole. Fyysinen väkivalta voi ottaa henkisen otteen, jolloin avun pyytäminen tai hakeminen on mahdotonta. Tämä on juuri se pointtini. Väkivaltaisessa suhteessa oleva ei halua tulla lyödyksi, mutta on liian voimaton ja alistettu hakemaan apua. Siksi asiasta tietävän ulkopuolisen tulisi olla velvollinen ilmoittamaan, vaikka sitten nimettömästi. 

Tyttö on aina uhri.

Uskomatonta juntteutta. Onko koko Ylilaudan roskaväki kerääntynyt tänne? Ensinnäkin, naiset kokevat kotonaan enemmän väkivaltaa kuin miehet. Tästä kertoo jo se, että turvakoteja on miehillekin, mutta ei yhtä paljon kuin naisille. Miehillä on kovempi lyöntivoima kuin naisilla, eli miehen nyrkinisku voi tappaa, naisen ei. Miehet kokevat väkivaltaa myös, mutta lähinnä muiden miesten toimesta, kodin ulkopuolella.

Parisuhdeväkivalta saataisiin kitkettyä sillä, että kaikki naapurit, sukulaiset ja ystävät olisivat ilmoitusvelvollisia. Nyt riittää, että väkivaltainen mies saa pidettyä vaimonsa hiljaisena. Mutta miten yksi mies voi hiljentää naapuruston, suvun tai ystävät? Ei hän kaikkia voi pelokkaiksi hakata. 

Ei mitään juntteutta, vaan me naiset ei olla mitään säkkejä, joita muiden täytyy kantaa.

Mua henkilökohtaisesti ottaa päähän, että oletus lähisuhdeväkivallasta on aina se, että mies raivopäissään pieksee vikisevää ja viatonta vaimoaan. Tietenkin sellaisiakin on, en mä sillä. Mutta mulla itselläni on lähipiirissä monta paria, joissa nainen ei todellakaan ole se viaton osapuoli. Serkkuni on niitä naisia, jotka saattavat esim. baarissa alkaa uhittelemaan tytölle, joka on katsonut häntä jotenkin "kieroon".  Tarpeeksi kilahtaessaan (esim. akun laturi ei toiminut) hän rikkoo tavaroita, hakkaa lommoja seiniin ja lyö mustelmia poikaystäväänsä. Todistin kerran tilannetta, jossa serkku kilahti taas ei-mistään, löi poikakaveriaan päähän ja poikakaveri sitten nappasi serkun kädet selän taakse ja käski tämän rauhoittua. Serkku vikisi, että sattuu sattuu, vaikka poikkis vaan piti tätä paikoillaan. Tästä tilanteesta serkkuni kertoi kavereilleen näin: "Joo, Mikkokin* taas hakkas mua eilen." Kaksi kaveriani ovat myös (olleet) parisuhteissa, joissa osapuolet tasaväkisesti pieksevät toisiaan milloin milläkin välineellä. Kyse ei siis ole ollut mistään itsepuolustuksesta, vaan esim. toinen ystävistäni alkoi mustasukkaisuuspäissään huutamaan, haukkumaan ja potkimaan miestään, koska tämä oli unohtanut puhelimen kotiin. Ja molemmat kavereistani esiintyvät somessa suurinakin parisuhdeväkivallan uhreina ja symppaavat kaikkia niitä harhakäsityksiä, joiden mukaan vain miehet ovat väkivaltaisia.