Milloin olette kertoneet raskaudesta ystäville ja sukulaisille? Entä töissä?
Tuossa tuo kysymys jo tulikin, mutta tässä vielä hieman taustaa ja ajatuksia. Viikkoja nyt 10+1 ja täten la 9.11. Ensimmäinen neuvola oli jo pari kolme viikkoa sitten ja eka ultra 2 viikon päästä. Lapsi on ensimmäisemme. Olemme kumpikin kertoneet parille ystävälle, mutta kummankaan perhe ei vielä tiedä. Mies haluisi kertoa jo vanhemmilleen, mutta minä en - enkä omillenikaan. Kyse ei ole pelkästään siitä, että jotain voisi vielä sattua, vaan pikemminkin siitä, että asia tuntuu vielä kovin yksityiseltä enkä jotenkin yhtään jaksaisi tässä pahoinvoinnin ja kaiken stressin keskellä kaikkea kertomisesta seuraavaa hössötystä, kyselyjä tai neuvoja. Etenkin kun on ensimmäisestä kyse, niin tuntuu, että asian prosessoiminen on vielä itselläkin niin kesken, etten kaipaa juuri muita vielä tähän kuplaan. Töissä taas en halua kertoa ennen kuin selviää jatketaanko määräaikaista sopimustani vai ei.
Mitenkäs muut? Tuntuiko heti alusta, että pitäisi päästä kuuluttamaan ilouutista koko maailmalle?
Kommentit (2)
Aloittajan tilanteessa en vielä kertoisi työnantajalle, jottei vaikuta siihen jatkuuko työt. Itse odotin myös siihen asti että sain uuten työsoppariin pomon nimen ja vasta sen jälkeen kerroin. Kerroin itse jo viikolla 18 koska kyseessä kaksosraskaus ja riskejä enemmän kuin yhtä odottaessa. Kaikki ystävät ja sukulaiset ei vieläkään raskaudesta vaikka viikkoja jo 23+1 (koska ei olla nähty).
Lain mukaanhan sinun ei tarvitse kertoa työpaikalla ennen kuin 2kk ennen äitiysloman alkua, mutta jos työ sisältää paljon riskejä raskaudelle niin kertoisin jo aiemmin.
Onnea odotukseen!
Heipa!
Mä tein positiivisen testin 7.3 ja kerroin heti saman päivän iltana (heti kun miehelle olin kertonut) pomolle. Toimin lomittajana ja hoidan lehmiä työkseni, koin tärkeäksi kertoa pomolle kun en tiennyt millaista oloa oli tulossa vastaan... Ja työpaikoilla myöskin kerroin tilallisille jos oli jotain sellaista mitä en tahtonu riskien takia tehdä.
Muutamalle ystävälle kerroin saman viikon lopulla ja siitä muutama viikko kerroin äidille (käyn niin usein siellä murkinoimassa, niin sehän ois alkanu epäileen jos en syö tai maista jotain ruokaa. Kaikkiruokainen kun olen). Aprillipäivänä kerrottiin muutamalle lähisukulaiselle ja siitä eteen päin pikkuhiljaa kerrottu muillekkin jos on koettu tarpeelliseksi kertoa.
Mulla on LA 10.11 ja ensimmäistä ultraa odotellaan vielä 30.4 saakka. Aika pahasti olen jo henkeeni tämän raskauden vetänyt. Tekis mieli kuuluuttaa kaikille! Tekis mieli ostella jo vaikka mitä. Kovaa itsehillintää ja pelkoa ensimmäistä ultraa odotellessa.