Miehen äiti on erittäin hyvä kokki, minä vain melko hyvä. Mies valittaa.
Hänen äitinsä tekee poikkeuksellisen hyvää ruokaa, on siinä oikeasti todella taitava. Hän on ollut ikänsä kotirouva ja käyttänyt ruoanlaittoon joka päivä tuntitolkulla aikaa, joten on myös pystynyt tekemään kastikeliemet alusta asti luista keittäen jne. Minä teen pitkää työpäivää, ja ruoanlaittoon olisi aikaa ja energiaa se puolituntinen päivässä. Osaan tehdä melko hyvää ruokaa, mutta en mitenkään mieleenpainuvaa tai todella hyvää. Mies itse on huono kokki, joten teen meillä ruoat, jotta saan itse sellaista ruokaa jota pystyn syömään :) . Mutta mies valittaa että en tee riittävän hyvää ruokaa. Millä tukkia sen suu?
Kommentit (21)
Lähetä se äitinsä luokse oppimaan. Tai joka natkutukseen vastaat, että ethän säkään kulta osaa!
noniin vaihtoehtoja on monia, ei masennuta! voit alkaa joko opetella muutamia mamman reseptejä eli pyydät häneltä apua. vaihtoehto on myös se, että tuuppaat miehen sinne äidilleen pysyvästi niin pääsee mamman lihapatojen ääreen.
se ei liene mikään vaihtoehto, että mies opettelee kokkaamaan itsekin, vai onko?
Sanot että et ole hänen äitinsä vaan puoliso ja jos ei kelpaa, tekee itse parempaa.
Hänelle voi tehdä selväksi, ettei sinulla ole aikaa näpertää koko päivää keittiössä häntä varten.
Itse olen ammatiltani kokki, teen erittäin hyvää ruokaa, kuten myös keittiömesu-isäni.
Silti, teen pitkää päivää töissä, eikä kotona ole aikaa panostaa huippuruoan tekemiseen muuten kuin vapaapäivinä.
Mies ei onneksi valita. Muutaman kerran on sanonut haluavansa jotain tiettyä ruokaa, ja vikissyt kun en ole kerennyt illalla sitä tekemään. Saarnasin siitä, eikä ole sen jälkeen vikinää kuulunut :D
Mitä tarkalleen ottaen haluaisit? Että mies tyytyisi sun ruokiisi? Että oppisit tekemään parempia ruokia? Että mies alkaisi laittaa ruokaa itse? Että mies oppisi tekemään äitinsä kokkailujen veroisia ruokia? Vai ainoastaan, että mies olisi aiheesta hiljaa?
Vierailija kirjoitti:
noniin vaihtoehtoja on monia, ei masennuta! voit alkaa joko opetella muutamia mamman reseptejä eli pyydät häneltä apua. vaihtoehto on myös se, että tuuppaat miehen sinne äidilleen pysyvästi niin pääsee mamman lihapatojen ääreen.
se ei liene mikään vaihtoehto, että mies opettelee kokkaamaan itsekin, vai onko?
Omasta mielestäni teen ihan riittävän hyvää ruokaa. En ala taipumaan millekään korkkiruuville miehen takia ja opettelemaan jotain mamman reseptejä, koska itselleni riitän sellaisena kuin nyt olen.
Teimme jonkin aikaa niin, että mies vastasi joka toinen päivä ruoastamme, mutta hän hoiti sen poikkeuksetta ostamalla valmiita mikroannosaterioita. Sanoin, että teen jatkossa kaikki ruoat, koska en halunnut itse enää syödä niitä eineksiä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkalleen ottaen haluaisit? Että mies tyytyisi sun ruokiisi? Että oppisit tekemään parempia ruokia? Että mies alkaisi laittaa ruokaa itse? Että mies oppisi tekemään äitinsä kokkailujen veroisia ruokia? Vai ainoastaan, että mies olisi aiheesta hiljaa?
Että mies olisi aiheesta hiljaa. Tai söisi vaikka ulkona, jos ei minun ruoat kelpaa, mutta olisi silti kommentoimatta ruokiani. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkalleen ottaen haluaisit? Että mies tyytyisi sun ruokiisi? Että oppisit tekemään parempia ruokia? Että mies alkaisi laittaa ruokaa itse? Että mies oppisi tekemään äitinsä kokkailujen veroisia ruokia? Vai ainoastaan, että mies olisi aiheesta hiljaa?
Että mies olisi aiheesta hiljaa. Tai söisi vaikka ulkona, jos ei minun ruoat kelpaa, mutta olisi silti kommentoimatta ruokiani. Ap.
Sanoisin vaan, että herra on hyvä ja menee äitinsä luokse syömään. Ei tarvitse alkaa opettelemaan mitään mamman reseptejä, jos et itse halua.
Ruuanlaitto vaatii aikaa, kuten olet huomannutkin, joten puolessa tunnissa et pysty samaan kuin äitinsä. Ei auta kuin kertoa faktat miehelle. Viikonloppuna voi sitten tehdä jotain parempaa/isoja annoksia viikolle pakkaseen.
Mies ei siis koskaan (onneksi) ole ääneen verrannut ruokiani äitinsä ruokiin. Olen vain itse ajatellut, että syy ruoistani valittamiseen on siinä, että äitinsä on aina tehnyt niin hyviä ruokia ja hän salaa mielessään vertaa ruokiani äitinsä ruokiin. Jos ääneen sen tekisi, niin kyllä suuttuisin :D .
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ruuanlaitto vaatii aikaa, kuten olet huomannutkin, joten puolessa tunnissa et pysty samaan kuin äitinsä. Ei auta kuin kertoa faktat miehelle. Viikonloppuna voi sitten tehdä jotain parempaa/isoja annoksia viikolle pakkaseen.
Tämä.
Puolessa tunnissa ei kerkeä tekemään jotain fiiniä kastiketta/itse tehtyjä liemiä jne alusta loppuun ja siihen päälle vielä kaikenmaailman lisukkeet ja proteiinit.
Meillä arkiruokana menee esim. paistettu kananrinta ja uunilohkopotut. Vierelle vaikka parsakaalia/salaattia ja currymajoneesia.
Saisi miehesi olla tyytväinen, että ylipäätään teet ruokaa.
Siis joku kehtaa parisuhteessa valittaa toisen tekemistä ruoista?? Ilman aikomustakaan ottaa itse kokkausvastuuta? Onko mies 1950-luvulta? En ole ikinä moisesta kuullut.
Ohis mutta ulkomaalaisen tuttavani oli vaikea sisäistää että ei Suomessa äidit voi laittaa arkisin kolmen tunnin muhivia keitoksia kun palaavat viiden maissa töistä. Siellä kun oli tapana että heti aamiaisen jälkeen tuova aloitti lounaan valmistamisen johon meni n. 2h min. Tämäkään ihmettelijä ei ollut ikinä ollut muuta kun kotirouva ja vissiin vaimon ja äidin hyvyys mitattiinkin lähinnä imurointiheydellä ja keittiössä hääräämisen määrällä.
On kyllä tyhmä mies.
Minun anoppini on myös hyvä ruoanlaittaja. Hän on sellainen kodinhengetär. Oma mieheni ei ole koskaan olettanut minulta samaa, pikemminkin päinvastoin. Mutta liittynee siihen, että anopin hyvien ruokien ja muun kodinlaittamisen hinta on sitten on ollut se, että anoppi on kontrolloinut omaa valtapiiriään senkin edestä. Mies ei selvästikään halua samanlaista tilannetta meille.
Kysy siltä, että alkaako elättää sinua kotirouvana kuten isänsä elätti äitiään?
Tai voiko hän syödä niitä eineksiä ja sinä syöt omia ruokia? Vähän ankeaa, mutta niin on valittaminenkin.
Tehkää ruuanlaitosta yhteinen harrastus viikonloppuisin. Molemmat oppivat.
Viikolla ei kaksi työtä tekevää ehdi panostaa gourmetiin.
Taas yksi esimerkki miksi kotirouvailu on vahingollista lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkalleen ottaen haluaisit? Että mies tyytyisi sun ruokiisi? Että oppisit tekemään parempia ruokia? Että mies alkaisi laittaa ruokaa itse? Että mies oppisi tekemään äitinsä kokkailujen veroisia ruokia? Vai ainoastaan, että mies olisi aiheesta hiljaa?
Että mies olisi aiheesta hiljaa. Tai söisi vaikka ulkona, jos ei minun ruoat kelpaa, mutta olisi silti kommentoimatta ruokiani. Ap.
Siinä tapauksessa ehdotat miehelle, että hän opettelee laittamaan parempaa ruokaa. Voi pyytää vaikka äitiään opettamaan. Sanot, että sinä laitat tällaista ruokaa ja jos mies haluaa jotain muuta, miehen pitää sitten tehdä sitä muuta.
Olen itse gourmet -anoppi ja omat lapseni pyytävät aika useinkin reseptejäni.
Exäni kommentoi muutaman kerran ruuanlaittoani kun tein jotain erilailla kuin äitinsä. Tyydyin tuumaamaan että minä en ole hänen äitinsä ja teen asian omalla tavallani.
Ihan mielenkiinnosta, että minkälaisia ruokia sitten laitat viikolla?
Totaalilakko. Teet ruokaa vain itsellesi. Ukko järsiköön vaikka varpaankynsiään jos ei keitokset kelpaa.