Lue keskustelun säännöt.
tyhmät eroaa, kun eivät tajua että aika moneen ongelmaan
Kommentit (13)
Eli minä olen tyhmä, kun erosin miehestä, joka ei suostunut pariterapiaan? Kerrohan, miten älykäs ihminen olisi homman hoitanut. Ei se toisen tyhmyys ole minun vikani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmät eroaa, kun eivät ymmärrä että aika moneen hankaukseen riittäisi ajan kuluminen. Esim. pikkulapsiaika.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmät eroaa, kun eivät ymmärrä että aika moneen hankaukseen riittäisi ajan kuluminen. Esim. pikkulapsiaika.
Miten pitkä aika on riittävä? Itse mietin eroa kuutisen vuotta ja lopullisen päätöksen hetkellä lapset olivat 7 ja 9 vuotta.
Tällä palstalla melkein kaikilla ainoa ongelmanratkaisuehdotus on "eroa".
Osassa tapauksista ihan syystä, mutta joskus sitä ihmettelee eikö muka muita ratkaisuja ole.
Tiedän, että on paljon ihmisiä jotka katuvat eroa. Aina ei löydy uutta tilalle.
Mä oon käynyt tunnekeskeisessä pariterapiassa ja erosin silti. Mutta se on parasta pariterapiaa, jos parilla on edellytyksiä yhdessä jatkamiselle. Mutta ei se faktoja voi vääristää oikeiksi, jos ne ovat vinossa. Kuten, etten edes ollut koskaan rakastanut miestäni ja miehellä ei ollut aitoa halua muuttua kun mä muutuin jne. Ja koska muutuin ennhalunnut enää katsella vanhaa kuviointia, koska se herätti raivoa joka kerta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä voi tietää mitä kenenkin suhteessa tapahtuu. Väkisinkö se toinen osapuoli sinne terapiaan viedään?!
Itsellä takana tuore ero. Syystä, että mies ei enää osanut puhua ja kaikki mitä puhui oli "ei" tai "en minä tiedä". Muutti sohvalle nukkumaankin ja kun kysyin miksi niin vastasi "en minä tiedä". Raskas kivireki tuollainen mies ja suhde. Ero oli helpotus. En tuntenut rakkautta enkä vihaa. Täysin vieras koko mies.
Ei tuollaiseen vaimoon voi luottaa. Erotaan kun alkaa mennä vaikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon käynyt tunnekeskeisessä pariterapiassa ja erosin silti. Mutta se on parasta pariterapiaa, jos parilla on edellytyksiä yhdessä jatkamiselle. Mutta ei se faktoja voi vääristää oikeiksi, jos ne ovat vinossa. Kuten, etten edes ollut koskaan rakastanut miestäni ja miehellä ei ollut aitoa halua muuttua kun mä muutuin jne. Ja koska muutuin ennhalunnut enää katsella vanhaa kuviointia, koska se herätti raivoa joka kerta jne.
Et koskaan edes rakastanut miestäsi ja silti elit hänen kanssaan? Voiko julmempaa olla. Mikset osannut olla yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon käynyt tunnekeskeisessä pariterapiassa ja erosin silti. Mutta se on parasta pariterapiaa, jos parilla on edellytyksiä yhdessä jatkamiselle. Mutta ei se faktoja voi vääristää oikeiksi, jos ne ovat vinossa. Kuten, etten edes ollut koskaan rakastanut miestäni ja miehellä ei ollut aitoa halua muuttua kun mä muutuin jne. Ja koska muutuin ennhalunnut enää katsella vanhaa kuviointia, koska se herätti raivoa joka kerta jne.
Et koskaan edes rakastanut miestäsi ja silti elit hänen kanssaan? Voiko julmempaa olla. Mikset osannut olla yksin?
Eihän se osaamisesta ole kiinni. Olisin osannut, mutta en halunnut. Mitä hienoa on viettää elämänsä yksin, lapsettomana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon käynyt tunnekeskeisessä pariterapiassa ja erosin silti. Mutta se on parasta pariterapiaa, jos parilla on edellytyksiä yhdessä jatkamiselle. Mutta ei se faktoja voi vääristää oikeiksi, jos ne ovat vinossa. Kuten, etten edes ollut koskaan rakastanut miestäni ja miehellä ei ollut aitoa halua muuttua kun mä muutuin jne. Ja koska muutuin ennhalunnut enää katsella vanhaa kuviointia, koska se herätti raivoa joka kerta jne.
Et koskaan edes rakastanut miestäsi ja silti elit hänen kanssaan? Voiko julmempaa olla. Mikset osannut olla yksin?
Mieshän se siinä voitti jos rakasti minua. Sai olla rakastamansa ihmisen kanssa. Ilmeisesti oli kuule ihan tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu oli hyvä kun käytiin pariterapiassa. Ajatukseni selkenivät ja sain lopulta rohkeuden erota. Olisin ollut tyhmä, jos en eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmät eroaa, kun eivät ymmärrä että aika moneen hankaukseen riittäisi ajan kuluminen. Esim. pikkulapsiaika.
Miten pitkä aika on riittävä? Itse mietin eroa kuutisen vuotta ja lopullisen päätöksen hetkellä lapset olivat 7 ja 9 vuotta.
Olisit odottanut vielä 11vuotta niin molemmat lapset olisivat olleet edes täysi-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmät eroaa, kun eivät ymmärrä että aika moneen hankaukseen riittäisi ajan kuluminen. Esim. pikkulapsiaika.
Miten pitkä aika on riittävä? Itse mietin eroa kuutisen vuotta ja lopullisen päätöksen hetkellä lapset olivat 7 ja 9 vuotta.
Pitäisikö alapeukuista päätellä, että kuusi vuotta on ihan liian lyhyt aika eropäätöksen tekemiseen?
Eipä voi tietää mitä kenenkin suhteessa tapahtuu. Väkisinkö se toinen osapuoli sinne terapiaan viedään?!
Itsellä takana tuore ero. Syystä, että mies ei enää osanut puhua ja kaikki mitä puhui oli "ei" tai "en minä tiedä". Muutti sohvalle nukkumaankin ja kun kysyin miksi niin vastasi "en minä tiedä". Raskas kivireki tuollainen mies ja suhde. Ero oli helpotus. En tuntenut rakkautta enkä vihaa. Täysin vieras koko mies.