Lue keskustelun säännöt.
Työpäivän jälkeen valtava ahdistus
13.04.2018 |
Olen ollut nykyisessä työssäni kohta vuoden. Olen yrittänyt joka päivä tehdä parhaani vaikka minulla on terveyden aiheuttamia rajoituksia. Olen myös koko viikko ollut aika vaikeissa kivuissa töissä kun en halua jättää muita pulaan kun vatsatauti jyllää. Jos ei olisi ollut tämä kriisi päällä olisin ollut sairaslomalla kipujen takia....
Jättäydyn pois jos töissä kutsutaan mukaan johonkin kekkereihin koska minä olen aika köyhä. Vaikka yritän sopeutua työyhteisön huumorin mukaan en koe että olisin itse kovin hyvää seuraa enkä halua pilata muitten hyvää oloa ja vapaa aikaa. Myös häpeän kun ei minulla ole varaa pukeutua niin kun muut eikä käydä Kampaajalla
Tänään tuli tilanne töissä missä minulla tuli tunne että minusta puhuttiin pahaa selkäni takana. Kun tupsahdin huoneeseen keskusteli hiljeni ja sitten alettiin höpöttää jotain ihan outoja. En kuullut mitä sanottiin ainoa lause minkä erotin on ”liika on liikaa”.
Nyt olen kotona väsyneenä tätä pyöritellyt päässäni. Teenkö jotain väärin? Miten voisin tsempata töissä vielä enemmän? Puhunko liikaa vaikkakin tauoilla olen enimmäksen kahvipöydässä hiljaa? Pyydänkö suoraan että kerrotaan miksi olen paska niin tiedän missä voin itseni muuttaa ?
Vihaan tätä tunnetta. Haluaisin irtisanoutua mutta ei minulla ole rahaa tehdä niin. Ilman mun työpaikkaa en pysty perhettäni elättämään. Vaikka en kuluta mitään, en siis käytä päihteitä, en osta itselleni vaatteita, en koskaan käy missään ym niin rahat ei tahdo riittää siihen mitä lapset tarvitsee.
Vittu mikä päivä :(
Kommentit (5)
Minulla ei ole oikeus rahalliseen tukeen koska minulla on asuntolaina. Silloin ei tietenkään huomioida että minun menot on isot. Minulla on palkka romahtanut koska en lasten takia voi tehdä enää vuorotyötä ja ja sairastuin vakavasti ja mun terveyskustannukset on isot.
Jos en ota mun lääkkeitä niin minun liikkumiskyky menee kokonaan. Ja jos otan ne lääkkeet niissä on huomattava riski saada vakava tulehdus, sairastua syöpään tai MS tautiin. Koko ajan pyörii mun päässä ne huolet. Pakko käydä töissä että saa rahaa lapsille ja toivoo että lapset on isompia ennen kun sairastun johonkin syöpään...
Ei minun vaatteet likaiset eikä risat ole (vaikka usein paikkaankin niitä) mutta esim tämä talvi ja edellinenkin kuljin liian isossa talvitakissa. Kunnon takki on kallis ja en halunnut ostaa itselleni uutta kun kyllä pärjään sillä liian isollakin vaikka se on ruma. Lapset kasvaa niin nopsaa että heille pitää olla koko ajan ostamassa isompaa. Jonkin verran löydän lapsille kirpparilla vaatetta mutta pakko ostaa myös niitä mitä on muillakin suosittuja ettei he sen takia joudu kiusatuksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuulemasi ”liika on liikaa” -kommentti ei todennäköisesti liittynyt mitenkään sinuun. Väsyneenä ja stressaantuneena ajattelu helposti kapeutuu ja kääntyy tuollaiseksi. Todellisuudessa työkavereilla tuskin on mitään syytä pilkata sinua. Suurinta osaa ihmisistä ei oikeasti suoraan sanottuna kiinnosta toisten asiat.
Oletko selvittänyt oikeutesi Kelan tukiin?
Jos et ole oikeutettu esim. yleiseen asumistukeen se ei tarkoita sitä, ettetkö voisi saada toimeentulotukea. Oletko hakenut? Jos sulla on jonain kuukautena erityisen paljon laskuja (vesi, sähkö, lämmitys, paljon lääkekuluja) niin tukea saattaa vaikka jäädäkin maksuun. Vaikka tukea jäisi maksuun vain euron verran, mukana lähtee aina maksusitoumus apteekkiin. (Omistusasuntoon on mahdollista saada asumistukea.)
Onko sulla asunnosta lainaa maksamatta? Voisiko maksettavaa määrää pienentää vähän, jotta ei tarvitsisi aina kitkutella? Minkä ikäisiä lapsesi ovat ja oletko yksinhuoltaja? Onhan lapsilisissä yksinhuoltajakorotus ja onko elatusavut ja elatustuet haettuna?
Jos työkaverisi ovat sinusta puhuneet, niin eivät välttämättä pahaa. Ovat saattaneet puhuakin, mutta jos ovatkin pohtineet mitenkähän voit? Meillä usein kahvihuoneessa puhe katkeaa kun joku tulee sinne, vaikka kyseisestä ihmisestä ei olisi puhuttukaan.
Voi ei, jostain syystä liikutuin tästä. Voi sua, tsemppiä<3
Ja olen ihan varma etteivät he sinusta puhuneet. Aikuisia ihmisiä ei oikeasti kiinnosta mitä muut pukee tai miltä muut näyttävät. Itse panostan ulkonäkööni paljon, mutta en todellakaan tuomitse tai puhu pahaa heistä jotka eivät! Meillä on töissä ihan kaikenlaisia ihmisiä ja kaikki tulemme toimeen keskenämme. Ei kiinnosta jos joku paikkaa vaatteitaan, mitäs sitten. Me ollaan ihan saman arvoisia kaikki.
Älä huoli :)
Kukaan täysjärkinen normaali ihminen ei arvostele toista vaatteiden tai kampauksen perusteella. Eri asia, jos nyt jossakin resuisissa tai likaisissa vaatteissa kuljet. Mutta jos sua itseäsi häiritsee asia niin kyllä edullisestikin voi saada ihan "muodikkaitakin" vaatteita. Sitten taas esim. kirpputoreilta ym. voi löytyä ihan kelpovaatteita. Jollei sulla tunnu rahat riittävän töissä käymisestä huolimatta edes peruselämiseen niin oletko harkinnut, että voisit hakea jotakin tukea. En tiedä mitä tukea näitä nyt on mutta ehkä voisit selvittää.
Toiseksi, jos parhaasi töissä teet ja käyttäydyt normaalisti ja joku sinua selän takana ilkkuu niin se on hänen ongelmansa.