IS:n Lasten Suusta -juttu aina maanantaisin. Naurattaako noi jutut oikeasti ketään? Kaikki lähes aikuisten keksimiä..

En ole tollaisia juttuja edes huomannut, mutta ainakin jossain aikakauslehdessä oli tai saattaa olla vieläkin palsta, mihin sai lähettää "lasten suusta" -juttuja.

Niistä pystyy lähes suoralla kädellä sanomaan, mitkä on keksittyjä.  Ainakin puolet on.  Yksi kriteeri on tämä:  lapsen suusta tulee (muka) lausahdus, joka on täydellisen virheetöntä kirjakieltä.  Ei kuulosta uskottavalta. Ja tiedän, tiedän, että esim. asperger-lapsi VOI puhua kirjakieltä, tai joku muukin. Siitä huolimatta.  Juttuun kannattaisi silloin edes laittaa selitys, että tämä lapsi tosiaan puhuu näin.  Lähettäjän pointti  kuitenkaan ei koskaan ole siinä kirjakielessä, vaan jossakin lapsen mukahauskassa lausahduksessa.

Mutta tällaiset "äiti, äiti, hän ei porannut lainkaan!" -tyyppiset ilmaisut ei nappaa.  ( Näyte on siitä takavuosien hammastahnamainoksesta.)

Jotkut juttujen tilanteet on niin asetelmallisia, että huvittaa. 

Sitäkin hauskempaa on tosiaan lukea niitä, jotka sitten selvästi ovat oikeasti tulleet "lasten suusta."   Ne saattaa olla yllättävän nerokkaita.  Jopa siis niin nerokkaita, että aikuinen ei sellaista pysty edes keksimään.

Ja vaikka oliskin oikeasti lapsen suusta, niin miksi kukaan kuvittelee että se naurattaisi ketään muuta kuin sen lapsen vanhempia?

Ei naurata kuin aniharvoin. Ne perinteiset "isi juo kaljaa!", "kato tuolla on peikko!", "nyt haisee kakka!" -jutut ovat niin noloja, tekohauskoja ja jopa raivostuttavia, vittu. 

Vierailija kirjoitti:

En ole tollaisia juttuja edes huomannut, mutta ainakin jossain aikakauslehdessä oli tai saattaa olla vieläkin palsta, mihin sai lähettää "lasten suusta" -juttuja.

Niistä pystyy lähes suoralla kädellä sanomaan, mitkä on keksittyjä.  Ainakin puolet on.  Yksi kriteeri on tämä:  lapsen suusta tulee (muka) lausahdus, joka on täydellisen virheetöntä kirjakieltä.  Ei kuulosta uskottavalta. Ja tiedän, tiedän, että esim. asperger-lapsi VOI puhua kirjakieltä, tai joku muukin. Siitä huolimatta.  Juttuun kannattaisi silloin edes laittaa selitys, että tämä lapsi tosiaan puhuu näin.  Lähettäjän pointti  kuitenkaan ei koskaan ole siinä kirjakielessä, vaan jossakin lapsen mukahauskassa lausahduksessa.

Mutta tällaiset "äiti, äiti, hän ei porannut lainkaan!" -tyyppiset ilmaisut ei nappaa.  ( Näyte on siitä takavuosien hammastahnamainoksesta.)

Jotkut juttujen tilanteet on niin asetelmallisia, että huvittaa. 

Sitäkin hauskempaa on tosiaan lukea niitä, jotka sitten selvästi ovat oikeasti tulleet "lasten suusta."   Ne saattaa olla yllättävän nerokkaita.  Jopa siis niin nerokkaita, että aikuinen ei sellaista pysty edes keksimään.

Usein puhekielisyys kyllä stilisoidaan jopa suorissakin lainauksissa kirjakieliseksi. Jos lukee vaikkapa ihan tavallisia henkilöhaastatteluja mistä tahansa lehdestä, ei ole todennäköistä, että haastateltava on puhunut kirjakieltä, vaikka kirjoitetussa jutussa suoratkin lainaukset olisivat kirjakieltä.

Ne ovat todella noloja. Lisäksi jotkut jutut ovat sellaisia, mitä on nähnyt jo jossain aiemmin. Se tarkoittaa, että joku on kertonut kultamussukastaan juttuja moneen paikkaan. Voiko nolompaa olla? En voi ymmärtää, että sanomalehti julkaisee tuollaisia typeriä juttuja. Ainoastaan henkilö, jolla ei ole ollut elämässään mitään muuta kuin lapset ja jolla ei ole mitään koulutusta, voi olla kiinnostunut tuollaisista jutuista.

Ja muuten, yällättävän moni lapsi puhuu kirjakieltä. Esim. esikoiseni puhui tosi pienenä hyvin kirjakielisesti, esim. kysyi kerran jossain ravintolassa ollessamme "missä isäni onkaan" (isä, jota lapsi kutsui isiksi tai etunimeltä, oli vessassa). 

"Lähes aikuisten keksimiä"? Eli siis lasten.

Vierailija kirjoitti:

Ei naurata kuin aniharvoin. Ne perinteiset "isi juo kaljaa!", "kato tuolla on peikko!", "nyt haisee kakka!" -jutut ovat niin noloja, tekohauskoja ja jopa raivostuttavia, vittu. 

Jotenkin tuo vittu tuolla lopussa tuntui niin aidolla tunteella ilmaistulta että naurahdin tälle enemmän kuin noille lasten suusta-jutuille koskaan.

Eläkeikäinen äitini muuten rakastaa niitä.

Mummut lukee tippa linssissä. Siihenhän se kysyntä perustuu. Jos kukaan ei niitä lukisi, ei niitä olisi.

Iltapaskan toimittelijat nauraa noille vedet silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Ja muuten, yällättävän moni lapsi puhuu kirjakieltä. Esim. esikoiseni puhui tosi pienenä hyvin kirjakielisesti, esim. kysyi kerran jossain ravintolassa ollessamme "missä isäni onkaan" (isä, jota lapsi kutsui isiksi tai etunimeltä, oli vessassa). 

Kyllä, koska lukevat telkkarin tekstitykset. Tämä on suomalaisten rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja muuten, yällättävän moni lapsi puhuu kirjakieltä. Esim. esikoiseni puhui tosi pienenä hyvin kirjakielisesti, esim. kysyi kerran jossain ravintolassa ollessamme "missä isäni onkaan" (isä, jota lapsi kutsui isiksi tai etunimeltä, oli vessassa). 

Kyllä, koska lukevat telkkarin tekstitykset. Tämä on suomalaisten rikkaus.

Mä tarkoitin vähän pienempiä lapsia, semmoisia, jotka eivät vielä tekstityksiä lue.

Hauskoja ja uskottavia.

Itse olen ainakin ihan aitoja, oikeasti tapahtuneita juttuja lähettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Iltapaskan toimittelijat nauraa noille vedet silmissä.

Luulevat että muillakin olisi hauskaa kun kertovat perhe-elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltapaskan toimittelijat nauraa noille vedet silmissä.

Luulevat että muillakin olisi hauskaa kun kertovat perhe-elämästään.

Onko aivan välttämätöntä olla noin vihamielinen? Mitä jos ratkaisuna jättää lukematta sellaiset jutut, jotka ei kiinnosta?

Kyllähän nuo lapset matkivat välillä esimerkiksi piirretyistä kuulemiaan, kirjakielellä ilmaistuja hyvin pikkuaikuisia lausahduksia. Itseäni huvitti kun sukulaispoika tokaisi etelä-pohjanmaalaiselta äidiltään oppimansa lauseen "mua otti ihan syrämmestä" yhtä tunteikkaasti kuin äitinsä, mutta ei nuo asiat kirjoitettuna tuntemattomien lasten kohdalla ole kovinkaan viihdyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Ja vaikka oliskin oikeasti lapsen suusta, niin miksi kukaan kuvittelee että se naurattaisi ketään muuta kuin sen lapsen vanhempia?

Tai edes kiinnostaisi? Saa olla kyllä melkisen itsekeskeinen p*ska jos/kun kuvittelee että muita kiinnostaa sen oman p*rsehedelmän "sutkautukset".

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat todella noloja. Lisäksi jotkut jutut ovat sellaisia, mitä on nähnyt jo jossain aiemmin. Se tarkoittaa, että joku on kertonut kultamussukastaan juttuja moneen paikkaan. Voiko nolompaa olla? En voi ymmärtää, että sanomalehti julkaisee tuollaisia typeriä juttuja. Ainoastaan henkilö, jolla ei ole ollut elämässään mitään muuta kuin lapset ja jolla ei ole mitään koulutusta, voi olla kiinnostunut tuollaisista jutuista.

Nojaa. Itsellä ainoo valmis koulutus on peruskoulu ja lapsi on kaikki kaikessa eikä noi silti naurata :D

Lapsen lausahduksia ei kyllä tämmöisessä tapauksessa kannattaisi stilisoida kirjakieliseksi, koska se vie uskottavuuden ja muutenkin kuulostaa oudolta. 

Oma poikani puhui kirjakielisesti ihan pienenä, johtui innokkaasta muumisarjojen seuraamisesta.  Mutta ei hänkään nyt aivan täydellisesti sitä noudattanut. 

Suurin osa lapsista kuitenkin puhuu yleiskielisesti.  

Kuinkahan monta kertaa on tullut luetuksi juttu, jossa lapsi kysyy äidiltään, että miksi tuolla tädillä on noin iso nenä?  Tai pylly.  Tai jotain muuta vastaavaa.

Tai tämä: lapselle opetettu, että ei saa puhua ääneen jos näkee jotain ihmeellistä toisessa ihmisessä.  Ja niinpä lapsi sitten sanoo kovaan ääneen, että äiti, puhutaan tuosta tädin isota nenästä sitten kotona.  Varmaan viiskymmentä kertaa olen elämäni aikana lukenut tämän jostain.  Vähän eri versioin, milloin se on mikäkin omituisuus, mutta perusjuttu sama. 

Eikä takuulla ole niin, että sama ihminen olisi lähettänyt saman jutun eri julkaisuihin.  Kyllä se on alun perinkin vaan keksitty juttu, jonka joku aina päättää lähettää eteenpäin.  Urbaanilegendan sukua.