Lue keskustelun säännöt.
Äidit, jotka katuvat lasten saamista.
09.04.2018 |
Asiaa on tutkittu vähän, koska asia on edelleen tabu. Saksalaistutkimuksen mukaan kuitenkin jopa 1 äiti 12:sta katuu lasten hankintaa.
http://www.bbc.co.uk/programmes/p0633w22
---
"Ei voi sanoa ääneen katuvansa lasten saamista, koska ihmiset automaattisesti tuomitsevat sinut ja ajattelevat, ettet rakasta lapsiasi. Rakastan lapsiani, mutta en nauttinut heistä."
"Huomasin, etten ole äidillinen."
"Jos olet todella äidillinen, niin silloin lasten saaminen on juuri se, mitä toivot ja mikä täydentää elämän. Mutta jos et ole äidillinen, huomaatkin, että olet vain onnistunut asettamaan itsesi ansaan/vankilaan."
"Kaikki se, mikä on tehnyt sinusta sinut ja minkä tekemisestä olet nauttinut, katoaa."
"Kaikki äidit puhuvat tästä suurenmoisesta rakkaudesta, joka vain pursuaa heistä omaa lasta kohtaan... En tuntenut mitään sellaista."
"Olin koko ajan niin väsynyt ja epätoivoinen, että menin töihin 6 kk:n jälkeen vain saadakseni jonkinlaisen pakoreitin."
"Kaikki äidit kärsivät uupumuksesta ja turhautumisesta. Minulla ei vain ollut mitään äitiydessä, joka olisi tuottanut nautintoa tasapainottamaan sitä. Nautinnon tilalla oli vain tyhjyyttä."
"Mietin valehtelevatko muut äidit kertoessaan tyädellisestä rakkaudestaan."
"Tunsin syyllisyyttä siitä, että ajattelin lasten saamisen vanginneen minut tilanteeseen, josta en nauttinut. Tunsin syyllisyyttä, koska syy ei kuitenkaan ollut lasten. Joten oli vain pakko yrittää parhaansa ja toivoa, että se riittää."
"En ole voinut kertoa näistä ajatuksista kenellekään, koska oletus on, että äidin on pakko olla onnellinen, jos on saanut terveen ja normaalin lapsen. Sillä eihän elämältä edes voi toivoa sen enempää..."
"Minusta tuntuu pahalta, että kadun lapsia. Että uskon, että elämäni olisi ollut parempi, jos en olisi tullut äidiksi. Tuntuu kuitenkin epäreilulta, että olen joutunut luopumaan omasta elämästäni ja vapaudestani. Kun he olivat pienempiä taisin jopa tuntea katkeruutta heitä kohtaan sen vuoksi. Nyt tiedostan kuitenkin, että he eivät ole pyytäneet tähän maailmaan syntymistä. Minun olisi tuolloin pitänyt miettiä tarkemmin."
"Koin, että minussa on vikaa. Se on syyllisyys, jota kantaa koko elämän. Mietin usein, huomataanko se. Onko se jotain, minkä muutkin ihmiset näkevät sinusta."
"En ollut äidillinen ja lapseni huomasi sen. Itse en tuntenut syyllisyyttä siitä, ettei tytär saanut sosiaalisen normin määrittelemää pehmeää, rakastettavaa äiti, sillä "we all get what we are given". Rakastan kyllä lastani, mutta meillä ei ole vahvaa sidosta."
"Olisi hyvä, jos äidit saisivat puhua näistä tunteista ilman, että leimataan paholaiseksi. Jos olisin tiennyt, että on muitakin samassa tilanteessa olevia, olisin ehkä pystynyt paremmin sopeutumaan tilanteeseen."
"Pyytäisin naisia miettimään tarkkaan, onko äitiys sitä, mitä he todella haluavat. Ei vain päivittäisen ja viikottaisen arjen muutosten suhteen, vaan koko elämäsi suhteen. Elämme edelleen yhteiskunnassa, jossa on hyväksytympää se, että isä jättää väsyessään perheen. Mutta äiti ei voi sitä tehdä."
Kommentit (79)
Kannattaa miettiä etukäteen haluaako lapsia vai ei. Lapset ei ole kertakäyttö tavaraa jonka voisi palauttaa kun tuli virhe hankinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätpä he asialle enää mitään voi. Sen kanssa on elettävä. Mietin vain, kun tuo yksi sanoi, että olisi lasten ollessa pieniä pitänyt miettiä asiaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Eivätpä he asialle enää mitään voi. Sen kanssa on elettävä. Mietin vain, kun tuo yksi sanoi, että olisi lasten ollessa pieniä pitänyt miettiä asiaa enemmän.
Olisi pitänyt miettiä tuolloin enemmän, eli nuorempana, kun mietti lasten saamista.
Onko tabu puhua ihmisistä, jotka tekevät toistuvasti vääriä päätöksiä, yksinkertaisina ja hölmöinä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä etukäteen haluaako lapsia vai ei. Lapset ei ole kertakäyttö tavaraa jonka voisi palauttaa kun tuli virhe hankinta.
Kuitenkin jos joku miettii syitä, miksi ei henkilökohtaisesti halua lapsia, mitätöidään ne helposti. "Se on eri asia, kun on oma lapsi." Olisi hyvä, jos ympäristö tukee eikä yritä käännyttää samaan ratkaisuun kuin muut naiset. "Kadut kuitenkin... Et ole oikeasti aikuinen, jos et hanki jälkikasvua." Eli jos henkilö vaikuttaa epävarmalta ja kertoo syynsä, niin ne otetaan vakavasti. Ei yritetä vähätellä eikä väitetä, että koska omalla kohdalla kaikki sujuikin hyvin peloista huolimatta, niin samalla tavalla käy sitten muillakin. Eikä toitoteta "elämässä pitää ottaa riskejä" -mantraa silloin, kun toinen miettii haluaako lapsia, vai ei. Kaikenlainen painostus pitäisi lopettaa ja hyväksyä se, että kaikille lapset eivät tuota onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo on ihan tyhjänpäiväistä mouruamista. Ei kai kukaan oikeasti usko, että elämä on aina helppoa ja kivaa. Mummoni sanoi minulle jo ollessani pieni, että maailmassa joutuu tekemään paljon sellaista, mistä ei tykkää. Ja oli jälleen kerran aivan oikeassa. Se realiteetti on hyvä oppia jo pienenä.
Minulla on ollut äiti, joka on tehnyt kaikenlaisia omia projekteja ja vienyt meitä lapsia mukaansa. Hän ei tosiaan istunut hiekkalaatikon reunalla kyllästymässä kuoliaaksi. Oma äitiyteni on aika samanlaista. Teen lasten kanssa sitä, mistä itsekin tykkään. En osaa askarrella ja inhoan sitä, joten en askartele. Sen sijaan leivon mielelläni. Vien lapsia usein luontoon, sen sijaan leikkipuistot ahdistavat. Luen lapsille paljon, koska siten voin itse palata omiin lapsuuden suosikkeihini. Vien lapsia usein urheilukentälle ja opetan yleisurheilua tms. Eli olen äiti omalla tavallani. Ja siksi en tunne, että minulta on viety vapaus. Vauva-aika on tietysti sitovaa, mutta se on ajallisesti hyvin lyhyt.
MInusta noissa mietelmissä on kyse siitä, että noilla naisilla on jokin ihmeellinen äitiyden ihannekuva, jota he eivät saavuta. Äidin pitäisi olla toisenlainen. Ja missä noiden naisten miehet ovat? Eivätkö he auta lainkaan?
Eivät nauti lapsistaan. Voi kissan pieru. Nauttivatko he aina ystävistään, miehestään, sukulaisistaan tai edes lemmikeistään. Ei kukaan ihminen ole tehty toiselle nautittavaksi. Meissä kaikissa on karvat ja hampaat, ja se tekee meistä ihmisiä. Eikä elämä itsessään ole aina nautittavaa, on pahojakin päiviä, kuten me kaikki tiedämme.
Kuulostavat tosi avuttomilta ja naiiveilta ihmisiltä kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on ihan tyhjänpäiväistä mouruamista. Ei kai kukaan oikeasti usko, että elämä on aina helppoa ja kivaa. Mummoni sanoi minulle jo ollessani pieni, että maailmassa joutuu tekemään paljon sellaista, mistä ei tykkää. Ja oli jälleen kerran aivan oikeassa. Se realiteetti on hyvä oppia jo pienenä.
Minulla on ollut äiti, joka on tehnyt kaikenlaisia omia projekteja ja vienyt meitä lapsia mukaansa. Hän ei tosiaan istunut hiekkalaatikon reunalla kyllästymässä kuoliaaksi. Oma äitiyteni on aika samanlaista. Teen lasten kanssa sitä, mistä itsekin tykkään. En osaa askarrella ja inhoan sitä, joten en askartele. Sen sijaan leivon mielelläni. Vien lapsia usein luontoon, sen sijaan leikkipuistot ahdistavat. Luen lapsille paljon, koska siten voin itse palata omiin lapsuuden suosikkeihini. Vien lapsia usein urheilukentälle ja opetan yleisurheilua tms. Eli olen äiti omalla tavallani. Ja siksi en tunne, että minulta on viety vapaus. Vauva-aika on tietysti sitovaa, mutta se on ajallisesti hyvin lyhyt.
MInusta noissa mietelmissä on kyse siitä, että noilla naisilla on jokin ihmeellinen äitiyden ihannekuva, jota he eivät saavuta. Äidin pitäisi olla toisenlainen. Ja missä noiden naisten miehet ovat? Eivätkö he auta lainkaan?
Eivät nauti lapsistaan. Voi kissan pieru. Nauttivatko he aina ystävistään, miehestään, sukulaisistaan tai edes lemmikeistään. Ei kukaan ihminen ole tehty toiselle nautittavaksi. Meissä kaikissa on karvat ja hampaat, ja se tekee meistä ihmisiä. Eikä elämä itsessään ole aina nautittavaa, on pahojakin päiviä, kuten me kaikki tiedämme.
Kuulostavat tosi avuttomilta ja naiiveilta ihmisiltä kaikin puolin.
Et tainnut edelleenkään ymmärtää pointtia. Kukakohan tässä on yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on ihan tyhjänpäiväistä mouruamista. Ei kai kukaan oikeasti usko, että elämä on aina helppoa ja kivaa. Mummoni sanoi minulle jo ollessani pieni, että maailmassa joutuu tekemään paljon sellaista, mistä ei tykkää. Ja oli jälleen kerran aivan oikeassa. Se realiteetti on hyvä oppia jo pienenä.
Minulla on ollut äiti, joka on tehnyt kaikenlaisia omia projekteja ja vienyt meitä lapsia mukaansa. Hän ei tosiaan istunut hiekkalaatikon reunalla kyllästymässä kuoliaaksi. Oma äitiyteni on aika samanlaista. Teen lasten kanssa sitä, mistä itsekin tykkään. En osaa askarrella ja inhoan sitä, joten en askartele. Sen sijaan leivon mielelläni. Vien lapsia usein luontoon, sen sijaan leikkipuistot ahdistavat. Luen lapsille paljon, koska siten voin itse palata omiin lapsuuden suosikkeihini. Vien lapsia usein urheilukentälle ja opetan yleisurheilua tms. Eli olen äiti omalla tavallani. Ja siksi en tunne, että minulta on viety vapaus. Vauva-aika on tietysti sitovaa, mutta se on ajallisesti hyvin lyhyt.
MInusta noissa mietelmissä on kyse siitä, että noilla naisilla on jokin ihmeellinen äitiyden ihannekuva, jota he eivät saavuta. Äidin pitäisi olla toisenlainen. Ja missä noiden naisten miehet ovat? Eivätkö he auta lainkaan?
Eivät nauti lapsistaan. Voi kissan pieru. Nauttivatko he aina ystävistään, miehestään, sukulaisistaan tai edes lemmikeistään. Ei kukaan ihminen ole tehty toiselle nautittavaksi. Meissä kaikissa on karvat ja hampaat, ja se tekee meistä ihmisiä. Eikä elämä itsessään ole aina nautittavaa, on pahojakin päiviä, kuten me kaikki tiedämme.
Kuulostavat tosi avuttomilta ja naiiveilta ihmisiltä kaikin puolin.
- Eli pitääkö lapsia hankkia, vaikkei heitä halua, koska kärsiminen kuuluu elämään? Kuulostaa typerältä neuvolta.
- Vanhemmuus ei ole vain vauva-ajasta yli pääsemistä. Niin kuin videolla nainen sanoi, kyse on koko loppuelämästä. En tiedä, kuinka vanhoja lapsesi ovat, mutta meinaatko todella pyristellä äitiroolistasi irti ja heittää lapsesi jonkun muun niskoille, kun vauva-aika on ohi?
- He eivät ole ikinä nauttineet äitiydestä. Sen sijaan monet nauttivat ystävyydestä, parisuhteesta ja kyllä, lemmikeistään. Onko oikeasti noin vaikea uskoa, että kaikki eivät nauti samoista asioista? Joku, joka ei nauti parisuhteesta, ei menisi väkisin parisuhteeseen. Joku, joka vihaa eläimiä, ei ottaisi väkisin lemmikkiä hoitaakseen. Miksi ihmisen, joka ei nauti äitiydestä, pitää silti hankkia lapsia?
Vierailija kirjoitti:
...
Kuulostavat tosi avuttomilta ja naiiveilta ihmisiltä kaikin puolin.
Kyllä sinä kuulostat enemmän naiivilta kuin nuo aloituksen linkin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on ihan tyhjänpäiväistä mouruamista. Ei kai kukaan oikeasti usko, että elämä on aina helppoa ja kivaa. ...
... Ja siksi en tunne, että minulta on viety vapaus. Vauva-aika on tietysti sitovaa, mutta se on ajallisesti hyvin lyhyt.
MInusta noissa mietelmissä on kyse siitä, että noilla naisilla on jokin ihmeellinen äitiyden ihannekuva, jota he eivät saavuta. Äidin pitäisi olla toisenlainen. Ja missä noiden naisten miehet ovat? Eivätkö he auta lainkaan?
Eivät nauti lapsistaan. Voi kissan pieru. ...
Luitko sinä ollenkaan noita heidän kommenttejaan? Vai onko sinulla joku lukihäiriö.
Sinä selvästikin pidät äitinä olemisesta ja mitä kaikkea siihen liittyy. Mutta sinäkin voinet naiviudestasi huolimatta ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia ja nykyään saa sanoa ääneen, ettei äitiys sovi itselleen.
Ilmeisesti sinun mielestä elämän tuleekin olla täyttä kärsimystä, kun isoäiti on niin sanonut?
Ihmiset alkavat heräämään siihen, että yleinen "painostus" stereotypisiin ihanteisiin on häviämässä. On ihan ok olla lisääntymättä. Ei ole mikään hyve tehdä lapsia. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on ihan tyhjänpäiväistä mouruamista. Ei kai kukaan oikeasti usko, että elämä on aina helppoa ja kivaa. Mummoni sanoi minulle jo ollessani pieni, että maailmassa joutuu tekemään paljon sellaista, mistä ei tykkää. Ja oli jälleen kerran aivan oikeassa. Se realiteetti on hyvä oppia jo pienenä.
Minulla on ollut äiti, joka on tehnyt kaikenlaisia omia projekteja ja vienyt meitä lapsia mukaansa. Hän ei tosiaan istunut hiekkalaatikon reunalla kyllästymässä kuoliaaksi. Oma äitiyteni on aika samanlaista. Teen lasten kanssa sitä, mistä itsekin tykkään. En osaa askarrella ja inhoan sitä, joten en askartele. Sen sijaan leivon mielelläni. Vien lapsia usein luontoon, sen sijaan leikkipuistot ahdistavat. Luen lapsille paljon, koska siten voin itse palata omiin lapsuuden suosikkeihini. Vien lapsia usein urheilukentälle ja opetan yleisurheilua tms. Eli olen äiti omalla tavallani. Ja siksi en tunne, että minulta on viety vapaus. Vauva-aika on tietysti sitovaa, mutta se on ajallisesti hyvin lyhyt.
MInusta noissa mietelmissä on kyse siitä, että noilla naisilla on jokin ihmeellinen äitiyden ihannekuva, jota he eivät saavuta. Äidin pitäisi olla toisenlainen. Ja missä noiden naisten miehet ovat? Eivätkö he auta lainkaan?
Eivät nauti lapsistaan. Voi kissan pieru. Nauttivatko he aina ystävistään, miehestään, sukulaisistaan tai edes lemmikeistään. Ei kukaan ihminen ole tehty toiselle nautittavaksi. Meissä kaikissa on karvat ja hampaat, ja se tekee meistä ihmisiä. Eikä elämä itsessään ole aina nautittavaa, on pahojakin päiviä, kuten me kaikki tiedämme.
Kuulostavat tosi avuttomilta ja naiiveilta ihmisiltä kaikin puolin.
Hyvä esimerkki painostuksesta lasten tekemiseen:
Olet heikko ja valitat turhasta.
Elämän ei pidä olla helppoa.
Yrität päästä vähällä.
Jokainen nauttii omasta lapsestaan. Jokainen voi olla äiti ja jokainen voi nauttia äitiydestä.
Elämä ei edes muutu paljon. Voit tehdä samoja asioita kuin ennenkin, nyt vain otat lapsen mukaan.
Vain vauva-aika on sitovaa. Muuten vanhemmuus on helppoa.
Ei siitä äitiydestä tarvitsekaan nauttia. Nautitko aina kaikesta ja kaikista?
Olet avuton ja naiivi, jos mietit syitä sille, miksi kaikkien ei kannata hankkia lapsia ja on typerää jos noiden syiden takia tosiaankin päätät, ettet hanki lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tuollainen äiti.
Jos sais valita uudessa niin tekisin toisin. Ja ei, minulla ei ole hyvä olo tästä, ja syyllisyyttä poden kun ajattelen tätä lasteni kannalta. Paljon itsestä riippumattomia asioita, alkaen lasten lukumäärästä. Odotan että jospa tämä menisi ohi, ja lapsettomille ystäville olen avoin asiasta, jotta he miettisivät tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on ihan tyhjänpäiväistä mouruamista. Ei kai kukaan oikeasti usko, että elämä on aina helppoa ja kivaa. Mummoni sanoi minulle jo ollessani pieni, että maailmassa joutuu tekemään paljon sellaista, mistä ei tykkää. Ja oli jälleen kerran aivan oikeassa. Se realiteetti on hyvä oppia jo pienenä.
Minulla on ollut äiti, joka on tehnyt kaikenlaisia omia projekteja ja vienyt meitä lapsia mukaansa. Hän ei tosiaan istunut hiekkalaatikon reunalla kyllästymässä kuoliaaksi. Oma äitiyteni on aika samanlaista. Teen lasten kanssa sitä, mistä itsekin tykkään. En osaa askarrella ja inhoan sitä, joten en askartele. Sen sijaan leivon mielelläni. Vien lapsia usein luontoon, sen sijaan leikkipuistot ahdistavat. Luen lapsille paljon, koska siten voin itse palata omiin lapsuuden suosikkeihini. Vien lapsia usein urheilukentälle ja opetan yleisurheilua tms. Eli olen äiti omalla tavallani. Ja siksi en tunne, että minulta on viety vapaus. Vauva-aika on tietysti sitovaa, mutta se on ajallisesti hyvin lyhyt.
MInusta noissa mietelmissä on kyse siitä, että noilla naisilla on jokin ihmeellinen äitiyden ihannekuva, jota he eivät saavuta. Äidin pitäisi olla toisenlainen. Ja missä noiden naisten miehet ovat? Eivätkö he auta lainkaan?
Eivät nauti lapsistaan. Voi kissan pieru. Nauttivatko he aina ystävistään, miehestään, sukulaisistaan tai edes lemmikeistään. Ei kukaan ihminen ole tehty toiselle nautittavaksi. Meissä kaikissa on karvat ja hampaat, ja se tekee meistä ihmisiä. Eikä elämä itsessään ole aina nautittavaa, on pahojakin päiviä, kuten me kaikki tiedämme.
Kuulostavat tosi avuttomilta ja naiiveilta ihmisiltä kaikin puolin.
Hyvä esimerkki painostuksesta lasten tekemiseen:
Olet heikko ja valitat turhasta.
Elämän ei pidä olla helppoa.
Yrität päästä vähällä.
Jokainen nauttii omasta lapsestaan. Jokainen voi olla äiti ja jokainen voi nauttia äitiydestä.
Elämä ei edes muutu paljon. Voit tehdä samoja asioita kuin ennenkin, nyt vain otat lapsen mukaan.
Vain vauva-aika on sitovaa. Muuten vanhemmuus on helppoa.
Ei siitä äitiydestä tarvitsekaan nauttia. Nautitko aina kaikesta ja kaikista?
Olet avuton ja naiivi, jos mietit syitä sille, miksi kaikkien ei kannata hankkia lapsia ja on typerää jos noiden syiden takia tosiaankin päätät, ettet hanki lapsia.
On eri asia miettiä haluaako äidiksi tai todeta äitinä, ettei tämä ole minun juttuni.
En usko, että on yhtään äitiä, joka ei hetkittäin ajattelisi elämän olevan ihan p...stä.
2018 voi ihan itse päättää haluaako äidiksi, haluaako kiivetä everestille, ottaa tatuoinnin, eikä tarvitse kuunnella painostusta. En minä lähtisi Everestille tai edes Saanalle kapuamaan vaikka kuinka painostettaisiin. Mutta, jos sen lapsen tai Everestin retken olen ottanut tehtäväkseni, se tehdään sitten, niin hyvin kuin pystytään, vaikka se ei joka päivä niin kivaa olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on ihan tyhjänpäiväistä mouruamista. Ei kai kukaan oikeasti usko, että elämä on aina helppoa ja kivaa. Mummoni sanoi minulle jo ollessani pieni, että maailmassa joutuu tekemään paljon sellaista, mistä ei tykkää. Ja oli jälleen kerran aivan oikeassa. Se realiteetti on hyvä oppia jo pienenä.
Minulla on ollut äiti, joka on tehnyt kaikenlaisia omia projekteja ja vienyt meitä lapsia mukaansa. Hän ei tosiaan istunut hiekkalaatikon reunalla kyllästymässä kuoliaaksi. Oma äitiyteni on aika samanlaista. Teen lasten kanssa sitä, mistä itsekin tykkään. En osaa askarrella ja inhoan sitä, joten en askartele. Sen sijaan leivon mielelläni. Vien lapsia usein luontoon, sen sijaan leikkipuistot ahdistavat. Luen lapsille paljon, koska siten voin itse palata omiin lapsuuden suosikkeihini. Vien lapsia usein urheilukentälle ja opetan yleisurheilua tms. Eli olen äiti omalla tavallani. Ja siksi en tunne, että minulta on viety vapaus. Vauva-aika on tietysti sitovaa, mutta se on ajallisesti hyvin lyhyt.
MInusta noissa mietelmissä on kyse siitä, että noilla naisilla on jokin ihmeellinen äitiyden ihannekuva, jota he eivät saavuta. Äidin pitäisi olla toisenlainen. Ja missä noiden naisten miehet ovat? Eivätkö he auta lainkaan?
Eivät nauti lapsistaan. Voi kissan pieru. Nauttivatko he aina ystävistään, miehestään, sukulaisistaan tai edes lemmikeistään. Ei kukaan ihminen ole tehty toiselle nautittavaksi. Meissä kaikissa on karvat ja hampaat, ja se tekee meistä ihmisiä. Eikä elämä itsessään ole aina nautittavaa, on pahojakin päiviä, kuten me kaikki tiedämme.
Kuulostavat tosi avuttomilta ja naiiveilta ihmisiltä kaikin puolin.
Hyvä esimerkki painostuksesta lasten tekemiseen:
Olet heikko ja valitat turhasta.
Elämän ei pidä olla helppoa.
Yrität päästä vähällä.
Jokainen nauttii omasta lapsestaan. Jokainen voi olla äiti ja jokainen voi nauttia äitiydestä.
Elämä ei edes muutu paljon. Voit tehdä samoja asioita kuin ennenkin, nyt vain otat lapsen mukaan.
Vain vauva-aika on sitovaa. Muuten vanhemmuus on helppoa.
Ei siitä äitiydestä tarvitsekaan nauttia. Nautitko aina kaikesta ja kaikista?
Olet avuton ja naiivi, jos mietit syitä sille, miksi kaikkien ei kannata hankkia lapsia ja on typerää jos noiden syiden takia tosiaankin päätät, ettet hanki lapsia.
On eri asia miettiä haluaako äidiksi tai todeta äitinä, ettei tämä ole minun juttuni.
En usko, että on yhtään äitiä, joka ei hetkittäin ajattelisi elämän olevan ihan p...stä.
2018 voi ihan itse päättää haluaako äidiksi, haluaako kiivetä everestille, ottaa tatuoinnin, eikä tarvitse kuunnella painostusta. En minä lähtisi Everestille tai edes Saanalle kapuamaan vaikka kuinka painostettaisiin. Mutta, jos sen lapsen tai Everestin retken olen ottanut tehtäväkseni, se tehdään sitten, niin hyvin kuin pystytään, vaikka se ei joka päivä niin kivaa olisikaan.
Mun mielestä hyvä juttu, jos tuosta puhutaan. Niin kuin yksi videolla olleista naisista sanoi, olisi hänellä ollut helpompaa omassakin tilanteessa, jos olisi saanut vertaistukea tai yleensäkin tiennyt, että muita samanlaisia äitejä on olemassa.
Niinhän nuo ovat yrittäneet tehdäkin parhaansa lasten saatuaan. Pointtisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on ihan tyhjänpäiväistä mouruamista. Ei kai kukaan oikeasti usko, että elämä on aina helppoa ja kivaa. Mummoni sanoi minulle jo ollessani pieni, että maailmassa joutuu tekemään paljon sellaista, mistä ei tykkää. Ja oli jälleen kerran aivan oikeassa. Se realiteetti on hyvä oppia jo pienenä.
Minulla on ollut äiti, joka on tehnyt kaikenlaisia omia projekteja ja vienyt meitä lapsia mukaansa. Hän ei tosiaan istunut hiekkalaatikon reunalla kyllästymässä kuoliaaksi. Oma äitiyteni on aika samanlaista. Teen lasten kanssa sitä, mistä itsekin tykkään. En osaa askarrella ja inhoan sitä, joten en askartele. Sen sijaan leivon mielelläni. Vien lapsia usein luontoon, sen sijaan leikkipuistot ahdistavat. Luen lapsille paljon, koska siten voin itse palata omiin lapsuuden suosikkeihini. Vien lapsia usein urheilukentälle ja opetan yleisurheilua tms. Eli olen äiti omalla tavallani. Ja siksi en tunne, että minulta on viety vapaus. Vauva-aika on tietysti sitovaa, mutta se on ajallisesti hyvin lyhyt.
MInusta noissa mietelmissä on kyse siitä, että noilla naisilla on jokin ihmeellinen äitiyden ihannekuva, jota he eivät saavuta. Äidin pitäisi olla toisenlainen. Ja missä noiden naisten miehet ovat? Eivätkö he auta lainkaan?
Eivät nauti lapsistaan. Voi kissan pieru. Nauttivatko he aina ystävistään, miehestään, sukulaisistaan tai edes lemmikeistään. Ei kukaan ihminen ole tehty toiselle nautittavaksi. Meissä kaikissa on karvat ja hampaat, ja se tekee meistä ihmisiä. Eikä elämä itsessään ole aina nautittavaa, on pahojakin päiviä, kuten me kaikki tiedämme.
Kuulostavat tosi avuttomilta ja naiiveilta ihmisiltä kaikin puolin.
Hyvä esimerkki painostuksesta lasten tekemiseen:
Olet heikko ja valitat turhasta.
Elämän ei pidä olla helppoa.
Yrität päästä vähällä.
Jokainen nauttii omasta lapsestaan. Jokainen voi olla äiti ja jokainen voi nauttia äitiydestä.
Elämä ei edes muutu paljon. Voit tehdä samoja asioita kuin ennenkin, nyt vain otat lapsen mukaan.
Vain vauva-aika on sitovaa. Muuten vanhemmuus on helppoa.
Ei siitä äitiydestä tarvitsekaan nauttia. Nautitko aina kaikesta ja kaikista?
Olet avuton ja naiivi, jos mietit syitä sille, miksi kaikkien ei kannata hankkia lapsia ja on typerää jos noiden syiden takia tosiaankin päätät, ettet hanki lapsia.
On eri asia miettiä haluaako äidiksi tai todeta äitinä, ettei tämä ole minun juttuni.
En usko, että on yhtään äitiä, joka ei hetkittäin ajattelisi elämän olevan ihan p...stä.
2018 voi ihan itse päättää haluaako äidiksi, haluaako kiivetä everestille, ottaa tatuoinnin, eikä tarvitse kuunnella painostusta. En minä lähtisi Everestille tai edes Saanalle kapuamaan vaikka kuinka painostettaisiin. Mutta, jos sen lapsen tai Everestin retken olen ottanut tehtäväkseni, se tehdään sitten, niin hyvin kuin pystytään, vaikka se ei joka päivä niin kivaa olisikaan.
Mun mielestä hyvä juttu, jos tuosta puhutaan. Niin kuin yksi videolla olleista naisista sanoi, olisi hänellä ollut helpompaa omassakin tilanteessa, jos olisi saanut vertaistukea tai yleensäkin tiennyt, että muita samanlaisia äitejä on olemassa.
Niinhän nuo ovat yrittäneet tehdäkin parhaansa lasten saatuaan. Pointtisi?
Olisi helpompaa, jos tietäisi ennen lasten saamista, että on olemassa äitejä, jotka katuvat lapsiaan. Se avartaisi maailmankuvaa ja saisi ajattelemaan lasten hankkimista eri vinkkelistä. Nykyisin on upeaa, että näistä asioista puhutaan, niin moni pelastuu jos on silmät ja korvat auki.
Oikeastihan noita on enemmän, ne eivät vaan myönnä asiaa edes itselleen. Minun äitini katuu minun hankkimistani, olen vaikein, pahin ja surullisin asia hänen elämässään, mutta hän ei voi myöntää sitä koska kuitenkin rakastaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan noita on enemmän, ne eivät vaan myönnä asiaa edes itselleen. Minun äitini katuu minun hankkimistani, olen vaikein, pahin ja surullisin asia hänen elämässään, mutta hän ei voi myöntää sitä koska kuitenkin rakastaa minua.
Eräskin tuntemani sanoo aina lapsestaan, että ei hankkisi enää jos olisi siinä tilanteessa MUTTA TIETENKIN HALUAISI AINA TÄMÄN LAPSEN EIKÄ IKINÄ LUOPUISI mutta jos ei lasta olisi niin ei sitä sitten kyllä haluaisi EIKÄ TIETENKÄÄN KADU mutta ei tekisi samaa uudestaan MUTTA mutta MUTTA. Jännää ihan seurata vierestä miten aivot menee oikosulkuun.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen äiti.
Jos sais valita uudessa niin tekisin toisin. Ja ei, minulla ei ole hyvä olo tästä, ja syyllisyyttä poden kun ajattelen tätä lasteni kannalta. Paljon itsestä riippumattomia asioita, alkaen lasten lukumäärästä. Odotan että jospa tämä menisi ohi, ja lapsettomille ystäville olen avoin asiasta, jotta he miettisivät tarkkaan.
Podet syyllisyyttä ja viittaat lasten lukumäärään, joka johtuu itsestäsi riippumattomista asioista. Nyt en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen äiti.
Jos sais valita uudessa niin tekisin toisin. Ja ei, minulla ei ole hyvä olo tästä, ja syyllisyyttä poden kun ajattelen tätä lasteni kannalta. Paljon itsestä riippumattomia asioita, alkaen lasten lukumäärästä. Odotan että jospa tämä menisi ohi, ja lapsettomille ystäville olen avoin asiasta, jotta he miettisivät tarkkaan.
Podet syyllisyyttä ja viittaat lasten lukumäärään, joka johtuu itsestäsi riippumattomista asioista. Nyt en ymmärrä.
Oiskohan ollut esimerkiksi monikkoraskaus.
Minä rakastan lapsiani, enkä todellakaan kadu heitä. Kadun vaan sitä, että en ole parempituloinen tai perinyt isompaa omaisuutta. Lapset tulivat paljon kalliimmiksi kuin ikinä olisin osannut villeimmissäkään kuvitelmissani kuvitella.