Lue keskustelun säännöt.
YYA-sopimus 70 vuotta
06.04.2018 |
Eikä mitään juttua missään. Ei paheksuntaa eikä juhlintaa.
Kommentit (17)
Kekkonen pitäis olla vieläkin pressa ja YYA voimassa! Paras aikakausi Suomessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista oli 1973, kun YYA:n 25-vuotisjuhlavuonna järjestettiin kaikkiaan 1 500 juhlatilaisuutta, seminaareja ja elokuvaesityksiä, julkaistiin YYA-postimerkki, painettiin 50 000 kappaletta juhlakansiin puettua sopimustekstiä ja noin 30 000 juhlajulistetta. Huhtikuun pääjuhlassa Finlandia-talossa puhui tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka juhlinnan yhteydessä sai korkean neuvostoliittolaisen tunnustuksen, kansojen ystävyyden kunniamerkin. Kunniavieraaksi oli saapunut Neuvostoliiton presidentti Nikolai Podgornyi. Finlandia-talo oli viimeistä tuolia myöten täynnä arvovieraita. Suomi-Neuvostoliitto-Seura ja Teiniliitto juhlivat joka puolella maata.
Kouluhallitus antoi viisitoistasivuisen ohjeistuksen viikon vietosta. Oppikoululaisille tulisi kertoa YYA-sopimuksesta koko koulun päivänavauksessa ja järjestää tilaisuuksia, joissa eri-ikäisiä oppilaita voitaisiin saattaa yhteen pohdiskelemaan Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kehittämismahdollisuuksia.
Myös jokaisen oppiaineen tunneille oli omat sisältötavoitteensa. Historiassa ja yhteiskuntaopissa oli käytävä läpi YYA-sopimuksen artiklojen merkitys, maantiedossa esimerkiksi Kostamuksen kaivoskaupungin rakennushanketta.
Luonnonvarojen, kuten maakaasun, käyttö ja neuvostoliittolaiset keksinnöt kuuluivat matematiikan, kemian ja fysiikan oppituntitavoitteiden joukkoon.
Jopa liikuntatunneille oli ohjeensa: tuli käydä läpi Neuvostoliiton urheilusaavutuksia ja kansanterveyttä.
Useista kouluista raportoitiin, että viikko toteutettiin kouluhallituksen ohjeen mukaisena, sekä yhteistilaisuuksin että kaikkien aineiden oppitunteja teemaan käyttäen.
Muutamilla paikkakunnilla jopa ylitettiin kouluhallituksen ohjeistuksen taso. Esimerkiksi Jyväskylän tyttölyseossa aiheelle omistettiin viikon kaikki oppitunnit. Ruotsin tunneilla käytiin läpi neuvostoliittolaista kaunokirjallisuutta, englannin tunneilla "Neuvostoliittoa käsittelevää reportaashia" ja saksan tunneilla DDR:n kulttuuria.
Iitin yhteiskoulussa valmistettiin venäläistä ruokaa, fysiikassa ja kemiassa paneuduttiin atomienergian käyttöön ja uskontotunneilla perehdyttiin marxilaiseen uskontokritiikkiin.
Teiniliiton hallitus ja vähemmistökommunistien Tiedonantaja-lehti kiinnittivät huomiota siihen, että vaikka kaikki edistykselliset voimat olivat kouluissa liikkeellä, myös taantumuksellisia provokaatioita oli nähty useilla paikkakunnilla.
Tiedonantajassa paheksuttiin erityisesti oikeistoenemmistöisiä kouluneuvostoja, joissa viikon järjestelyissä oli oltu kovin passiivisia. Esimerkiksi Vantaan yhteiskoulu ei suostunut ottamaan vastaan ystävyysjunadelegaatiota, ja toisessa koulun YYA-tilaisuuksista puhui puolustusvoimien edustaja.
Joillakin paikkakunnilla viikko typistyi päiväksi tai muutamiksi oppitunneiksi. Pomarkussa rehtori oli vedonnut rahan puutteeseen ja supistanut viikon minimiin. Korson ja Nakkilan yhteiskoulussa oikeistolaiset kouluneuvostojäsenet olivat piittaamattomia, ja Lauttasaaren yhteiskoulussa kouluneuvosto oli suorastaan päättänyt, että on muutakin työtä kuin teemaviikon järjestäminen.
Suoranaista sabotaasiakin oli havaittu. Turun tyttölyseossa oli teemaviikon aikana jaettu pimeästi taantumuksellista materiaalia, jossa vihjattiin Neuvostoliiton rajoittavan Suomen vapautta ja kerrottiin maan suurlähettilään valmistelleen aivan äskettäin Suomessa vallankaappausta.
Vaasan yhteislyseossa YYA-sopimuksesta puhui armeijan everstiluutnantti, minkä lisäksi neuvostoliittolainen elokuva oli jätetty näyttämättä pimennysverhojen puuttumiseen vedoten.
Kaikkein mustin lammas oli Saimaan yhteislyseo Lappeenrannassa. Sen kouluneuvostossa oli valtakunnallisen ohjeistuksen vastaisesti päätetty opettajien ja porvarillisesta vaaliliitosta valitun opiskelijan voimin äänin 5-3, että teemaviikkoa ei pidetä lainkaan.
Teinilehden mukaan kouluneuvostossa historianopettaja Mönkkönen totesi, että "yksikin tunti on liikaa tälle asialle" ja tiedusteli opiskelijoilta, että "kuinka paljon te tahdotte tähän uhrata, päivän, kuukauden, viikon vai?" Tunteet kuumenivat saksanopettaja Siljanderin vastattua: "Loppuiän."
Sic transit... kirjoitti:
Toista oli 1973, kun YYA:n 25-vuotisjuhlavuonna järjestettiin kaikkiaan 1 500 juhlatilaisuutta, seminaareja ja elokuvaesityksiä, julkaistiin YYA-postimerkki, painettiin 50 000 kappaletta juhlakansiin puettua sopimustekstiä ja noin 30 000 juhlajulistetta. Huhtikuun pääjuhlassa Finlandia-talossa puhui tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka juhlinnan yhteydessä sai korkean neuvostoliittolaisen tunnustuksen, kansojen ystävyyden kunniamerkin. Kunniavieraaksi oli saapunut Neuvostoliiton presidentti Nikolai Podgornyi. Finlandia-talo oli viimeistä tuolia myöten täynnä arvovieraita. Suomi-Neuvostoliitto-Seura ja Teiniliitto juhlivat joka puolella maata.
Kouluhallitus antoi viisitoistasivuisen ohjeistuksen viikon vietosta. Oppikoululaisille tulisi kertoa YYA-sopimuksesta koko koulun päivänavauksessa ja järjestää tilaisuuksia, joissa eri-ikäisiä oppilaita voitaisiin saattaa yhteen pohdiskelemaan Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kehittämismahdollisuuksia.
Myös jokaisen oppiaineen tunneille oli omat sisältötavoitteensa. Historiassa ja yhteiskuntaopissa oli käytävä läpi YYA-sopimuksen artiklojen merkitys, maantiedossa esimerkiksi Kostamuksen kaivoskaupungin rakennushanketta.
Luonnonvarojen, kuten maakaasun, käyttö ja neuvostoliittolaiset keksinnöt kuuluivat matematiikan, kemian ja fysiikan oppituntitavoitteiden joukkoon.
Jopa liikuntatunneille oli ohjeensa: tuli käydä läpi Neuvostoliiton urheilusaavutuksia ja kansanterveyttä.
Useista kouluista raportoitiin, että viikko toteutettiin kouluhallituksen ohjeen mukaisena, sekä yhteistilaisuuksin että kaikkien aineiden oppitunteja teemaan käyttäen.
Muutamilla paikkakunnilla jopa ylitettiin kouluhallituksen ohjeistuksen taso. Esimerkiksi Jyväskylän tyttölyseossa aiheelle omistettiin viikon kaikki oppitunnit. Ruotsin tunneilla käytiin läpi neuvostoliittolaista kaunokirjallisuutta, englannin tunneilla "Neuvostoliittoa käsittelevää reportaashia" ja saksan tunneilla DDR:n kulttuuria.
Iitin yhteiskoulussa valmistettiin venäläistä ruokaa, fysiikassa ja kemiassa paneuduttiin atomienergian käyttöön ja uskontotunneilla perehdyttiin marxilaiseen uskontokritiikkiin.
Kuulostaa huomattavasti paremmalta menolta kuin nykyinen somepaska-aika. Jännä ettei mitäään tuollaista ollut enää 1978 ja 1988, vaikka sopimus oli voimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kekkonen pitäis olla vieläkin pressa ja YYA voimassa! Paras aikakausi Suomessa!
Varmaan se vaatisi myös Neuvostoliiton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kekkonen pitäis olla vieläkin pressa ja YYA voimassa! Paras aikakausi Suomessa!
Varmaan se vaatisi myös Neuvostoliiton?
Sitähän tuossa itänaapurissa ollaan kovasti palauttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YYA-kirjoituskilpailuun pääsivät osallistumaan kaikki Suomen koululaiset. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran toteuttamassa kirjoituskilpailussa oli omat sarjansa eri kouluasteille, nyt myös peruskoulua tai kansalaiskoulua käyville sekä ammattikoululaisille.
Kirjoituskilpailuun osallistuttiin ahkerasti. Lähes 400 koulusta lähetettiin kunkin koulun opettajakunnan parhaaksi arvioima kirjoitus valtakunnalliseen arviointiin.
Aiheiksi olivat tarjolla seuraavat otsikot: Mitä kansojemme ystävyys minulle merkitsee; Sisä- ja ulkopolitiikan erottamaton yhteys; YYA-sopimuksen merkitys pohjoismaiselle yhteistyölle; Suomen panos Euroopan turvallisuuden, rauhan ja yhteistyön hyväksi; Vapaavalintainen Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin liittyvä otsikko.
Kaikkien sarjojen voittajat saivat palkinnoksi kahdeksan päivän matkan Tallinnaan ja Leningradiin, hopeamitalistit pääsivät neljäksi päiväksi Leningradiin. Muille kärkisijoille yltäneet saattoivat valita tavarapalkinnoista itselleen vaikka verryttelypuvun, tikkitakin tai Neuvostoliittoa käsittelevän tietokirjan.
Peruskoululaisten sarjan voitti neuvostoarmeijan orkesterin vierailua Lahdessa käsitellyt Tiina Salakka, joka oli vaikuttunut erityisesti suomeksi esitetystä Finlandia-hymnistä ja kuoron ilmeettömästä taituruudesta: "He olivat kuin pataljoona robotteja."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kekkonen pitäis olla vieläkin pressa ja YYA voimassa! Paras aikakausi Suomessa!
Varmaan se vaatisi myös Neuvostoliiton?
Sitähän tuossa itänaapurissa ollaan kovasti palauttamassa.
No ei olla. Putinin johtama oligarkkiseura ei halua reaalisosialismia pilaamaan kansanryöväystä. Jotain Staarin aikaista Venäjän imperiumia taitaa haluta takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kekkonen pitäis olla vieläkin pressa ja YYA voimassa! Paras aikakausi Suomessa!
Varmaan se vaatisi myös Neuvostoliiton?
Sitähän tuossa itänaapurissa ollaan kovasti palauttamassa.
No ei olla. Putinin johtama oligarkkiseura ei halua reaalisosialismia pilaamaan kansanryöväystä. Jotain Staarin aikaista Venäjän imperiumia taitaa haluta takaisin.
Tsaarin siis.
Leila Haaslahti Rauman maalaiskunnasta voitti ammattikoululaisten sarjan kirjoituksellaan venäläisestä kirjallisuudesta, erityisesti mielikirjailijansa Ivan Gontsarovin Oblomov-teoksen synnyttämästä "oblomovilaisuudesta" eli venäläisessä luonteessa usein tavattavasta veltosta toimettomuudesta.
Lukiolaisten sarjan voitti turkulainen Anders Blom, joka kirjoitti YYA-sopimuksesta Suomen puolueettomuuspolitiikan perustana.
Kilpailussa menestyneiden koululaisten kirjoituksia julkaistiin monissa paikallislehdissä. Riihimäen Sanomat uutisoi lähes kaikkien kansalaiskoululaisten osallistuneen kilpailuun ja julkaisi näytteitä opettajien luokkien parhaista valitsemista kirjoituksista.
7C-luokan parhaaksi valittiin Markku, joka pohdiskeli, lähteäkö opiskelemaan Neuvostoliittoon, ja tuli siihen tulokseen, että "minä en lähtisi opiskelemaan Neuvostoliittoon, vaikka maksettaisiin. Mitä minä siellä tekisin, kun en aio täälläkään pärjätä."
Rinnakkaisluokan ykköseksi valittiin Ilkka, joka aloitti kirjoituksensa Neuvostoliitosta Suomen naapurina kertomalla, että "minä en oikein hyväksy Neuvostoliittoa Suomen rajanaapurina, koska se voi hyökätä Suomeen koska vain, koskaan siitä ei voi olla varma."
Nurminen myös lopetti ytimekkäästi: "Neuvostoliitto määrää Suomea."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitetaan vastapainoksi yksi esimerkki, millkaista oli Mannerheimin juhlinta 1942. Tämä julkaistu silloin hesarissa:
Leikkipuistossa temmeltävien lasten silmiin osui puitten välistä hulmuavia lippuja.
– Viipuri on vallattu! huusi 4-vuotias Seppo, joka on nähnyt päivänvalon Viipurissa ja jolle sen vuoksi liputus merkitsee aina vain Viipuria.
– Eipähän, sanoi vähän isompi Marja. – Nyt on Mannerheimin syntymäpäivä.
– Eipä. Viipurin syntymäpäivä, penäsi Seppo yhä.
Koetan parhaani mukaan selittää, että Marja ja Lasse, Kari ja Mirja ovat oikeassa: on suuri juhlapäivä, Mannerheimin syntymäpäivä. Mutta Seppo on vielä niin pieni, ettei hän sitä ehkä ymmärrä.
Lapset katsovat hieman halveksien Seppoon. Mutta tämä pitää puolensa: – Ymmärtää Seppo. Mannerheim – hurraa! On meillä sen kuvakin.
– On meilläkin!
– Ja meillä!
– Ja meillä! Meidän isä ihan tuntee Mannerheimin!
Mutta Seppoa ei niin vain nutisteta. – Seppo tuntee itsekin. Viipurissa Seppo näki Mannerheimin, se sanoi Sepolle terve-terve.
Muut lapset katsoivat epäuskoisesti ensin Seppoon, ja sitten minuun. Uutta riitaa välttääkseni ehdotan, että kaikki huutaisimme eläköötä Mannerheimille. Yks, kaks, kolme. Nyt!
– Eläköön!
Marja vielä tulee takaisin: Minä luin eilen illalla iltarukouksessa, että Mannerheim saisi elää vielä oikein kauan, ettei ry--ä [sensuroitu 2018] pääsisi Suomeen. Eikö se olekin ihan oikein?
– On, lapset, aivan oikein.
Ja vapautuneina, iloisina ja yksimielisinä he jälleen juoksivat leikkeihinsä.
Leikkipuistossa temmeltävien lasten silmiin osui puitten välistä hulmuavia lippuja.
– Viipuri on vallattu! huusi 4-vuotias Seppo, joka on nähnyt päivänvalon Viipurissa ja jolle sen vuoksi liputus merkitsee aina vain Viipuria.
– Eipähän, sanoi vähän isompi Marja. – Nyt on Mannerheimin syntymäpäivä.
– Eipä. Viipurin syntymäpäivä, penäsi Seppo yhä.
Koetan parhaani mukaan selittää, että Marja ja Lasse, Kari ja Mirja ovat oikeassa: on suuri juhlapäivä, Mannerheimin syntymäpäivä. Mutta Seppo on vielä niin pieni, ettei hän sitä ehkä ymmärrä.
Lapset katsovat hieman halveksien Seppoon. Mutta tämä pitää puolensa: – Ymmärtää Seppo. Mannerheim – hurraa! On meillä sen kuvakin.
– On meilläkin!
– Ja meillä!
– Ja meillä! Meidän isä ihan tuntee Mannerheimin!
Mutta Seppoa ei niin vain nutisteta. – Seppo tuntee itsekin. Viipurissa Seppo näki Mannerheimin, se sanoi Sepolle terve-terve.
Muut lapset katsoivat epäuskoisesti ensin Seppoon, ja sitten minuun. Uutta riitaa välttääkseni ehdotan, että kaikki huutaisimme eläköötä Mannerheimille. Yks, kaks, kolme. Nyt!
– Eläköön!
Marja vielä tulee takaisin: Minä luin eilen illalla iltarukouksessa, että Mannerheim saisi elää vielä oikein kauan, ettei ry--ä [sensuroitu 2018] pääsisi Suomeen. Eikö se olekin ihan oikein?
– On, lapset, aivan oikein.
Ja vapautuneina, iloisina ja yksimielisinä he jälleen juoksivat leikkeihinsä.
ryijyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi juhlia sopimusta, joka ei ole enää voimassa? Neuvostoliiton kanssa tehty YYA-sopimus on korvattu Venäjän kanssa tehdyllä naapuruussopimuksella 90-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi juhlia sopimusta, joka ei ole enää voimassa? Neuvostoliiton kanssa tehty YYA-sopimus on korvattu Venäjän kanssa tehdyllä naapuruussopimuksella 90-luvun alussa.
Suomessa on vieläkin ihmisiä, joiden mielestä sotilasliittoon kuuluminen on hyvä asia.
Suomessa on gallupien mukaan kärjessä puolue joka ajaa EU:n hajoamista. Useissa Euroopan maissa on samanmielisiä ja nämä ovat myös avoimesti Venäjälle kontillaan. Tämä "suomalainen" puolue yrittää todistella etteivät ole Venäjän suuntaan kankut levällään, mutta kyllä se nyt kaikille selvä missä mennään. Kylmäävää, päästään taas Venäjän vaikutusvallan alle.
Ei kiinnosta nykyaikana jos ei ole metoo-kohu tai "joku sanoi somessa sitä ja tätä".