Lue keskustelun säännöt.
Mun äiti sekoitti huonon itsetunnon huonoon omatuntoon
04.04.2018 |
En anna hänelle ikinä anteeksi. Hän uskoi, että jos en kopauttamit kantojani yhteen hänen moitittuaan minua jostain, se johtui huonosta omastatunnosta ja hän syytti minun häpeävän sitä, etten ole tietoisesti tehnyt jotain, mitä hän pyytää, eli että siis olisin kieroillut ja ilkeyttäni ollut tekemättä ja se, mitä hän näki moitittuaan minua siitä, oli huono omatunto.
Vaikka mulla oli vain heikompi itsetunto, lapsella, kuin hänellä, 45-vuotiaalla työuransa huipulla olleella pyrkyrillä.
En anna sitä hänelle koskaan anteeksi, mitä tuollainen suhtautuminen minussa aiheutti. Tajusin itsekin vasta eilen, että mulla on huono itsetunto, ei, että muss on vaan vikaa.
Ja tänä aamuna tajusin tuon, että hän painoi minua entisestään alas tuollalailla ja oli aina vastustamassa minua, ei koskaan puolellani äitinä. Se oli hirveää aikaa.
En tule koskaan antamaan sitä hänelle anteeksi, ja haluan, että hän tajuaa eron huonon omatunnon ja huonon itsetunnon välillä.
Ihminen voi käyttäytyä moittijaa kohti aivan samoin kummassakin tapauksessa, miten haluaa olettaa lapsestaan sitä pahempaa ja kierompaa? Eikö kestänyt ajatella, että lapsi ois tarvinnut kannustusta, tukea ja rohkaisua, eikä hänellä, narsistilla, ollutkaan niin etevää lasta, ettei tälle ois koskaan tarvinnut huomauttaa mistään? Olen surullinen.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen on lapselle kuin peili. Sinulla on ollut peili, josta on näkynyt väärä kuva. Hyvä omatunto on yksi hyvän itsetunnon perusta. Olisi sinulle edullista, jos pystyisit antamaan äidillesi anteeksi. Sinun kannattaisi käydä juttelemassa jonkun terapeutin luona. Hyvä merkki on, että asia vaivaa sinua. Tiedät tarkkaan mihin asiaan haluat selvitystä. Kun saat asiasi selvitettyä, itsetuntoni kohoaa.
Onko!? 😢😢😢😢😢
Mitä?!
Tietenkin asia vaivaa minua, haloooo. Mun elämähän on mennyt huonon itsetunnon takia ihan pieleen, ja jos nyt ymmärrät mekanismin, niin se ei ole johtunut luonteessani niinkään olevasta huonosta itsetunnosta, vaan siitä peilistä, joka on järkähtämättömästi syyttänyt mua huonosta omastatunnosta ja kasvattanut minua siitä käsin.
Melkein puhkean itkemään täällä, tämä on niin hirveää, kun oon odottanut apua ja ymmärrystä itselleni kohta kolmekymmentä vuotta. Ja hakenut apua, hakenut apua.
Ja siis en koe tarvetta antaa äidilleni anteeksi, viha on energiaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion koittaa selittää äidilleni joskus vielä tämän asian. Jospa sillä ymmärräisi, miksi on pilannut tyttärensä elämän so far, ja jospa ymmärtäisi ylipäätään, että hän on sen pilannut. Siis sen osan siitä, mikä siitä on pilalla, aiheuttanut.
Sen takia kannattaa olla hyvissä väleissä, että toinen kuuntelee, mitä sulla on sanottavaa. Ja se ei ole mitään mukavaa asiaa.
ap
Pilaat itse oma elämäsi,koska ei äitisi sitä elä, sinä elät. Tai oikeastaan jätät elämättä.
Vihaamalla sidot äitisi itseesi. Niin kauan kuin vihaat, olet kiinni hänessä. Ja niin kauan hän vaivaa sinua.
Elämä on valintoja.
Ei anteeksiantaminen ole mikään välttämättömyys.
Voi olla ihan terveellistä olla antamatta tarpeeksi pahoja vääryyksiä anteeksi: se voi olla osa terveiden rajojen rakentamista ja ylläpitoa.
Vääryyksien vatvominen vuosikausia tapahtuneen jälkeen on se mikä ei kannata eikä vie elämää eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeä oivallus tuo, että sinussa ei ole mitään vikaa. Nyt kun se uskomus on murrettu, on sen pohjalta syntyneet ajatusmallit pikkuhiljaa muutettava. Ne saattavat pitää sitkeästikin pintansa mutta niitä vastaan taistelu on kyllä lopputuloksen arvoista.
Anna vihalle ja katkeruudelle oma aikansa. Eivät ne poistu vaikka ne hautaisitkin mielesi pohjalle, tulevat vain jollain tiedostamattomalla tavalla sitten ulos. Ajan myötä nekin helpottavat, ja jos et pääse niistä yli yksin, niin kannattaa käydä juttelemassa.
Paljon tsemppiä sinulle!
En lukenut sanaakaan, mutta miksi jankkaat tätä äiti-pskaasi jatkuvasti? Mene hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jauhat tätä joka päivä? Ja aloitat päivän mittaan uusia aina sen jälkeen kun yp poistaa ne? Menisit lastesi luo ja olisit heidän kanssaan koulun jälkeen ja antaisit ex-miehellesi mahdollisuuden lähteä vaikka lenkille. Nyt hän on totaalinen yksinhuoltaja samalla, kun sitä pohdit netissä äitisuhdettasi päivästä ja vuodesta toiseen.
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
No lakkais j*malauta suoktamasta näitä iänikuisia avauksiaan tälle palstalle! Jatkuvasti samaa jankkausta! Nämä oikeasti ärsyttävät!
Joskus sanoin kivikissaäidille hänen olevan oikeasti ihan helvetin ärsyttävä.
Kkä ei ymmärtänyt yhtään mitä tarkoitan 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kertonut olevasi aktiivisesti työelämässä, "normaalissa" päivätyössä, näin olen ymmärtänyt?
Kiinnostaisi kuulla minkälaisessa työpaikassa/millaisissa tehtävissä on aikaa ja mahdollisuuksia viettää koko päivä netissä ja vauvapalstalla kirjoitellen?
Näin pitkällä sairauslomalla ollen minä olen itseäni viihdyttänyt täällä notkuen, ja olen huomannut että näitä aloituksiasi on taas putkahdellut päivittäin. Etkä ole yhdestä keskustelun poistosta hätkähtänyt vaan avannut uuden, jopa ihan samalla otsikolla. Eli vapaa-aikaa tuntuu riittävän?
Ja ei, minä en ole poistojen takana/näitä ketjuja ilmoitellut; pikemminkin päinvastoin, olen lähes koukuttunut näitä lukemaan. (En edes aiemmin kommentoinut)
On sekä kiehtovaa että samanaikaisesti äärettömän surullista että tarina junnaa paikallaan, samoissa äärettömän pienissä kysymyksissä vuodesta toiseen.
Jos olisit nämä keskustelut printannut alusta saakka, huomaisit (ehkä) itsekin miten valtavan paljon huomiota sinulle on suotu, miten sinua on vuosikaudet "kuunneltu", miten moni on hyvää hyvyyttään yrittänyt sinua auttaa ja tukea.
On ollut tavallaan masentavaakin huomata miten olet nämä kirjoitukset joko tyystin nonschaleerannut, jättänyt vaille huomiota, tai (tahallisesti?) ymmärtänyt väärin.
Pahimmillaan kielenkäyttösi on todella rumaa, alatyylistä ja sivistymätöntä.
Mutta siinä printtinipussa olisi vuosien vertaisterapia yksissä kansissa, sieltä löytyisi niin vastaukset kysymyksiisi (jotka toistuvat vuodesta toiseen samoina) kuin kannustavat neuvot miten jatkaa eteenpäin.
En usko että yksikään terapeutti keksisi enää mitään mitä ei noilla sivuilla/näissä keskusteluissa olisi jo sanottu.
Kaikesta huolimatta toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi.
[En kadehdi, uskon vilpittömästi että koet tilanteesi todella ahdistavana. Toivon että jonakin päivänä pystyt katsomaan myös maailmaa ympärilläsi etkä vain oman mielesi niin kovin pimeitä sokkeloita.]
Vierailija kirjoitti:
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
Se on huomattu, että ap kärsii selvästi. Ja syvästi. Mutta kuten vastaaja 14 sanoo, niin kaikki ovat yrittäneet häntä auttaa. Hän on saanut paljon hyviä neuvoja, hyviä terpeuttisia kysymyksiä, empatiaa ja tukea - näitä enemmän kuin vittuilua.
Itse en koskaan kirjoita av:lla rumasti, mutta ymmärrän kyllä näiden ihmisten turhautumisen. Kun mitään ei edes pohdita, kun ei katsota sisäänpäin, kun ei edes yritetä avata näkökulmaa, kun ystävällisyyteen vastataan sättimisellä, syyllistämisellä ja haukkumisella....
No, Silloin taas ymmärttää, kuinka kipeästä ihmisestä on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
Se on huomattu, että ap kärsii selvästi. Ja syvästi. Mutta kuten vastaaja 14 sanoo, niin kaikki ovat yrittäneet häntä auttaa. Hän on saanut paljon hyviä neuvoja, hyviä terpeuttisia kysymyksiä, empatiaa ja tukea - näitä enemmän kuin vittuilua.
Itse en koskaan kirjoita av:lla rumasti, mutta ymmärrän kyllä näiden ihmisten turhautumisen. Kun mitään ei edes pohdita, kun ei katsota sisäänpäin, kun ei edes yritetä avata näkökulmaa, kun ystävällisyyteen vastataan sättimisellä, syyllistämisellä ja haukkumisella....
No, Silloin taas ymmärttää, kuinka kipeästä ihmisestä on kysymys.
No, olen pariin otteeseen pannut näitä myötätuntoisia viestejä, ja seurannut näitä keskusteluja, ja homma kulkee niin että hän hyvinkin pystyy havainnoimaan ja kyseenalaistamaan itseään ja omaa toimintaansa, mun nähdäkseni.
Sitten tulee moraalinvartijapartio meuhkaamaan, tuomitsemaan ja häpäisemään, ja ap vetäytyy siilipuolustukseen jonka läpi ei enää mikään maailman myötätunto mene. Ihan ymmärrettävää kyllä mun nähdäkseni koska sitä se häpäiseminen teettää. Se ei auta ap:ta mutta toimii ilmeisesti jonkinlaisena paremmuudentunteen lähteenä näille häpäisijöille.
Jos oikeasti ymmärtää asioista mitään saa olla aika ihmeellinen tilanne että aidosti myötätuntoinen ihminen kävisi ap:n kimppuun sillä tavalla kuten ap:n kimppuun täällä käydään.
Oma arvioni näistä on että ap:n ongelma liippaa liian läheltä, mutta että se oman äitisuhteen kyseenalaistaminen ei ole hyökkääjille heidän tilanteessaan mahdollista, joten on pakko hyökätä.
Itsereflektio toimisi pitemmän päälle paremmin mutta ei onnistu jos ei ole resursseja.
Sivullinen kirjoitti:
Olet kertonut olevasi aktiivisesti työelämässä, "normaalissa" päivätyössä, näin olen ymmärtänyt?
Kiinnostaisi kuulla minkälaisessa työpaikassa/millaisissa tehtävissä on aikaa ja mahdollisuuksia viettää koko päivä netissä ja vauvapalstalla kirjoitellen?
Näin pitkällä sairauslomalla ollen minä olen itseäni viihdyttänyt täällä notkuen, ja olen huomannut että näitä aloituksiasi on taas putkahdellut päivittäin. Etkä ole yhdestä keskustelun poistosta hätkähtänyt vaan avannut uuden, jopa ihan samalla otsikolla. Eli vapaa-aikaa tuntuu riittävän?
Ja ei, minä en ole poistojen takana/näitä ketjuja ilmoitellut; pikemminkin päinvastoin, olen lähes koukuttunut näitä lukemaan. (En edes aiemmin kommentoinut)
On sekä kiehtovaa että samanaikaisesti äärettömän surullista että tarina junnaa paikallaan, samoissa äärettömän pienissä kysymyksissä vuodesta toiseen.
Jos olisit nämä keskustelut printannut alusta saakka, huomaisit (ehkä) itsekin miten valtavan paljon huomiota sinulle on suotu, miten sinua on vuosikaudet "kuunneltu", miten moni on hyvää hyvyyttään yrittänyt sinua auttaa ja tukea.
On ollut tavallaan masentavaakin huomata miten olet nämä kirjoitukset joko tyystin nonschaleerannut, jättänyt vaille huomiota, tai (tahallisesti?) ymmärtänyt väärin.
Pahimmillaan kielenkäyttösi on todella rumaa, alatyylistä ja sivistymätöntä.
Mutta siinä printtinipussa olisi vuosien vertaisterapia yksissä kansissa, sieltä löytyisi niin vastaukset kysymyksiisi (jotka toistuvat vuodesta toiseen samoina) kuin kannustavat neuvot miten jatkaa eteenpäin.En usko että yksikään terapeutti keksisi enää mitään mitä ei noilla sivuilla/näissä keskusteluissa olisi jo sanottu.
Kaikesta huolimatta toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi.
[En kadehdi, uskon vilpittömästi että koet tilanteesi todella ahdistavana. Toivon että jonakin päivänä pystyt katsomaan myös maailmaa ympärilläsi etkä vain oman mielesi niin kovin pimeitä sokkeloita.]
Kyse ei ole siitä että AP:lla olisi ongelma jota hän yrittää ratkaista, vaan siitä että hänen persoonansa on tietynlainen prosessi jota hän yrittää sovittaa ympäristöönsä, joka myöskin muuttuu kun olosuhteet muuttuvat.
Sama on meillä kaikilla. Jokaisella on omat ongelmakohtansa joiden ratkaisu ei riipu siitä että tulisi vaan joku ja sanoisi että "tee näin". Kyse on enemmänkin siitä että pitää selvittää mihin suuntaan haluaa sen prosessinsa etenevän, mitä resursseja ja toimenpiteitä tähän tarvitaan, ja miten niitä on mahdollista saada.
Mua kummastuttaa tämä toivottomuus: mun nähdäkseni AP on muuttunut ja parempaan suuntaan. Muutos on hidasta, mutta idea on siinä että sekä hänellä että meillä kaikilla muillakin on koko loppuikä aikaa edetä. Ei tässä jäniksen selässä ole kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
Se on huomattu, että ap kärsii selvästi. Ja syvästi. Mutta kuten vastaaja 14 sanoo, niin kaikki ovat yrittäneet häntä auttaa. Hän on saanut paljon hyviä neuvoja, hyviä terpeuttisia kysymyksiä, empatiaa ja tukea - näitä enemmän kuin vittuilua.
Itse en koskaan kirjoita av:lla rumasti, mutta ymmärrän kyllä näiden ihmisten turhautumisen. Kun mitään ei edes pohdita, kun ei katsota sisäänpäin, kun ei edes yritetä avata näkökulmaa, kun ystävällisyyteen vastataan sättimisellä, syyllistämisellä ja haukkumisella....
No, Silloin taas ymmärttää, kuinka kipeästä ihmisestä on kysymys.No, olen pariin otteeseen pannut näitä myötätuntoisia viestejä, ja seurannut näitä keskusteluja, ja homma kulkee niin että hän hyvinkin pystyy havainnoimaan ja kyseenalaistamaan itseään ja omaa toimintaansa, mun nähdäkseni.
Sitten tulee moraalinvartijapartio meuhkaamaan, tuomitsemaan ja häpäisemään, ja ap vetäytyy siilipuolustukseen jonka läpi ei enää mikään maailman myötätunto mene. Ihan ymmärrettävää kyllä mun nähdäkseni koska sitä se häpäiseminen teettää. Se ei auta ap:ta mutta toimii ilmeisesti jonkinlaisena paremmuudentunteen lähteenä näille häpäisijöille.
Jos oikeasti ymmärtää asioista mitään saa olla aika ihmeellinen tilanne että aidosti myötätuntoinen ihminen kävisi ap:n kimppuun sillä tavalla kuten ap:n kimppuun täällä käydään.
Oma arvioni näistä on että ap:n ongelma liippaa liian läheltä, mutta että se oman äitisuhteen kyseenalaistaminen ei ole hyökkääjille heidän tilanteessaan mahdollista, joten on pakko hyökätä.
Itsereflektio toimisi pitemmän päälle paremmin mutta ei onnistu jos ei ole resursseja.
Kyllä ap on minutkin haukkunut pystyyn, vaikka en tuomitse enkä häpäise. Kerran kun puhuin anteeksiannosta, ja kerran kun kerroin omista kokemuksistani. Kyllä ihminen voi reagoida häpeällä, vaikka kukaan ei syyllistäisi oikeasti, jos sisus on täynnä ns. Väärää syyllisyyttä.
Päälle tuleminen on siis irrationaalista, koska välillä ap selkeästi pystyy reflektoimaan. Kuin olisi tietty piste, jonka jälkeen ap ei enää kykene hillitsemään itseään, vaan iso pyörä lähtee päälle.
Siitä olen samaa mieltä, että lynkkausta ei tarvita. Vaikka kuinka ärsyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
Se on huomattu, että ap kärsii selvästi. Ja syvästi. Mutta kuten vastaaja 14 sanoo, niin kaikki ovat yrittäneet häntä auttaa. Hän on saanut paljon hyviä neuvoja, hyviä terpeuttisia kysymyksiä, empatiaa ja tukea - näitä enemmän kuin vittuilua.
Itse en koskaan kirjoita av:lla rumasti, mutta ymmärrän kyllä näiden ihmisten turhautumisen. Kun mitään ei edes pohdita, kun ei katsota sisäänpäin, kun ei edes yritetä avata näkökulmaa, kun ystävällisyyteen vastataan sättimisellä, syyllistämisellä ja haukkumisella....
No, Silloin taas ymmärttää, kuinka kipeästä ihmisestä on kysymys.No, olen pariin otteeseen pannut näitä myötätuntoisia viestejä, ja seurannut näitä keskusteluja, ja homma kulkee niin että hän hyvinkin pystyy havainnoimaan ja kyseenalaistamaan itseään ja omaa toimintaansa, mun nähdäkseni.
Sitten tulee moraalinvartijapartio meuhkaamaan, tuomitsemaan ja häpäisemään, ja ap vetäytyy siilipuolustukseen jonka läpi ei enää mikään maailman myötätunto mene. Ihan ymmärrettävää kyllä mun nähdäkseni koska sitä se häpäiseminen teettää. Se ei auta ap:ta mutta toimii ilmeisesti jonkinlaisena paremmuudentunteen lähteenä näille häpäisijöille.
Jos oikeasti ymmärtää asioista mitään saa olla aika ihmeellinen tilanne että aidosti myötätuntoinen ihminen kävisi ap:n kimppuun sillä tavalla kuten ap:n kimppuun täällä käydään.
Oma arvioni näistä on että ap:n ongelma liippaa liian läheltä, mutta että se oman äitisuhteen kyseenalaistaminen ei ole hyökkääjille heidän tilanteessaan mahdollista, joten on pakko hyökätä.
Itsereflektio toimisi pitemmän päälle paremmin mutta ei onnistu jos ei ole resursseja.
Kyllä ap on minutkin haukkunut pystyyn, vaikka en tuomitse enkä häpäise. Kerran kun puhuin anteeksiannosta, ja kerran kun kerroin omista kokemuksistani. Kyllä ihminen voi reagoida häpeällä, vaikka kukaan ei syyllistäisi oikeasti, jos sisus on täynnä ns. Väärää syyllisyyttä.
Päälle tuleminen on siis irrationaalista, koska välillä ap selkeästi pystyy reflektoimaan. Kuin olisi tietty piste, jonka jälkeen ap ei enää kykene hillitsemään itseään, vaan iso pyörä lähtee päälle.
Siitä olen samaa mieltä, että lynkkausta ei tarvita. Vaikka kuinka ärsyttäisi.
Ymmärrettävyys riippuu pitkälti siitä mitä itse kukakin pitää neutraalina. Esimerkiksi anteeksiannosta puhuminen voi olla hyvinkin provosoivaa toisen osapuolen mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
Se on huomattu, että ap kärsii selvästi. Ja syvästi. Mutta kuten vastaaja 14 sanoo, niin kaikki ovat yrittäneet häntä auttaa. Hän on saanut paljon hyviä neuvoja, hyviä terpeuttisia kysymyksiä, empatiaa ja tukea - näitä enemmän kuin vittuilua.
Itse en koskaan kirjoita av:lla rumasti, mutta ymmärrän kyllä näiden ihmisten turhautumisen. Kun mitään ei edes pohdita, kun ei katsota sisäänpäin, kun ei edes yritetä avata näkökulmaa, kun ystävällisyyteen vastataan sättimisellä, syyllistämisellä ja haukkumisella....
No, Silloin taas ymmärttää, kuinka kipeästä ihmisestä on kysymys.No, olen pariin otteeseen pannut näitä myötätuntoisia viestejä, ja seurannut näitä keskusteluja, ja homma kulkee niin että hän hyvinkin pystyy havainnoimaan ja kyseenalaistamaan itseään ja omaa toimintaansa, mun nähdäkseni.
Sitten tulee moraalinvartijapartio meuhkaamaan, tuomitsemaan ja häpäisemään, ja ap vetäytyy siilipuolustukseen jonka läpi ei enää mikään maailman myötätunto mene. Ihan ymmärrettävää kyllä mun nähdäkseni koska sitä se häpäiseminen teettää. Se ei auta ap:ta mutta toimii ilmeisesti jonkinlaisena paremmuudentunteen lähteenä näille häpäisijöille.
Jos oikeasti ymmärtää asioista mitään saa olla aika ihmeellinen tilanne että aidosti myötätuntoinen ihminen kävisi ap:n kimppuun sillä tavalla kuten ap:n kimppuun täällä käydään.
Oma arvioni näistä on että ap:n ongelma liippaa liian läheltä, mutta että se oman äitisuhteen kyseenalaistaminen ei ole hyökkääjille heidän tilanteessaan mahdollista, joten on pakko hyökätä.
Itsereflektio toimisi pitemmän päälle paremmin mutta ei onnistu jos ei ole resursseja.
Kyllä ap on minutkin haukkunut pystyyn, vaikka en tuomitse enkä häpäise. Kerran kun puhuin anteeksiannosta, ja kerran kun kerroin omista kokemuksistani. Kyllä ihminen voi reagoida häpeällä, vaikka kukaan ei syyllistäisi oikeasti, jos sisus on täynnä ns. Väärää syyllisyyttä.
Päälle tuleminen on siis irrationaalista, koska välillä ap selkeästi pystyy reflektoimaan. Kuin olisi tietty piste, jonka jälkeen ap ei enää kykene hillitsemään itseään, vaan iso pyörä lähtee päälle.
Siitä olen samaa mieltä, että lynkkausta ei tarvita. Vaikka kuinka ärsyttäisi.
Ymmärrettävyys riippuu pitkälti siitä mitä itse kukakin pitää neutraalina. Esimerkiksi anteeksiannosta puhuminen voi olla hyvinkin provosoivaa toisen osapuolen mielestä.
Juu, mutta jos hermostuu siitä, kun toinen esittää oman näkemyksensä (oli se ihan mikä tahansa ja mistä asiansa tahansa) neutraalisti minä- viestillä, ilman syyttelyä tai tuomitsemista, niin kyllä silloin ongelma on kuulijassa. Vastuu on myös kuulijalla
Kkk on selvä trolli mutta taitaa olla kuitenkin niin että tällä trollilla on jotain samaa kuitenkin omassa elämässään. Veikkaan komplekseista äiti-isä suhdetta, jotain lastensuojelu taustaa omassa lapsuudessa kuten myös hänen omien lasten kanssa. Mt ongelmaa ja lääkkeitä ei ole tänään otettu. Villi veikkaus että kkk trollin omat lapset on huostaanotettu. Ei ole mitään miestä. Kuvitelmaa vain. Sairasta sellaista.
Aikuinen ihminen on lapselle kuin peili. Sinulla on ollut peili, josta on näkynyt väärä kuva. Hyvä omatunto on yksi hyvän itsetunnon perusta. Olisi sinulle edullista, jos pystyisit antamaan äidillesi anteeksi. Sinun kannattaisi käydä juttelemassa jonkun terapeutin luona. Hyvä merkki on, että asia vaivaa sinua. Tiedät tarkkaan mihin asiaan haluat selvitystä. Kun saat asiasi selvitettyä, itsetuntoni kohoaa.