Lue keskustelun säännöt.
Mun äiti sekoitti huonon itsetunnon huonoon omatuntoon
04.04.2018 |
En anna hänelle ikinä anteeksi. Hän uskoi, että jos en kopauttamit kantojani yhteen hänen moitittuaan minua jostain, se johtui huonosta omastatunnosta ja hän syytti minun häpeävän sitä, etten ole tietoisesti tehnyt jotain, mitä hän pyytää, eli että siis olisin kieroillut ja ilkeyttäni ollut tekemättä ja se, mitä hän näki moitittuaan minua siitä, oli huono omatunto.
Vaikka mulla oli vain heikompi itsetunto, lapsella, kuin hänellä, 45-vuotiaalla työuransa huipulla olleella pyrkyrillä.
En anna sitä hänelle koskaan anteeksi, mitä tuollainen suhtautuminen minussa aiheutti. Tajusin itsekin vasta eilen, että mulla on huono itsetunto, ei, että muss on vaan vikaa.
Ja tänä aamuna tajusin tuon, että hän painoi minua entisestään alas tuollalailla ja oli aina vastustamassa minua, ei koskaan puolellani äitinä. Se oli hirveää aikaa.
En tule koskaan antamaan sitä hänelle anteeksi, ja haluan, että hän tajuaa eron huonon omatunnon ja huonon itsetunnon välillä.
Ihminen voi käyttäytyä moittijaa kohti aivan samoin kummassakin tapauksessa, miten haluaa olettaa lapsestaan sitä pahempaa ja kierompaa? Eikö kestänyt ajatella, että lapsi ois tarvinnut kannustusta, tukea ja rohkaisua, eikä hänellä, narsistilla, ollutkaan niin etevää lasta, ettei tälle ois koskaan tarvinnut huomauttaa mistään? Olen surullinen.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Joskus sanoin kivikissaäidille hänen olevan oikeasti ihan helvetin ärsyttävä.
Kkä ei ymmärtänyt yhtään mitä tarkoitan 😂😂😂
Kyllä ymmärrän, että sinunlaisistasi olen, mutta en välitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivullinen kirjoitti:
Olet kertonut olevasi aktiivisesti työelämässä, "normaalissa" päivätyössä, näin olen ymmärtänyt?
Kiinnostaisi kuulla minkälaisessa työpaikassa/millaisissa tehtävissä on aikaa ja mahdollisuuksia viettää koko päivä netissä ja vauvapalstalla kirjoitellen?
Näin pitkällä sairauslomalla ollen minä olen itseäni viihdyttänyt täällä notkuen, ja olen huomannut että näitä aloituksiasi on taas putkahdellut päivittäin. Etkä ole yhdestä keskustelun poistosta hätkähtänyt vaan avannut uuden, jopa ihan samalla otsikolla. Eli vapaa-aikaa tuntuu riittävän?
Ja ei, minä en ole poistojen takana/näitä ketjuja ilmoitellut; pikemminkin päinvastoin, olen lähes koukuttunut näitä lukemaan. (En edes aiemmin kommentoinut)
On sekä kiehtovaa että samanaikaisesti äärettömän surullista että tarina junnaa paikallaan, samoissa äärettömän pienissä kysymyksissä vuodesta toiseen.
Jos olisit nämä keskustelut printannut alusta saakka, huomaisit (ehkä) itsekin miten valtavan paljon huomiota sinulle on suotu, miten sinua on vuosikaudet "kuunneltu", miten moni on hyvää hyvyyttään yrittänyt sinua auttaa ja tukea.
On ollut tavallaan masentavaakin huomata miten olet nämä kirjoitukset joko tyystin nonschaleerannut, jättänyt vaille huomiota, tai (tahallisesti?) ymmärtänyt väärin.
Pahimmillaan kielenkäyttösi on todella rumaa, alatyylistä ja sivistymätöntä.
Mutta siinä printtinipussa olisi vuosien vertaisterapia yksissä kansissa, sieltä löytyisi niin vastaukset kysymyksiisi (jotka toistuvat vuodesta toiseen samoina) kuin kannustavat neuvot miten jatkaa eteenpäin.En usko että yksikään terapeutti keksisi enää mitään mitä ei noilla sivuilla/näissä keskusteluissa olisi jo sanottu.
Kaikesta huolimatta toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi.
[En kadehdi, uskon vilpittömästi että koet tilanteesi todella ahdistavana. Toivon että jonakin päivänä pystyt katsomaan myös maailmaa ympärilläsi etkä vain oman mielesi niin kovin pimeitä sokkeloita.]
Teen 30h viikko, aika monta tuntia mahtuu sen ulkopuolelle. Nyt oon töissä, mutta tauolla.
ap
Ja vielä edelliseen, mihin kysymyksiini löytyisi vastaukset? En kysy teiltä kovinkaan usein mitään.
ap
Nämä kivikissaäidin jutut on vaan niin viihdyttäviä harhaisuudessaan. Ihan niinkuin siitä, että vatvoo itseään päivittäin netissä vuodesta toiseen olisi kenellekään mitään apua. Olen vain iloinen että tyyppi ei kuulu minun tuttaviini.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä edelliseen, mihin kysymyksiini löytyisi vastaukset? En kysy teiltä kovinkaan usein mitään.
ap
Ainahan sä kyselet: miksi/miksei äiti sitä tätä... miten joku...minkä takia...miksi minä...
Paljon on hyvää tarkoittavia neuvoja jaeltu. Ei kelpaa. Kaada siis likavetesi toisaalle JOS EI APU KELPAA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
Se on huomattu, että ap kärsii selvästi. Ja syvästi. Mutta kuten vastaaja 14 sanoo, niin kaikki ovat yrittäneet häntä auttaa. Hän on saanut paljon hyviä neuvoja, hyviä terpeuttisia kysymyksiä, empatiaa ja tukea - näitä enemmän kuin vittuilua.
Itse en koskaan kirjoita av:lla rumasti, mutta ymmärrän kyllä näiden ihmisten turhautumisen. Kun mitään ei edes pohdita, kun ei katsota sisäänpäin, kun ei edes yritetä avata näkökulmaa, kun ystävällisyyteen vastataan sättimisellä, syyllistämisellä ja haukkumisella....
No, Silloin taas ymmärttää, kuinka kipeästä ihmisestä on kysymys.No, olen pariin otteeseen pannut näitä myötätuntoisia viestejä, ja seurannut näitä keskusteluja, ja homma kulkee niin että hän hyvinkin pystyy havainnoimaan ja kyseenalaistamaan itseään ja omaa toimintaansa, mun nähdäkseni.
Sitten tulee moraalinvartijapartio meuhkaamaan, tuomitsemaan ja häpäisemään, ja ap vetäytyy siilipuolustukseen jonka läpi ei enää mikään maailman myötätunto mene. Ihan ymmärrettävää kyllä mun nähdäkseni koska sitä se häpäiseminen teettää. Se ei auta ap:ta mutta toimii ilmeisesti jonkinlaisena paremmuudentunteen lähteenä näille häpäisijöille.
Jos oikeasti ymmärtää asioista mitään saa olla aika ihmeellinen tilanne että aidosti myötätuntoinen ihminen kävisi ap:n kimppuun sillä tavalla kuten ap:n kimppuun täällä käydään.
Oma arvioni näistä on että ap:n ongelma liippaa liian läheltä, mutta että se oman äitisuhteen kyseenalaistaminen ei ole hyökkääjille heidän tilanteessaan mahdollista, joten on pakko hyökätä.
Itsereflektio toimisi pitemmän päälle paremmin mutta ei onnistu jos ei ole resursseja.
Niinpä. Ihmisistä on oikein käydä mun kimppuun esim. siksi etten siivoa kun äitini kutsuu meille itse itsensä ja saadakseen kutsun läpi kertoo kysyneensä kumminikin meille. Mua oikeasti neuvottiin, että "pääsen vähemmällä", jos siivoan! Kukaan tällaista ehdottanut ei tajunnut, että en todellakaan pääse, jos en halua tavata äitiäni, ENKÄ alkaa kummilleni selostamaan, mikä äidissä mättää. Mutta jos en tee kuten hän neuvoi, hän voi pyöritellä silmiään kun "en halua päästä helpommalla".
Kaikki tuollaisethan saa (äiti) käännettyä niin, että mä olen töykeä, enkä vastaanota heitä meille. Tämä siis jotain kolme vuotta sitten. Sen jälkeenhän asia on muuttunut paljon, kun löysin narsistien uhria ymmärtävää terapiaa. En enää miettisi, miten sanoa ei.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä edelliseen, mihin kysymyksiini löytyisi vastaukset? En kysy teiltä kovinkaan usein mitään.
apAinahan sä kyselet: miksi/miksei äiti sitä tätä... miten joku...minkä takia...miksi minä...
Paljon on hyvää tarkoittavia neuvoja jaeltu. Ei kelpaa. Kaada siis likavetesi toisaalle JOS EI APU KELPAA
Ne on vain jakelijoiden näkemyksiä. Ne ei sovellu tilanteisiini apuina.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä edelliseen, mihin kysymyksiini löytyisi vastaukset? En kysy teiltä kovinkaan usein mitään.
apAinahan sä kyselet: miksi/miksei äiti sitä tätä... miten joku...minkä takia...miksi minä...
Paljon on hyvää tarkoittavia neuvoja jaeltu. Ei kelpaa. Kaada siis likavetesi toisaalle JOS EI APU KELPAANe on vain jakelijoiden näkemyksiä. Ne ei sovellu tilanteisiini apuina.
ap
😂😂😂MITÄS SITTEN TÄÄLLÄ MITÄÄN KYSELET aaargh 😅😣
Vierailija kirjoitti:
Sivullinen kirjoitti:
Olet kertonut olevasi aktiivisesti työelämässä, "normaalissa" päivätyössä, näin olen ymmärtänyt?
Kiinnostaisi kuulla minkälaisessa työpaikassa/millaisissa tehtävissä on aikaa ja mahdollisuuksia viettää koko päivä netissä ja vauvapalstalla kirjoitellen?
Näin pitkällä sairauslomalla ollen minä olen itseäni viihdyttänyt täällä notkuen, ja olen huomannut että näitä aloituksiasi on taas putkahdellut päivittäin. Etkä ole yhdestä keskustelun poistosta hätkähtänyt vaan avannut uuden, jopa ihan samalla otsikolla. Eli vapaa-aikaa tuntuu riittävän?
Ja ei, minä en ole poistojen takana/näitä ketjuja ilmoitellut; pikemminkin päinvastoin, olen lähes koukuttunut näitä lukemaan. (En edes aiemmin kommentoinut)
On sekä kiehtovaa että samanaikaisesti äärettömän surullista että tarina junnaa paikallaan, samoissa äärettömän pienissä kysymyksissä vuodesta toiseen.
Jos olisit nämä keskustelut printannut alusta saakka, huomaisit (ehkä) itsekin miten valtavan paljon huomiota sinulle on suotu, miten sinua on vuosikaudet "kuunneltu", miten moni on hyvää hyvyyttään yrittänyt sinua auttaa ja tukea.
On ollut tavallaan masentavaakin huomata miten olet nämä kirjoitukset joko tyystin nonschaleerannut, jättänyt vaille huomiota, tai (tahallisesti?) ymmärtänyt väärin.
Pahimmillaan kielenkäyttösi on todella rumaa, alatyylistä ja sivistymätöntä.
Mutta siinä printtinipussa olisi vuosien vertaisterapia yksissä kansissa, sieltä löytyisi niin vastaukset kysymyksiisi (jotka toistuvat vuodesta toiseen samoina) kuin kannustavat neuvot miten jatkaa eteenpäin.En usko että yksikään terapeutti keksisi enää mitään mitä ei noilla sivuilla/näissä keskusteluissa olisi jo sanottu.
Kaikesta huolimatta toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi.
[En kadehdi, uskon vilpittömästi että koet tilanteesi todella ahdistavana. Toivon että jonakin päivänä pystyt katsomaan myös maailmaa ympärilläsi etkä vain oman mielesi niin kovin pimeitä sokkeloita.]
Kyse ei ole siitä että AP:lla olisi ongelma jota hän yrittää ratkaista, vaan siitä että hänen persoonansa on tietynlainen prosessi jota hän yrittää sovittaa ympäristöönsä, joka myöskin muuttuu kun olosuhteet muuttuvat.
Sama on meillä kaikilla. Jokaisella on omat ongelmakohtansa joiden ratkaisu ei riipu siitä että tulisi vaan joku ja sanoisi että "tee näin". Kyse on enemmänkin siitä että pitää selvittää mihin suuntaan haluaa sen prosessinsa etenevän, mitä resursseja ja toimenpiteitä tähän tarvitaan, ja miten niitä on mahdollista saada.
Mua kummastuttaa tämä toivottomuus: mun nähdäkseni AP on muuttunut ja parempaan suuntaan. Muutos on hidasta, mutta idea on siinä että sekä hänellä että meillä kaikilla muillakin on koko loppuikä aikaa edetä. Ei tässä jäniksen selässä ole kukaan.
Joo, sinä ymmärrät ja HUOMATKAA NYT, ETTÄ KEHUN KOMMENTOIJAA. Olen kehunut matkan varrella muitakin. En itsekään ole toivoton, muutenhan olisikin suht turhaa kirjoittaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh onneksi oma äitisuhteeni on ihana ja näemme viikottain. On myös mukana lasteni elämässä. Pelottaakin ajatus että tuntisin kkk:n. Mutta kkk on trolli. Tässäkin ketjussa vastailee itselleen. Monesti olen ihmetellyt että miten kkk:lle löytyy niin paljon vastaajia. Te olette helposti pyöritettävissä. Monissa ketjuissa tulee ilmi että vastaaja eli auttavia neuvoja antava on itse kkk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
Se on huomattu, että ap kärsii selvästi. Ja syvästi. Mutta kuten vastaaja 14 sanoo, niin kaikki ovat yrittäneet häntä auttaa. Hän on saanut paljon hyviä neuvoja, hyviä terpeuttisia kysymyksiä, empatiaa ja tukea - näitä enemmän kuin vittuilua.
Itse en koskaan kirjoita av:lla rumasti, mutta ymmärrän kyllä näiden ihmisten turhautumisen. Kun mitään ei edes pohdita, kun ei katsota sisäänpäin, kun ei edes yritetä avata näkökulmaa, kun ystävällisyyteen vastataan sättimisellä, syyllistämisellä ja haukkumisella....
No, Silloin taas ymmärttää, kuinka kipeästä ihmisestä on kysymys.No, olen pariin otteeseen pannut näitä myötätuntoisia viestejä, ja seurannut näitä keskusteluja, ja homma kulkee niin että hän hyvinkin pystyy havainnoimaan ja kyseenalaistamaan itseään ja omaa toimintaansa, mun nähdäkseni.
Sitten tulee moraalinvartijapartio meuhkaamaan, tuomitsemaan ja häpäisemään, ja ap vetäytyy siilipuolustukseen jonka läpi ei enää mikään maailman myötätunto mene. Ihan ymmärrettävää kyllä mun nähdäkseni koska sitä se häpäiseminen teettää. Se ei auta ap:ta mutta toimii ilmeisesti jonkinlaisena paremmuudentunteen lähteenä näille häpäisijöille.
Jos oikeasti ymmärtää asioista mitään saa olla aika ihmeellinen tilanne että aidosti myötätuntoinen ihminen kävisi ap:n kimppuun sillä tavalla kuten ap:n kimppuun täällä käydään.
Oma arvioni näistä on että ap:n ongelma liippaa liian läheltä, mutta että se oman äitisuhteen kyseenalaistaminen ei ole hyökkääjille heidän tilanteessaan mahdollista, joten on pakko hyökätä.
Itsereflektio toimisi pitemmän päälle paremmin mutta ei onnistu jos ei ole resursseja.
Kyllä ap on minutkin haukkunut pystyyn, vaikka en tuomitse enkä häpäise. Kerran kun puhuin anteeksiannosta, ja kerran kun kerroin omista kokemuksistani. Kyllä ihminen voi reagoida häpeällä, vaikka kukaan ei syyllistäisi oikeasti, jos sisus on täynnä ns. Väärää syyllisyyttä.
Päälle tuleminen on siis irrationaalista, koska välillä ap selkeästi pystyy reflektoimaan. Kuin olisi tietty piste, jonka jälkeen ap ei enää kykene hillitsemään itseään, vaan iso pyörä lähtee päälle.
Siitä olen samaa mieltä, että lynkkausta ei tarvita. Vaikka kuinka ärsyttäisi.
Mun ois pitänyt saada hukkua äitini pystyyn, niin, että hän näyttää, että osui ja upposi, niin ei tarttis täällä haukkua ketään. Mutta äitini ei ota vastaan mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh onneksi oma äitisuhteeni on ihana ja näemme viikottain. On myös mukana lasteni elämässä. Pelottaakin ajatus että tuntisin kkk:n. Mutta kkk on trolli. Tässäkin ketjussa vastailee itselleen. Monesti olen ihmetellyt että miten kkk:lle löytyy niin paljon vastaajia. Te olette helposti pyöritettävissä. Monissa ketjuissa tulee ilmi että vastaaja eli auttavia neuvoja antava on itse kkk.
Miten se tulee ilmi, koska en tee niin? :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
Se on huomattu, että ap kärsii selvästi. Ja syvästi. Mutta kuten vastaaja 14 sanoo, niin kaikki ovat yrittäneet häntä auttaa. Hän on saanut paljon hyviä neuvoja, hyviä terpeuttisia kysymyksiä, empatiaa ja tukea - näitä enemmän kuin vittuilua.
Itse en koskaan kirjoita av:lla rumasti, mutta ymmärrän kyllä näiden ihmisten turhautumisen. Kun mitään ei edes pohdita, kun ei katsota sisäänpäin, kun ei edes yritetä avata näkökulmaa, kun ystävällisyyteen vastataan sättimisellä, syyllistämisellä ja haukkumisella....
No, Silloin taas ymmärttää, kuinka kipeästä ihmisestä on kysymys.No, olen pariin otteeseen pannut näitä myötätuntoisia viestejä, ja seurannut näitä keskusteluja, ja homma kulkee niin että hän hyvinkin pystyy havainnoimaan ja kyseenalaistamaan itseään ja omaa toimintaansa, mun nähdäkseni.
Sitten tulee moraalinvartijapartio meuhkaamaan, tuomitsemaan ja häpäisemään, ja ap vetäytyy siilipuolustukseen jonka läpi ei enää mikään maailman myötätunto mene. Ihan ymmärrettävää kyllä mun nähdäkseni koska sitä se häpäiseminen teettää. Se ei auta ap:ta mutta toimii ilmeisesti jonkinlaisena paremmuudentunteen lähteenä näille häpäisijöille.
Jos oikeasti ymmärtää asioista mitään saa olla aika ihmeellinen tilanne että aidosti myötätuntoinen ihminen kävisi ap:n kimppuun sillä tavalla kuten ap:n kimppuun täällä käydään.
Oma arvioni näistä on että ap:n ongelma liippaa liian läheltä, mutta että se oman äitisuhteen kyseenalaistaminen ei ole hyökkääjille heidän tilanteessaan mahdollista, joten on pakko hyökätä.
Itsereflektio toimisi pitemmän päälle paremmin mutta ei onnistu jos ei ole resursseja.
Kyllä ap on minutkin haukkunut pystyyn, vaikka en tuomitse enkä häpäise. Kerran kun puhuin anteeksiannosta, ja kerran kun kerroin omista kokemuksistani. Kyllä ihminen voi reagoida häpeällä, vaikka kukaan ei syyllistäisi oikeasti, jos sisus on täynnä ns. Väärää syyllisyyttä.
Päälle tuleminen on siis irrationaalista, koska välillä ap selkeästi pystyy reflektoimaan. Kuin olisi tietty piste, jonka jälkeen ap ei enää kykene hillitsemään itseään, vaan iso pyörä lähtee päälle.
Siitä olen samaa mieltä, että lynkkausta ei tarvita. Vaikka kuinka ärsyttäisi.
Ymmärrettävyys riippuu pitkälti siitä mitä itse kukakin pitää neutraalina. Esimerkiksi anteeksiannosta puhuminen voi olla hyvinkin provosoivaa toisen osapuolen mielestä.
Juu, mutta jos hermostuu siitä, kun toinen esittää oman näkemyksensä (oli se ihan mikä tahansa ja mistä asiansa tahansa) neutraalisti minä- viestillä, ilman syyttelyä tai tuomitsemista, niin kyllä silloin ongelma on kuulijassa. Vastuu on myös kuulijalla
Aina ajattelen, että rivien välissä oikeasti kyllä syyttää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
Se on huomattu, että ap kärsii selvästi. Ja syvästi. Mutta kuten vastaaja 14 sanoo, niin kaikki ovat yrittäneet häntä auttaa. Hän on saanut paljon hyviä neuvoja, hyviä terpeuttisia kysymyksiä, empatiaa ja tukea - näitä enemmän kuin vittuilua.
Itse en koskaan kirjoita av:lla rumasti, mutta ymmärrän kyllä näiden ihmisten turhautumisen. Kun mitään ei edes pohdita, kun ei katsota sisäänpäin, kun ei edes yritetä avata näkökulmaa, kun ystävällisyyteen vastataan sättimisellä, syyllistämisellä ja haukkumisella....
No, Silloin taas ymmärttää, kuinka kipeästä ihmisestä on kysymys.No, olen pariin otteeseen pannut näitä myötätuntoisia viestejä, ja seurannut näitä keskusteluja, ja homma kulkee niin että hän hyvinkin pystyy havainnoimaan ja kyseenalaistamaan itseään ja omaa toimintaansa, mun nähdäkseni.
Sitten tulee moraalinvartijapartio meuhkaamaan, tuomitsemaan ja häpäisemään, ja ap vetäytyy siilipuolustukseen jonka läpi ei enää mikään maailman myötätunto mene. Ihan ymmärrettävää kyllä mun nähdäkseni koska sitä se häpäiseminen teettää. Se ei auta ap:ta mutta toimii ilmeisesti jonkinlaisena paremmuudentunteen lähteenä näille häpäisijöille.
Jos oikeasti ymmärtää asioista mitään saa olla aika ihmeellinen tilanne että aidosti myötätuntoinen ihminen kävisi ap:n kimppuun sillä tavalla kuten ap:n kimppuun täällä käydään.
Oma arvioni näistä on että ap:n ongelma liippaa liian läheltä, mutta että se oman äitisuhteen kyseenalaistaminen ei ole hyökkääjille heidän tilanteessaan mahdollista, joten on pakko hyökätä.
Itsereflektio toimisi pitemmän päälle paremmin mutta ei onnistu jos ei ole resursseja.
Kyllä ap on minutkin haukkunut pystyyn, vaikka en tuomitse enkä häpäise. Kerran kun puhuin anteeksiannosta, ja kerran kun kerroin omista kokemuksistani. Kyllä ihminen voi reagoida häpeällä, vaikka kukaan ei syyllistäisi oikeasti, jos sisus on täynnä ns. Väärää syyllisyyttä.
Päälle tuleminen on siis irrationaalista, koska välillä ap selkeästi pystyy reflektoimaan. Kuin olisi tietty piste, jonka jälkeen ap ei enää kykene hillitsemään itseään, vaan iso pyörä lähtee päälle.
Siitä olen samaa mieltä, että lynkkausta ei tarvita. Vaikka kuinka ärsyttäisi.
Ymmärrettävyys riippuu pitkälti siitä mitä itse kukakin pitää neutraalina. Esimerkiksi anteeksiannosta puhuminen voi olla hyvinkin provosoivaa toisen osapuolen mielestä.
Juu, mutta jos hermostuu siitä, kun toinen esittää oman näkemyksensä (oli se ihan mikä tahansa ja mistä asiansa tahansa) neutraalisti minä- viestillä, ilman syyttelyä tai tuomitsemista, niin kyllä silloin ongelma on kuulijassa. Vastuu on myös kuulijalla
Aina ajattelen, että rivien välissä oikeasti kyllä syyttää.
ap
Jos minulla on puhtaat motiivit sanoa asia, enkä rivien välistä sinua syytä - niin loppu on ihan sinun omaa korvien välistä tulkintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä edelliseen, mihin kysymyksiini löytyisi vastaukset? En kysy teiltä kovinkaan usein mitään.
apAinahan sä kyselet: miksi/miksei äiti sitä tätä... miten joku...minkä takia...miksi minä...
Paljon on hyvää tarkoittavia neuvoja jaeltu. Ei kelpaa. Kaada siis likavetesi toisaalle JOS EI APU KELPAANe on vain jakelijoiden näkemyksiä. Ne ei sovellu tilanteisiini apuina.
ap😂😂😂MITÄS SITTEN TÄÄLLÄ MITÄÄN KYSELET aaargh 😅😣
No välillä on fiksujakin näkemyksiä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
Se on huomattu, että ap kärsii selvästi. Ja syvästi. Mutta kuten vastaaja 14 sanoo, niin kaikki ovat yrittäneet häntä auttaa. Hän on saanut paljon hyviä neuvoja, hyviä terpeuttisia kysymyksiä, empatiaa ja tukea - näitä enemmän kuin vittuilua.
Itse en koskaan kirjoita av:lla rumasti, mutta ymmärrän kyllä näiden ihmisten turhautumisen. Kun mitään ei edes pohdita, kun ei katsota sisäänpäin, kun ei edes yritetä avata näkökulmaa, kun ystävällisyyteen vastataan sättimisellä, syyllistämisellä ja haukkumisella....
No, Silloin taas ymmärttää, kuinka kipeästä ihmisestä on kysymys.No, olen pariin otteeseen pannut näitä myötätuntoisia viestejä, ja seurannut näitä keskusteluja, ja homma kulkee niin että hän hyvinkin pystyy havainnoimaan ja kyseenalaistamaan itseään ja omaa toimintaansa, mun nähdäkseni.
Sitten tulee moraalinvartijapartio meuhkaamaan, tuomitsemaan ja häpäisemään, ja ap vetäytyy siilipuolustukseen jonka läpi ei enää mikään maailman myötätunto mene. Ihan ymmärrettävää kyllä mun nähdäkseni koska sitä se häpäiseminen teettää. Se ei auta ap:ta mutta toimii ilmeisesti jonkinlaisena paremmuudentunteen lähteenä näille häpäisijöille.
Jos oikeasti ymmärtää asioista mitään saa olla aika ihmeellinen tilanne että aidosti myötätuntoinen ihminen kävisi ap:n kimppuun sillä tavalla kuten ap:n kimppuun täällä käydään.
Oma arvioni näistä on että ap:n ongelma liippaa liian läheltä, mutta että se oman äitisuhteen kyseenalaistaminen ei ole hyökkääjille heidän tilanteessaan mahdollista, joten on pakko hyökätä.
Itsereflektio toimisi pitemmän päälle paremmin mutta ei onnistu jos ei ole resursseja.
Kyllä ap on minutkin haukkunut pystyyn, vaikka en tuomitse enkä häpäise. Kerran kun puhuin anteeksiannosta, ja kerran kun kerroin omista kokemuksistani. Kyllä ihminen voi reagoida häpeällä, vaikka kukaan ei syyllistäisi oikeasti, jos sisus on täynnä ns. Väärää syyllisyyttä.
Päälle tuleminen on siis irrationaalista, koska välillä ap selkeästi pystyy reflektoimaan. Kuin olisi tietty piste, jonka jälkeen ap ei enää kykene hillitsemään itseään, vaan iso pyörä lähtee päälle.
Siitä olen samaa mieltä, että lynkkausta ei tarvita. Vaikka kuinka ärsyttäisi.
Mun ois pitänyt saada hukkua äitini pystyyn, niin, että hän näyttää, että osui ja upposi, niin ei tarttis täällä haukkua ketään. Mutta äitini ei ota vastaan mitään.
ap
Vaihtoehtosi:
-Hyväksy ettei äitisi "tajua", mene eteenpäin, tee elämästäsi niin hyvä kuin jaetuilla korteillasi pystyt (moni on saanut vielä huonomman käden ja pelaa silti).
-Vello katkeraan loppuun asioita joita et voi enää muuttaa (voit muuttaa ainoastaan omaa suhtautumistasi asioihin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
Se on huomattu, että ap kärsii selvästi. Ja syvästi. Mutta kuten vastaaja 14 sanoo, niin kaikki ovat yrittäneet häntä auttaa. Hän on saanut paljon hyviä neuvoja, hyviä terpeuttisia kysymyksiä, empatiaa ja tukea - näitä enemmän kuin vittuilua.
Itse en koskaan kirjoita av:lla rumasti, mutta ymmärrän kyllä näiden ihmisten turhautumisen. Kun mitään ei edes pohdita, kun ei katsota sisäänpäin, kun ei edes yritetä avata näkökulmaa, kun ystävällisyyteen vastataan sättimisellä, syyllistämisellä ja haukkumisella....
No, Silloin taas ymmärttää, kuinka kipeästä ihmisestä on kysymys.No, olen pariin otteeseen pannut näitä myötätuntoisia viestejä, ja seurannut näitä keskusteluja, ja homma kulkee niin että hän hyvinkin pystyy havainnoimaan ja kyseenalaistamaan itseään ja omaa toimintaansa, mun nähdäkseni.
Sitten tulee moraalinvartijapartio meuhkaamaan, tuomitsemaan ja häpäisemään, ja ap vetäytyy siilipuolustukseen jonka läpi ei enää mikään maailman myötätunto mene. Ihan ymmärrettävää kyllä mun nähdäkseni koska sitä se häpäiseminen teettää. Se ei auta ap:ta mutta toimii ilmeisesti jonkinlaisena paremmuudentunteen lähteenä näille häpäisijöille.
Jos oikeasti ymmärtää asioista mitään saa olla aika ihmeellinen tilanne että aidosti myötätuntoinen ihminen kävisi ap:n kimppuun sillä tavalla kuten ap:n kimppuun täällä käydään.
Oma arvioni näistä on että ap:n ongelma liippaa liian läheltä, mutta että se oman äitisuhteen kyseenalaistaminen ei ole hyökkääjille heidän tilanteessaan mahdollista, joten on pakko hyökätä.
Itsereflektio toimisi pitemmän päälle paremmin mutta ei onnistu jos ei ole resursseja.
Kyllä ap on minutkin haukkunut pystyyn, vaikka en tuomitse enkä häpäise. Kerran kun puhuin anteeksiannosta, ja kerran kun kerroin omista kokemuksistani. Kyllä ihminen voi reagoida häpeällä, vaikka kukaan ei syyllistäisi oikeasti, jos sisus on täynnä ns. Väärää syyllisyyttä.
Päälle tuleminen on siis irrationaalista, koska välillä ap selkeästi pystyy reflektoimaan. Kuin olisi tietty piste, jonka jälkeen ap ei enää kykene hillitsemään itseään, vaan iso pyörä lähtee päälle.
Siitä olen samaa mieltä, että lynkkausta ei tarvita. Vaikka kuinka ärsyttäisi.
Mun ois pitänyt saada hukkua äitini pystyyn, niin, että hän näyttää, että osui ja upposi, niin ei tarttis täällä haukkua ketään. Mutta äitini ei ota vastaan mitään.
apVaihtoehtosi:
-Hyväksy ettei äitisi "tajua", mene eteenpäin, tee elämästäsi niin hyvä kuin jaetuilla korteillasi pystyt (moni on saanut vielä huonomman käden ja pelaa silti).
-Vello katkeraan loppuun asioita joita et voi enää muuttaa (voit muuttaa ainoastaan omaa suhtautumistasi asioihin).
Mun vaihtoehtoni on vatvoa asiaa niin, että saan sen itsetunnon joka mulle kuuluukin ja sitten asia ei enää vaivaa minua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka aina jaksatte käydä näitä kommentoimassa ja haukkumassa: miettikää vielä hetki omaa elämäänne ja valintojanne.
Ei ole teille itsellennekään tervettä lakkaamatta hyökätä selvästi kärsivää ihmistä vastaan.
Se on huomattu, että ap kärsii selvästi. Ja syvästi. Mutta kuten vastaaja 14 sanoo, niin kaikki ovat yrittäneet häntä auttaa. Hän on saanut paljon hyviä neuvoja, hyviä terpeuttisia kysymyksiä, empatiaa ja tukea - näitä enemmän kuin vittuilua.
Itse en koskaan kirjoita av:lla rumasti, mutta ymmärrän kyllä näiden ihmisten turhautumisen. Kun mitään ei edes pohdita, kun ei katsota sisäänpäin, kun ei edes yritetä avata näkökulmaa, kun ystävällisyyteen vastataan sättimisellä, syyllistämisellä ja haukkumisella....
No, Silloin taas ymmärttää, kuinka kipeästä ihmisestä on kysymys.No, olen pariin otteeseen pannut näitä myötätuntoisia viestejä, ja seurannut näitä keskusteluja, ja homma kulkee niin että hän hyvinkin pystyy havainnoimaan ja kyseenalaistamaan itseään ja omaa toimintaansa, mun nähdäkseni.
Sitten tulee moraalinvartijapartio meuhkaamaan, tuomitsemaan ja häpäisemään, ja ap vetäytyy siilipuolustukseen jonka läpi ei enää mikään maailman myötätunto mene. Ihan ymmärrettävää kyllä mun nähdäkseni koska sitä se häpäiseminen teettää. Se ei auta ap:ta mutta toimii ilmeisesti jonkinlaisena paremmuudentunteen lähteenä näille häpäisijöille.
Jos oikeasti ymmärtää asioista mitään saa olla aika ihmeellinen tilanne että aidosti myötätuntoinen ihminen kävisi ap:n kimppuun sillä tavalla kuten ap:n kimppuun täällä käydään.
Oma arvioni näistä on että ap:n ongelma liippaa liian läheltä, mutta että se oman äitisuhteen kyseenalaistaminen ei ole hyökkääjille heidän tilanteessaan mahdollista, joten on pakko hyökätä.
Itsereflektio toimisi pitemmän päälle paremmin mutta ei onnistu jos ei ole resursseja.
Kyllä ap on minutkin haukkunut pystyyn, vaikka en tuomitse enkä häpäise. Kerran kun puhuin anteeksiannosta, ja kerran kun kerroin omista kokemuksistani. Kyllä ihminen voi reagoida häpeällä, vaikka kukaan ei syyllistäisi oikeasti, jos sisus on täynnä ns. Väärää syyllisyyttä.
Päälle tuleminen on siis irrationaalista, koska välillä ap selkeästi pystyy reflektoimaan. Kuin olisi tietty piste, jonka jälkeen ap ei enää kykene hillitsemään itseään, vaan iso pyörä lähtee päälle.
Siitä olen samaa mieltä, että lynkkausta ei tarvita. Vaikka kuinka ärsyttäisi.
Ymmärrettävyys riippuu pitkälti siitä mitä itse kukakin pitää neutraalina. Esimerkiksi anteeksiannosta puhuminen voi olla hyvinkin provosoivaa toisen osapuolen mielestä.
Juu, mutta jos hermostuu siitä, kun toinen esittää oman näkemyksensä (oli se ihan mikä tahansa ja mistä asiansa tahansa) neutraalisti minä- viestillä, ilman syyttelyä tai tuomitsemista, niin kyllä silloin ongelma on kuulijassa. Vastuu on myös kuulijalla
Aina ajattelen, että rivien välissä oikeasti kyllä syyttää.
apJos minulla on puhtaat motiivit sanoa asia, enkä rivien välistä sinua syytä - niin loppu on ihan sinun omaa korvien välistä tulkintaa.
Joo,o, mutta sitä ei pelkästä tekstistä näe, ovatko motiivisi vilpittömät, ikävä kyllä. Se pitäisi tuoda esiin mahdollisimman selvästi. Muuten tulee sellainen tunne, että tarkoitus on vain oikeasti kampittaa ja nautaa päälle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Huh onneksi oma äitisuhteeni on ihana ja näemme viikottain. On myös mukana lasteni elämässä. Pelottaakin ajatus että tuntisin kkk:n. Mutta kkk on trolli. Tässäkin ketjussa vastailee itselleen. Monesti olen ihmetellyt että miten kkk:lle löytyy niin paljon vastaajia. Te olette helposti pyöritettävissä. Monissa ketjuissa tulee ilmi että vastaaja eli auttavia neuvoja antava on itse kkk.
Se on kkä. Tai kvk.
ap
Miten se auttaisi itsetuntoani paranemaan? Vietin siinä jo 10 vuotta.
ap