Lue keskustelun säännöt.
Mun äiti sekoitti huonon itsetunnon huonoon omatuntoon
04.04.2018 |
En anna hänelle ikinä anteeksi. Hän uskoi, että jos en kopauttamit kantojani yhteen hänen moitittuaan minua jostain, se johtui huonosta omastatunnosta ja hän syytti minun häpeävän sitä, etten ole tietoisesti tehnyt jotain, mitä hän pyytää, eli että siis olisin kieroillut ja ilkeyttäni ollut tekemättä ja se, mitä hän näki moitittuaan minua siitä, oli huono omatunto.
Vaikka mulla oli vain heikompi itsetunto, lapsella, kuin hänellä, 45-vuotiaalla työuransa huipulla olleella pyrkyrillä.
En anna sitä hänelle koskaan anteeksi, mitä tuollainen suhtautuminen minussa aiheutti. Tajusin itsekin vasta eilen, että mulla on huono itsetunto, ei, että muss on vaan vikaa.
Ja tänä aamuna tajusin tuon, että hän painoi minua entisestään alas tuollalailla ja oli aina vastustamassa minua, ei koskaan puolellani äitinä. Se oli hirveää aikaa.
En tule koskaan antamaan sitä hänelle anteeksi, ja haluan, että hän tajuaa eron huonon omatunnon ja huonon itsetunnon välillä.
Ihminen voi käyttäytyä moittijaa kohti aivan samoin kummassakin tapauksessa, miten haluaa olettaa lapsestaan sitä pahempaa ja kierompaa? Eikö kestänyt ajatella, että lapsi ois tarvinnut kannustusta, tukea ja rohkaisua, eikä hänellä, narsistilla, ollutkaan niin etevää lasta, ettei tälle ois koskaan tarvinnut huomauttaa mistään? Olen surullinen.
Kommentit (44)
Mulla ei edes ois mitään syitä huonoon itsetuntoon. Olen rikas, ok-näköinen, älykäs, ja suht reipas luonteeltani, joten syy huonoon itsetuntoon on siinä, mitä äitini teki, kun syytti mua huonosta omastatunnosta, jota ei ollut olemassakaan, kuin ehkä hänen päässään hänen lapsuudessaan. Ja sekin ehkä ilman hänen omaa syytään, hän joutui eroon vanhemmistaan aika nuorena, vaikka he näennäisesti olivat kartalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ois siis todella hyvä itsetunto, jos äitini ei ois syyttänyt minua huonosta omastatunnosta, kun en tehnyt jotain, mitä hän pyysi. Suurin syy siihen oli hajamielisyys, enkä ala sitä pyytämään anteeksi omalta äidiltäni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla ois siis todella hyvä itsetunto, jos äitini ei ois syyttänyt minua huonosta omastatunnosta, kun en tehnyt jotain, mitä hän pyysi. Suurin syy siihen oli hajamielisyys, enkä ala sitä pyytämään anteeksi omalta äidiltäni.
ap
Siis sen jälkeen, kun hän on syyttämyt minua huonosta omasta tunnosta. Eli ajatteli pahaa minusta. Aivan kuin siis mä en siksi ois tehnyt mitä se idiootti pyysi, koska oisin halunnut niskoitella. Mutta niin hän oletti. Ois ttu kasvattanut ennemmin koiraa.
ap
Mutta eikö ole melko järkyttävää, että äitini on kohdellut pientä lasta noin? Miksi uskoa lapsesta pahaa, kun siitä ei ole mitään todisteita??
Veikkaanpa, että äidillä itsellään on ollut lapsena omasta pahuudestaan huono omatunto ja kykenee siksi näkemään vain sitä omassa lapsessaan. Mun ois kuulunut saada reilumpaa kohtelua, on tosi törkeää, että äitini saa edes olla elossa ja hengittää, ilman rangaistusta, kohdeltuaan ketään noin. Eikö olekin?
ap