Millaisia toivotte 60+ vanhempienne olevan?

Vierailija kirjoitti:

Täällä aina joskus moititaan lähes tai jo eläkkeellä olevia vanhempia, milloin juomisesta, milloin aikuisiin lapsiin takertumisesta tai siitä, etteivät he välitä lastenlapsista. Mutta millaisia heidän pitäisi olla?

Kertokaa nyt, millainen on ihanteellinen yli 60-vuotias äiti tai isä? Sellainen, jonka elämään te aikuiset lapset olisitte tyytyväisiä ja voisitte olla kaikin tavoin rauhallisia?

Kuulun juurikin tuohon ryhmään, joten odotan mielenkiinnolla kommentteja! ;-)

,,,

Toiveeni ovat täyttyneet, sillä hiljattain eläkkeelle jääneet vanhempani ovat juuri sellaisia kuin he ovat mielestäni aina olleet: myönteisesti ajattelevia ihmisiä, jotka osaavat olla sosiaalisia mutta samalla arvostavat sekä omaa että muiden yksityisyyttä. Eivät opeta ja kasvata aikuisia lapsiaan, mutta vastaavat jos kysytään. Eivätkä varsinkaan jaarittele omista sairauksistaan, joita heillä tosin ei vielä tietääkseni juuri olekaan.

Elossa.

Täällä myös,odotan nuoremman polven kommentteja. Myös aikuinen lapsi on vanhempiensa lapsi; mitkä ovat aikuisen tyttären tai pojan odotukset suhteessa vanhempiinsa?

itsenäinen.

Minun 70+ vanhempani ovat oikein hyviä tuollaisina kuin ovat. Kaukana täydellisestä, kuten jälkikasvunsakin, mutta omina itsenään hyvinkin kelvollisia.

Juu, etenkin isä on jo dementoitunut ja välillä haastava, äiti taas on kaikkeen puuttuva hösöttäjä. Mutta molemmat auttavat mielellään ja tekevät parhaansa sekä tahtovat hyvää - vaikka välillä ärsyttävyyteen astikin. Ja on ihanan nähdä aina, miten isä ilahtuu, kun pystyy jossain auttamaan ja osaa jotain hyödyllistä tehdä, saa kehuja ja tuntee itsensä tärkeäksi. Äidin kanssa oli eläkkeelle jäämisen jälkeen välillä hermo kireällä, kun tahtoi puuttua kaikkeen tekemisen puutteessaan. On siis sitä ryhmää, jolla ei oikein omia kavereita ole, joten ei missään käy, ja keksittyy sitten vähän turhan innolla niihin pienen piirin asioihin. Mutta pohjimmiltaan hyväsydäminen hössöttäjä, vaikka välillä rasittava.

Ihan omasta asenteesta se on kiinni, kelpaavatko ne vanhemmat sellaisina, miksi vanhetessaan muuttuvat, vai haluaisiko väkisin jonkin muunlaiset vanhukset. Minulle nuo kelpaavat enemmän kuin hyvin niin hyvine kuin huonoine puolineen. Omat kun ovat ja meidät lapsensa ihan kunnon kansalaisiksi työllä ja vaivalla kasvattaneet.

Pitäisivät sen oman lapsensa puolta. Olisivat kiinnostuneita kuulemaan myös kuulumiset silloin, kun ei kuulu hyvää. Olisivat oikeasti läsnä eivätkä vain tyrkyttäisi lastenhoitoapua tai turinoisi omista kuulumisistaan ja matkoistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisivät sen oman lapsensa puolta. Olisivat kiinnostuneita kuulemaan myös kuulumiset silloin, kun ei kuulu hyvää. Olisivat oikeasti läsnä eivätkä vain tyrkyttäisi lastenhoitoapua tai turinoisi omista kuulumisistaan ja matkoistaan. 

Matkoista on ihana kertoilla. Pääsemme vihdoinkin nauttimaan elämästämme, mikäli pysymme terveinä. Se on lastenkin hyväksyttävä! Olemme työmme tehneet.

Terveitä. Äitini rakastaa kovasti lapsiamme ja hoitaisi heitä välillä mielellään mutta syöpähoidot vievät voimat. Läheisen sairastuminen on niin kova paikka omaisilleni että terveys... se on se tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisivät sen oman lapsensa puolta. Olisivat kiinnostuneita kuulemaan myös kuulumiset silloin, kun ei kuulu hyvää. Olisivat oikeasti läsnä eivätkä vain tyrkyttäisi lastenhoitoapua tai turinoisi omista kuulumisistaan ja matkoistaan. 

Matkoista on ihana kertoilla. Pääsemme vihdoinkin nauttimaan elämästämme, mikäli pysymme terveinä. Se on lastenkin hyväksyttävä! Olemme työmme tehneet.

Ottakaa silti muiden elämäntilanteet huomioon, on itsekästä olla kiinnostunut vain omista tekemisistään.

Toivoisin enemmän käytännön järkeä ja vähemmän säätämistä.

Vierailija kirjoitti:

Minun 70+ vanhempani ovat oikein hyviä tuollaisina kuin ovat. Kaukana täydellisestä, kuten jälkikasvunsakin, mutta omina itsenään hyvinkin kelvollisia.

Juu, etenkin isä on jo dementoitunut ja välillä haastava, äiti taas on kaikkeen puuttuva hösöttäjä. Mutta molemmat auttavat mielellään ja tekevät parhaansa sekä tahtovat hyvää - vaikka välillä ärsyttävyyteen astikin. Ja on ihanan nähdä aina, miten isä ilahtuu, kun pystyy jossain auttamaan ja osaa jotain hyödyllistä tehdä, saa kehuja ja tuntee itsensä tärkeäksi. Äidin kanssa oli eläkkeelle jäämisen jälkeen välillä hermo kireällä, kun tahtoi puuttua kaikkeen tekemisen puutteessaan. On siis sitä ryhmää, jolla ei oikein omia kavereita ole, joten ei missään käy, ja keksittyy sitten vähän turhan innolla niihin pienen piirin asioihin. Mutta pohjimmiltaan hyväsydäminen hössöttäjä, vaikka välillä rasittava.

Ihan omasta asenteesta se on kiinni, kelpaavatko ne vanhemmat sellaisina, miksi vanhetessaan muuttuvat, vai haluaisiko väkisin jonkin muunlaiset vanhukset. Minulle nuo kelpaavat enemmän kuin hyvin niin hyvine kuin huonoine puolineen. Omat kun ovat ja meidät lapsensa ihan kunnon kansalaisiksi työllä ja vaivalla kasvattaneet.

Ei se aina asenteella ratkea, jos vanhemmalla on esim. mt-ongelmia jotka pahenevat iän karttuessa. Joskus vain väsyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisivät sen oman lapsensa puolta. Olisivat kiinnostuneita kuulemaan myös kuulumiset silloin, kun ei kuulu hyvää. Olisivat oikeasti läsnä eivätkä vain tyrkyttäisi lastenhoitoapua tai turinoisi omista kuulumisistaan ja matkoistaan. 

Matkoista on ihana kertoilla. Pääsemme vihdoinkin nauttimaan elämästämme, mikäli pysymme terveinä. Se on lastenkin hyväksyttävä! Olemme työmme tehneet.

Ottakaa silti muiden elämäntilanteet huomioon, on itsekästä olla kiinnostunut vain omista tekemisistään.

Toivoisin enemmän käytännön järkeä ja vähemmän säätämistä.

Mitähän tuokin sitten tarkoittaakaan???

Apua ja neuvoja tulee Pyydettäessä, niitä ei tuputeta.

Tähänastisten vastausten perusteella pitää siis kuunnella hiljaa, kun lapset valittavat elämästään. Silti ei saa neuvoa kuin erikseen kysyttäessä. Omasta elämästään ei saa kertoa eikä etenkään siitä, jos vaikka on sairastunut nopeasti tappavaan syöpään.

Kyllä mä otan äidiltä neuvoja vastaan kysymättäkin. Ei se kaikkiin mun asioihin puutu, auttaa kun pystyy. Soittelee kerran viikossa, jos ei useammin asiaa ole. Muistaa, mitä oon puhunut vaikka lasten tarpeista ja soittaa sitten kirppikseltä, että täällä olis, ostanko.

Iskä auttaa remonteissa pyytäessä ja touhuaa lastenlasten kanssa. Ihania ovat, saa sanoa, kun joku ärsyttää, ei ne väittelyt ja riitelyt jatku seuraaviin kertoihin. Ne on jo käsitelty ja jatkossa yritetään välttää toimintaa, joka toisesta ei tuntunut hyvältä.

Ne tuntee mut ja mä ne. Eivät tuota omaa mallisarjan, vaan auttavat eteenpäin mun valitsemalla tiellä, vaikka välillä olisivat eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Tähänastisten vastausten perusteella pitää siis kuunnella hiljaa, kun lapset valittavat elämästään. Silti ei saa neuvoa kuin erikseen kysyttäessä. Omasta elämästään ei saa kertoa eikä etenkään siitä, jos vaikka on sairastunut nopeasti tappavaan syöpään.

Valivali. Bannattiinko sun Kaurismäki-ketju?

Vierailija kirjoitti:

Ne tuntee mut ja mä ne. Eivät tuota omaa mallisarjan, vaan auttavat eteenpäin mun valitsemalla tiellä, vaikka välillä olisivat eri mieltä.

Eivät tuputa omaa malliaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisivät sen oman lapsensa puolta. Olisivat kiinnostuneita kuulemaan myös kuulumiset silloin, kun ei kuulu hyvää. Olisivat oikeasti läsnä eivätkä vain tyrkyttäisi lastenhoitoapua tai turinoisi omista kuulumisistaan ja matkoistaan. 

Matkoista on ihana kertoilla. Pääsemme vihdoinkin nauttimaan elämästämme, mikäli pysymme terveinä. Se on lastenkin hyväksyttävä! Olemme työmme tehneet.

Ottakaa silti muiden elämäntilanteet huomioon, on itsekästä olla kiinnostunut vain omista tekemisistään.

Toivoisin enemmän käytännön järkeä ja vähemmän säätämistä.

Mitähän tuokin sitten tarkoittaakaan???

Apua ja neuvoja tulee Pyydettäessä, niitä ei tuputeta.

No juuri tuota. Kuuntelee aikuisten lastensa kuulumiset eikä puhu vain siitä omasta matkastaan niin kuin muuta ei tapahtuisi, kun Minä olen nyt Eläkkeellä.

Meillä on vähän tällaista, kun isä kuoli ja äiti hurahti. Hänen tapauksessaan se tarkoittaa hypomaniaa ja taantumista.

Autan lapsia pyydettäessä, esim lasken heidät kahdestaan puolison kanssa viikon ulkomaanmatkalle ja hoidan lapsia, tai osaa heistä. En jaksa mennä tuputtamaan apuani, tai neuvojani. Olen sen heille sanonut.

........