Miten miehenne sietää huonoa mielialaanne?

En nyt tarkoita mitään huutamista tai syyttelyä tai tiuskimista, en ylipäänsä koskaan huuda. Tarkoitan sellaista, että on joskus, esim 10 kertaa vuodessa, huono päivä. Että kaikki menee pieleen aamusta alkaen, ei maha toimi ja ylipäätään mikään ei oikein onnistu, tavarat tioouvat, ja päätä särkee hirveästi jne. Siis että itsellä on se huono päivä, mutta ei pura mieltä muille ja syytä heitä tms. Toisaalta ei ole siis hyväntuulisen hymyileväkään ja halua seksiä jne.

Mikä on normaali reaktio tällaiseen? Onko se normaalia, että mies ikäänkuin mököttää kostona ja vielä seuraavanakkn päivänä? Ja kun kävelimme ulkona, hän vain lähtikävelemään edeltä eikä koko matkan aikana katsonut taakseen, tulenko siellä perässä? Että hän ei tule illalla sänkyyn samaan aikaan, vaikka aina muulloin tulee?

Olenko minä väärässä vai mies? Siis en itsekään pidä huonotuulisista ihmisistä erityisemmin, mutta en minä heille suutukaan, vaan olen enemmän itsekseni silloin. Enkä yritä estää muita olemasta huonotuulisia, vaan hyväksyn, että sellaista tapahtuu joskus. Minusta tuntuu siis, että mieheni ei hyväksy, että olen joskus huonolla tuulella.