Miehen sivusuhde
Haluaisin ulkopuolisen mielipiteen asiaan mitä olen itkenyt pitkään.
Minulla, tai meillä, on kaksoset 1v.
Odotusaikana sain kuulla että mieheni tapailee minulta salaa naista. He tapailivat kaupungissa, kävivät syömässä jne. Nainen myös yöpyi kotonani kun olin raskauskomplikaatioiden vuoksi sairaalassa.
Miehen mukaan he ovat vain kavereita, ja ylireagoin asiaan.
Kuitenkin, en pääse yli siitä että asia on pidetty minulta salassa, ja tunnen itseni petetyksi. Oli heillä jotain fyysistä tai ei.
Pääsenkö tästä jotenkin yli vai toteanko että puuhailivat sellaiseen aikaan kun mieheni olisi pitänyt luoda suhdetta minuun ja syntymättömiin lapsiinsa, enkä voi antaa anteeksi.
Kommentit (14)
No tämäpä juuri.
En luota häneen enää, se on mennyt iäksi.
Siten vaan että pitäisikö lasten vuoksi..
Olen aika ehdoton. Jos minua petettäisiin, oli lapsia tai ei, niin eroaisin. Viikko-viikko systeemi ja pääset baanalle tapailemaan miehiä joka toinen viikko. Aivan helvetin SAIRASTA pettää naista, kun tämä on jumalauta raskaana ja sairaalassa. Hyi kamala, millainen hirviö miehesi on. Otan osaa, AP.
Happy kirjoitti:
No tämäpä juuri.
En luota häneen enää, se on mennyt iäksi.
Siten vaan että pitäisikö lasten vuoksi..
Ei pidä lastenkaan vuoksi. Oman itsesi takia, eroa. Ja tee niin, että mies saa tehdä oman osuutensa lasten eteen. Vaihda lapsille sinun sukunimesi ja laita viikko-viikko systeemi. Sitten hän saa Uusi-Ullansa kanssa hoidella jälkeläisiään, kun sinä käyt bailaamassa ja lomamatkoilla.
Miehelläni on ollut sivusuhde jo yli 12-vuotta, eikä se ole ollut mitenkään meidän perheeltä pois. Mies käy töissä, osallistuu tasavertaisena kumppanina lasten- ja kodinhoitoon ja viettää meidän kanssa aikaa yhdessä. Minulla on omaa aikaa tehdä itseäni kehittäviä asioita, jne. Se mitä mies tekee omalla ajallaan ei kuulu minulle, kuten ei kuulu hänellekään mitä minä teen omalla ajallani.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on ollut sivusuhde jo yli 12-vuotta, eikä se ole ollut mitenkään meidän perheeltä pois. Mies käy töissä, osallistuu tasavertaisena kumppanina lasten- ja kodinhoitoon ja viettää meidän kanssa aikaa yhdessä. Minulla on omaa aikaa tehdä itseäni kehittäviä asioita, jne. Se mitä mies tekee omalla ajallaan ei kuulu minulle, kuten ei kuulu hänellekään mitä minä teen omalla ajallani.
Mielisairasta.
Onko tuo yhteinen sopimus?
Minun kanssani sellaista ei ole tehty... enkä sellaista olisi hyväksynyt. No, nythän tässä on aikaa pohtia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on ollut sivusuhde jo yli 12-vuotta, eikä se ole ollut mitenkään meidän perheeltä pois. Mies käy töissä, osallistuu tasavertaisena kumppanina lasten- ja kodinhoitoon ja viettää meidän kanssa aikaa yhdessä. Minulla on omaa aikaa tehdä itseäni kehittäviä asioita, jne. Se mitä mies tekee omalla ajallaan ei kuulu minulle, kuten ei kuulu hänellekään mitä minä teen omalla ajallani.
Mielisairasta.
Suurinta osaa ihmiskunnasta ei ole luotu näihin kahden välisiin suljettuihin parisuhteisiin, jotka aiheuttaa mielisairautta, eroja, pettämisiä ja tämän aloituksen kaltaista epävarmuutta. Helpompaa mennä nukkumaan iltaisin, kun ei tarvitse pelätä oman suhteesa puolesta.
Jos mies on tapaillut naista sinulta salassa ja yhteisessä kodissannekin, niin sinuna en jäisi. Mies on osoittanut, miten paljon kunnioittaa sinua ja jälkikasvuanne. Saat paremman elämän ilman tuollaista miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on ollut sivusuhde jo yli 12-vuotta, eikä se ole ollut mitenkään meidän perheeltä pois. Mies käy töissä, osallistuu tasavertaisena kumppanina lasten- ja kodinhoitoon ja viettää meidän kanssa aikaa yhdessä. Minulla on omaa aikaa tehdä itseäni kehittäviä asioita, jne. Se mitä mies tekee omalla ajallaan ei kuulu minulle, kuten ei kuulu hänellekään mitä minä teen omalla ajallani.
Mielisairasta.
Mitä mielisairasta tuossa on? Se on heidän valintansa ja tapansa elää, joka sopii heille. Milläs kompetenssilla sinä menet toisia diagnosoimaan, varsinkin kun mitään laitonta ei tehdä eikä kumpikaan osapuoli tunnu asiasta kärsivän? Mulle tuollainen ei sopisi, mutta kukin tekee omat valintansa - sairasta on mennä nokkimaan toisten elämää tuolla tavalla.
Lasten takia yhteen jääminen on ehkä yksi huonoimmista syistä ikinä. Lapset kärsivät vanhempien huonosta suhteesta todella paljon. Minä ja exäni teimme sen virheen ja kitkuttelimme aivan liian pitkään huonossa suhteessa. Minäkin kuulemma ylireagoin kaikkeen ja olin yhdessä välissä mielisairaskin, kun en oikein hyväksynyt hänen lukuisia naistuttaviaan, joiden kanssa oli kiva pelailla netissä ja puhua tuntikausia puhelimessa. Sitten kun ex kävi säännöllisesti panemassa naapurin muijaa ja jäi siitä kiinni, totuus näistä muistakin kavereista alkoi paljastua - kaikkiahan se oli käynyt panemassa. Minä olin ollut aavistuksistani huolimatta todella sinisilmäinen huijattava - hyvin pitkälle uskoin miestäni, koska minullakin on aina ollut miespuolisia kavereita, jotka ovat todellakin olleet vain kavereita ilman mitään seksuaalista viritettä saati tekoja. Jokin mieheni käytöksessä vaan herätti epäilyt.
Nämähän on niitä ikuisuuskysymyksiä, mitä antaa anteeksi ja mitä ei.
Ehkä olen loukkaantunut siitä että hän ei tunnista ongelmaa, jolloin sitä ei voi edes käsitellä.
Kova on mies puhumaan, asiahan on minun syytäni kun en pääse siitä yli.
Uskotko siis, että mies on salailun lisäksi myös ollut uskoton?
Jos he ovat “vain kavereita“, ei miehelläsi tulisi olla ongelmaa sen suhteen, että myös sinä viettäisit aikaa heidän kanssaan. Kyse kun ei kuitenkaan ole mistään poikien saunaillasta. Onko mies siis vielä naiseen yhteydessä?
Asioiden salailu myöskin viittaa siihen, ettei kaverisuhde kuitenkaan ole niin viaton, mitä mies väittää. Miten sait salailun selville? Ja toisen naisen tuominen yhteiseen kotiinne, kun itse olet raskaana sairaalassa (!) kuulostaa erittäin kyseenalaiselle ja törkeälle.
Toisaalta on vaikea pohtia, mitä itse tekisin tilanteessasi, kun suhteen muuta laitaa en tiedä. Luottamusta on mahdollista rakentaa mutta siihen tarvitaan kuitenkin myös miehen panos. Onko suhteessanne läheisyyttä, huomioitteko toisianne?
Kuitenkin koska mies ilmeisesti ei itse tunnista ongelmaa, eikä ole asiasta pahoillaan, en jäisi miehen kanssa suhteeseen (edes lasten takia). Varsinkin, jos mies vielä syyttää sinua, en näe toivoa miehen henkiselle kasvulle enkä suhteen jatkumiselle.
Miten jäi kiinni? ... sillä että vaistosin ettei kaikki ole ok ja hän kertoi pitkän painostuksen jälkeen että on kertonut ystävälleen meidän asioita ja lähettänyt minun miehelleni lähettämiä viestejä tälle naiselle.... joka on sitten antanut parisuhdeneuvoja miehelleni. Ja tässä samassa sitten tunnusti tämän yöpymisen ja muutaman tapaamisen kaupungilla. Tosin veikkaan että totuus on muuta kuin pari tapaamista.
Mutta ei ole omasta mielestään tehnyt mitään väärin.... minä rakensin kotia, hän suhdetta muualle.
Mäkin kuulemma ylireagoin kun mies viestitteli jonkun kaa ja työpäivät aina venyi ja venyi, mutta koskaan ei jäänyt kiinni kuin siitä viestittelystä. Liittoa jatkettiin kuin mitään ei olisi tapahtunut (mies väitti ettei ollut tapahtunut), mut mikään ei enää ole ollut entisensä.