Luottamus mennyt molemmin puolin
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa lähes kaksi vuotta. Ensimmäiset muutamat kuukaudet olivat ihanaa aikaa, teimme paljon asioita yhdessä ja nautimme toistemme seurasta, tutustuimme toisiimme ja rakastuimme nopeasti. Sitten alkoi sairaalloinen mustasukkaisuus ja epäily. Tyttöystäväni oli minusta todella mustasukkainen, vaikka hänellä ei ollut minkäänlaista syytä. Minun menneisyyteni oli hänelle uhka, ja hän ei luottanut minuun. Hän pelkäsi että menneisyyden ihmiset vievät minut häneltä, ja suunnilleen kaikki naiset olivat hänelle uhka josta piti päästä eroon. En koskaan tehnyt mitään mistä hänen olisi pitänyt olla mustasukkainen, en edes ajatellut muita naisia. Oli todella turhauttavaa kun toinen loukkaantui jostain menneisyyden asiasta, joka oli tapahtunut kauan ennen häntä.
Hän hakeutui terapiaan. Lapsuudessa kohdatut asiat painoivat hänen mieltään, ja oli syynä luottamuspulaan. Mustasukkaisuus meni kokoajan vain pahemmaksi. Hän oli muka löytänyt meidän asunnosta toiset alushousut, ja epäili minua pettämisestä. Minä en niistä alushousuista mitään tiennyt, ja olin todella hämmentynyt koko tilanteesta. Miksi näin käy, tekeekö hän tämän tahallaan? Hän löysi asunnosta myös punaisen hiuksen, josta sai järkyttävän kohtauksen ja syytti minua pettämisestä. Siinä vaiheessa en enää jaksanut vaan ärähdin hänelle kunnolla, ja hän ehkä vähän säikähti reaktiotani. En koskaan ollut pettänyt häntä, ja en tiennyt mitään hiuksesta enkä alushousuista. Aloin olemaan todella voimaton jatkuvan epäilyn edessä, en ansainnut tuollaista kohtelua. Riitelimme paljon ja riidat eivät johtaneet mihinkään, asioita jäätiin molemmin puolin kaivelemaan kunnes ne taas tuotiin esille.
Viime syksynä riidat lisääntyivät minun muuttaessani opiskelujen vuoksi toiselle paikkakunnalle. Tyttöystäväni oli jälleen mustasukkainen minusta, hän koki uuden opiskelijakaupungin naiset uhkana, ja pelkäsi menettävänsä minut. Näimme yleensä vain viikonloppuisin, ja tyttöystäväni oli senkin vuoksi minusta mustasukkainen, ei hän luottanut minuun ja siihen, etten tee mitään. Yleensä aina kun näimme, riitelimme. Olin todella ahdistunut, asuin uudessa vieraassa kaupungissa, pelkäsin tutustua uusiin ihmisiin mustasukkaisuuden vuoksi (olen myös ujo, minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin), ja en tahtonut mennä kotipaikkakunnalleni tietäen, että viikonloppu menee riidellessä. Tilanne kärjistyi joulukuun alussa, kun lähdin kaveriporukalla pitkästä aikaa viettämään iltaa. Päädyin hyppäämään vieraan naisen kanssa samaan taksiin, aikeissa mennä hänen luokseen. Lähdin kuitenkin kesken taksimatkan kotiin tajuttuani että olen tekemässä suuren virheen. En vieläkään käsitä, mikä minut siihen sai ryhtymään, mutta ehkä ajattelin antavani tyttöystävälleni aihetta mustasukkaisuuteen. Olin todella pettynyt itseeni, ja inhosin itseäni ja mitä olin tehnyt. Tunnustin seuraavana päivänä tyttöystävälleni mitä olin tehnyt, ja tyttöystäväni jätti minut. Olin todella rikki koko tilanteesta. Kaikki ahdistus vain kasvoi, en jaksanut poistua kotoa ollenkaan ja itkin jatkuvasti. Miksi menin tekemään niin? Tyttöystäväni haukkui minut paskaksi monta kertaa, ja hieroi suolaa haavoihin. Hän teki kaikkensa että minulla olisi paha olla, ja että kärsisin kunnolla.
Jatkuu seuraavassa viestissä.
Kommentit (15)
Kaksi viikkoa sitten tyttöystäväni kirjoitti minulle kirjeen. Hän kertoi pettäneensä minua edellisenä päivänä tämän saman miehen kanssa, jonka kanssa oli harrastanut seksiä avoimen suhteen aikana. Hän oli tarjonnut tyttöystävälleni kyytiä kotiin, ja tyttöystäväni oli suostunut. He olivat kuitenkin menneet miehen luo, jossa he olivat jutelleet. Tyttöystäväni kertoi jutelleensa miehelle siitä, kuinka häntä ahdistaa elämä, ja ettei tiedä mitä haluaa elämällään tehdä. Sitten oltiinkin jo suudeltu, riisuttu vaatteita ja kohta oltiinkin jo panemassa. Luin kirjettä itku silmässä, ja olin todella pettynyt. Olin loukannut tyttöystävääni, ja hän loukkasi minua vielä suuremmin. En voinut uskoa mitä oli tapahtunut, en ollut aluksi edes vihainen hänelle, olin vain todella pettynyt ja mietin asiaa jatkuvasti. Myöhemmin tunne kasvoi vihaksi, miten hän pystyi? Tyttöystäväni oli myös pahoillaan ja sanoi että voin mennä harrastamaan seksiä jonkun naisen kanssa, että hän ei sitä kiellä. En tahtonut mennä, en ollut avoimen suhteen aikanakaan mennyt ja nyt en ainakaan tahtonut. Ajatukseni olivat todella sekaisin, välillä olin todella pettynyt ja surullinen, välillä olin niin vihainen että mieleni teki mennä harrastamaan seksiä vain kostaakseni, olin siihen saanut luvan.
Näin siis tein, päätin kostaa tyttöystäväni pettämisen harrastamalla seksiä. Vaikka siihen oli lupa, se ei tuntunut hyvältä ja sen jälkeen oloni oli vain entistä ahdistuneempi. Kostaminen oli täysin turhaa ja sai minulle vain pahemman olon. Tyttöystäväni taas päätti että minulla ei sittenkään ollut lupaa harrastaa seksiä ja jätti minut. Hänen mielestään on ihan turhaa jatkaa suhdetta, että hän ei voi enää minuun luottaa. Hän otti asian todella syyttävästi, minä olen nyt tehnyt virheen ja hänellä ei ole enää mitään asiaa minulle.
Tuntuu etten voi kellekään puhua tästä, ja tännekin asiasta kirjoitin lähinnä että saan ajatukseni ylös ja mahdollisesti kuulen muita vastaavia esimerkkejä. Tyttöystäväni ei tahdo jutella kanssani, vaikka hän tietää miten paha minulla on ollut olla koko kevään ajan.
Itseään toteuttava ennustus. Otahan iisisti ja valitse seuraava naisesi vähän tarkemmin.
Kuulostaapa todella epäterveeltä suhteelta :( Tuo henkisen väkivallan määrä....
Naisella on vakavia mielenterveysongelmia, ja sinulla on myös kun olet jäänyt tuollaiseen suhteeseen. Pelasta itsesi.
Olen jäänyt suhteeseen, vaikka monta kertaa on tehnyt mieli lähteä. Olen jäänyt, sillä rakastan tyttöystävääni todella paljon. Kun emme riitele ja hän ei ole mustasukkainen, niin elämämme on ihanaa. Valitettavasti näin ei ole ollut enää pitkään aikaan, siitä huolimatta tahtoisin saada asiat järjestykseen ja sen ihanan, aidosti ja vilpittömästi rakastavan ihmisen takaisin. En vain enää tiedä mitä tehdä, kuten edellä kirjoitin niin tuntuu että mitä tahansa teenkin, satutan itseäni vain uudestaan ja uudestaan..
Parisuhdeterapia voisi auttaa saamaan palikat järjestykseen, oli päätöksenä sitten ero tai yhteiselo siten, että jotkin asiat muuttuvat.
Kävimme parisuhdeterapeutilla kerran ennen tyttöystäväni Amerikkaan lähtöä. Tarkoitus oli, että jatkamme parisuhdeterapiaa hänen palattuaan takaisin Suomeen. Nyt se tuskin toteutuu hänen jätettyään minut, ja kun ei hän tahdo jutella edes minulle.
Onneksi ensi viikolla on psykologin aika, pääsen puhumaan tunteistani ammattiauttajan kanssa. Kunpa tämä olo vain helpottaisi.
Niinkuin joku sanoikin. Tuommoinen kohtelu naiseltasi täyttää jo henkisen väkivallan määritelmän.
Juokse nopeasti.
Ja likkahan sanoi ettei tiedä mitä haluaa. Niin se tuon tekstikin perusteella on.
Anna ajan kulua ja jatka elämääsi. Jos se palaa takaisin niin mieti sitten mitä haluat.
Unohda koko nainen ainakin toistaiseksi. Vaikka ymmärrettävää että vaikeata on kun toisesta välittää.
Se, että hän ei tiedä mitä haluaa on yksi syy miksi olen pelännyt. Vaikka hän on sanonut rakastavansa minua ja olevansa kanssani, olen kuitenkin pelännyt koska hän päättää että ei halua olla kanssani. Vaikka nyt ei oltaisikaan erottu niin luulen että se ero olisi tullut ennemmin tai myöhemmin, ja taas olisi minua sattunut ja kaikki minun syytäni. Hänhän sanoi vain asioita kiukussaan että minä olisin hiljaa, ei tarkoittanut mitä sanoi ja minä tein siis väärin.
Yritän olla ajattelematta häntä. Olo on tyhjä ja lohduton, mutta myös valoisa. Kun tästä selviän niin paha olo ei seuraa enää mukana, suhteessa se on seurannut jo yli vuoden.
Olet joutunut sairaalloisen mustasukkaisuuden uhriksi.
Unohda se nainen ja etsi kivempi.
Jos olitte olleet uhdessä vasta pari vuotta ja tilanne on ollut noin huono.
Alku vuosinahan pitäisi olla ihan hulluna toisiinsa ja elää symbioosivaihetta☺️
Parempaa tuuria ensi kerralla
Onko kellään kokemuksia samankaltaisesta suhteesta? Kuulisin mielelläni heidänkin kertomuksiaan jos heitä tällä palstalla on.
Miksi pitää väkisin yrittää roikkua tuollaisessa suhteessa?
"Kyllä tämä kaikki on vielä tämän arvoista"
- EI OLE
Luulen että tämä paha olo pysyy edelleen sen takia, että en ole nähnyt tyttöystävääni moneen kuukauteen ja en ole tuntenut oloani rakastetuksi koko aikana. Tämä paha olo on jatkunut jo niin pitkään, ja viimeisimmän jälkeen se on muuttunut niin pahaksi, että en tiedä mitä tehdä. Kotona ei ole hyvä olla, kavereiden kanssa ei ole hyvä olla, mikään ei tunnu millekään, ennen mielenkiintoiset asia tuntuvat nekin merkityksettömiltä. En tiedä mikä tähän auttaisi, tahdon saada ajatukseni muualle että en sairastu niin vakavasti, etten pysty enää mihinkään.
Meni pari viikkoa ettemme nähneet ollenkaan. Joulukuun aikana juttelimme useasti, ja pohdimme tilannetta. Minä päätin aloittaa terapiassa käynnin, ja tyttöystäväni vaati minun tekevän juomiselleni jotain. Pidin lupaukseni ja vähensin juomistani rajusti, ja käyn terapiassa. Tyttöystäväni sai tiedon että harjoittelupaikka Yhdysvalloissa oli varmistunut, ja hän lähtisi tammikuussa neljän kuukauden harjoitteluun. Päätimme jatkaa suhdetta, ja tehdä suhteemme eteen töitä sekä yksilöinä että yhdessä. Tyttöystäväni lähti Amerikkaan tammikuussa ja ajattelimme että se tekee hyvää molemmille. Hän ehdotti minulle avointa suhdetta, koska ajatteli että irtoseksi tekisi hyvää suhteellemme. Epäilin, mutta suostuin tähän, olin loukannut häntä syvästi ja ajattelin tällä jotenkin korjaavani tilanteen. Tyttöystäväni harrasti seksiä kaksi kertaa Amerikassa tapaamansa miehen kanssa, minusta taas rupesi nopeasti tuntumaan että en halunnut harrastaa kenenkään kanssa seksiä ja sanoin sen tyttöystävälleni. Olimme sopineet säännöt avoimeen suhteeseen, ja yksi niistä oli että milloin tahansa jompikumpi sai lopettaa avoimen suhteen. Juttelimme asiasta, ja sanoin että tahdon ihan perinteisen suhteen. Tyttöystäväni suostui siihen vaikka olisikin halunnut jatkaa avointa suhdetta. Avoimen suhteen seurauksena minusta tuli mustasukkainen tyttöystävääni kohtaan, ja aloin pelkäämään että minuun sattuu, teen sitten mitä tahansa.
Jatkuu seuraavassa viestissä