Tahattomasti lapseton (jolla ei YHTÄÄNÄ lasta)

Vai eikö kukaan ole vielä luovuttanut? Hyvä niin :) Itsestä tuntuu, että alattelen varmaan 90 vuotiaana mummelinakin, että ai varmasti tule, mutta jospa kuitenkin ihme tapahtuisi :)



ap

meillä on yksi lapsi toista ei tule vaikka kuinka yrittäisi.

6v jälkeen vielä jaksan toivoa.

Toisaalta hirveän pitkä aika, toisaalta tiedän, että paljon pidempiäkin aikoja on yritetty. tuntuu, kuin nuo neljä vuotta olisi heitetty hukkaan elämästä. Olen vain odottanut, odottanut ja odottanut (ketaakaan ei edes viivan yritystä testiin). Olen uskonut, toivonut ja ollut uskomatta ja toivomatta. Olen kokeillut kaikenlaisia " vippaskonsteja" , koittanut olla stressaamatta, ajatella erillä tavalla, olla positiivinen ja tietenkin käynyt hoidoissa. En usko enää mihinkään, mutta salaa minussa elää pienen pieni toivonkipinä.



ap

Välillä olen niin epätoivoinen, että olen miettinyt jopa sellaisen reborn nuken ostamista! (niitä aivan oikean vauvan näköisiä, kokoisia ja painoisia keräilynukkeja) Toisi edes jonkinlaista lohdutusta. Tai voisihan siinä käydä toisinkin päin, tulisi entistä suurempi suru.



Kertokaa omia tarinoitanne!



ap

Aktiivista yritystä oli 4 vuotta, jonka aikana keinohedelmöityksiä oli monta, tarkkaa lukua en muista, mutta olisikohan ollut 8. Kertaakaan ei tullut raskaaksi, joten ei onneksi (?) joutunut kokemaan keskenmenoja. Avioliitto kariutui asian johdosta, mutta löysi uuden kumppanin, jonka kanssa yritti lasta vielä pari vuotta ilman keinohedelmöityksiä. Nyt on jo sen ikäinen (42-v.), että on luopunut kokonaan toivosta. Hän on käynyt valtavan suruprosessin läpi ja on nyt elämässään voiton puolella ja onnellinen.

Meillä oli yritystä kuusi vuotta. Välillä olo oli toivoton, mutta luovuttanut en silti koskaan. Ehkä ikäkin vaikutti. Olen vasta 27, joten ajattelin, että minulla on vielä monta vuotta aikaa. Lapsen kaipuu oli kuitenkin valtaisa koko ajan.

Nyt olen raskaana, viikolla 22=). Luomusti tulin raskaaksi. Me emme käyneet hoidoissa. Tutkimukset aikoinaan tehtiin eikä vikaa kummastakaan löytynyt.



Toivon, että sinulla vielä onnistaa. Oletteko saaneet tutkimukissa syytä lapsettomuudelle? Onko luomuraskaus mahdollinen vai ainoa keino hoidot? Voimia.

Minua tuo suruprosessi pelottaa hirveästi. Välillä iskee niin hirvittävä suru, viha, pelko, katkeruus, häpeä jne, että tuntuu ettei sitä vaan kestä. Se on aivän järkyttävän pakahduttava tunne :(



ap

Ystäväpariskunta oli myös yrittänyt lasta useita vuosia ja oli tehty ivft ja passit yms. Lopulta hoitavan lääkärin vaihto auttoi! Uuden lääkärin kanssa tärppäsi heti ekasta hoitokierrosta!

Meilläkään ei ole löytynyt mitään syytä. Toivon, että syy olisi läytynyt/löytyisi. Tietäisi mistä tämä kiikastaa. Tietäisi, ettei se ole minun pääkoppa. Ja hoidot voisi kohdistaa johonkin tiettyyn. Pakasteessa on pikkuisia odottamassa, mutta en yksinkertaisesti pysty uskomaan, että niistä voisi joskus onnistua :(



ap

Olivat ilmeisesti yksityisellä? Me ollaan julkisella ainakin tällä hetkellä.



ap

minäkin toivoin silloin, että syy olisi löytynyt. Kun ei mitään tiettyä syytä löytynyt, niin aloin ajatella, että vika on minussa itsessäni jotenkin, pään sisällä tai niin, ettei minua vaan ole äidiksi tarkoitettu. Muitakin tuollaisia ikäviä ja ihan tyhmiä ajatuksia tuli.

Ahdistusta lisäsi se, etten kuuden vuoden aikana raskautunut kertaakaan, paitsi tämä, joka nyt on yli puolen välin. En tietenkään olisi keskenmenoa toivonut, mutta jos sentään olisin raskautunut ja vaikka keskenmenon saanut, olisi se ollut todiste siitä, että ainakin PYSTYY raskautumaan.

Meillä lähti homma käyntiin koti-inseminaatiolla: Kun testi osoitti että ovis on alkanut, niin mies veti käteen pieneen purkkiin. Laitoimme sperman lääkeruiskuun ja minä menin selälleni jalat kohti kattoa ja ruiskutin sperman sisään. Makoilin siinä 30 min. Näin teimme pari kertaa päivässä 4 päivän ajan oviksesta.



Mulla on todettu olevan paikat jotenkin kallellaan ja yhdynnöissä valui kaikki aina pois. Tätä ei tarvinnut yrittää kun 2 kiertoa niin jo olin paksuna. pari vuotta siinä ennen sitä menikin yrittäessä :)



Kuulostaa tosi tosi etovalta mut toimi.

Minulla aivan samanlaisia ajatuksia! Kun saisi edes kerran tulla raskaaksi, vaikka menisikin kesken. Mutta ei. Onnea sinulle raskauteen! Varmasti aivan mahtava tunne noin pitkän odottamisen jälkeen!



ap

Olitteko käyneet hoidoissa sitä ennen? Tuntuu ettei tuo toimi, kun inseminaatioita on tehty 3 ilman tulosta, eikä edes elävä alkion siirto tuota tulosta.



ap

jos eläväkään siirretty alkio ei kiinnity, niin ongelma on varmaan siinä kiinnittymisessä. (mulla oli endon takia) Mutta tossa saa sen hedelmöittymisen onnistumaan varmimmin kun siittiömatskusta ei ole pulaa oviksen aikana :)



Mut jos ei kiinnity niin sit ei kiinnity. Itse vain halusin varmistaa, että paikalla olisi joka kuukausi joku alkio ainakin yrittömässä telakoitumista. hyvin kävi :)



T:15

Vierailija:

Olivat ilmeisesti yksityisellä? Me ollaan julkisella ainakin tällä hetkellä.

ap

jonka kanssa hoito heti onnistui oli käyttänyt " kevyempiä" keinoja, eli alkion siirto luonnolliseen kiertoon. Jotain muitakin eroja siinä oli, mutta en valitettavasti muista tarkemmin. Heillä tämä lapsi on jo 2 vuotias.

T: se joka kertoi kavereistaan (en muista numeroa)

4 keinohedelmöitystä. Varsinaista vikaa ei kummastakaan löytynyt.



Lopettivat hoidot, tuli luomusti raskaaksi, nyt sai juuri toisen vauvan 14kk ikäerolla ensimmäisestä.

ja kertoi ettei varsinaista syytä lapsettomuuten löydetty. Yrittivät useammman vuoden joillain hoidoilla ilman tulosta ja päättivät sitten että tulee jos on tullakseen. Ehkäiyä eivät käyttäneet mutta 10v liiton aikana lasta ei tullurt. Myöhemmin hänellä oli pari pidempää suhdetta joiden aikana annettiin myös lapselle mahdollisuus ilman tulosta, hoitoihin hän ei enää halunnut.



Lopulta täysin periksi antaneena 41v sinkkuna hän yllättäin tuli raskaaksi yhden irtosuhteesta.

Me odotettiin, toivottiin ja petyttiin 6v ajan. Sitten aloin miettiä että ehkei meille sitten tulekaan ja mitäs elämällämme tehtäis jos kaksistaan jäädäänkin? Ehkä se luovutus jotenkin aiheutti sen että luomuylläri tuli ja nyt 2viikkoinen tuhisee sängyssään.