Mies jätti ja nyt itsetunto pohjalukemissa

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ennen ollut kohtuullisen hyvä itsetunto, vaikka en olekaan erityisen hyvännäköinen enkä muutenkaan erityinen. Mulla oli myös pitkä parisuhde, jonka koin olevan hyvä. No, miehen mielestä ei kai sitten ollut, koska rakastui toiseen ja jätti mut jouluna.

Nyt mulla on itsetunto ihan todella huono. Koen olevani vanha, ruma, kelpaamaton ja lsäksi ikävä ihminen. En usko, että kukaan mies ikinä voisi rakastaa mua. En edes tiedä miksi tarvisi, mutta kai se joku läheisyydenkaipuu on meillä jokaisella.

Onkohan tää vain jokin vaihe joka menee ohi vai tuliko minusta nyt tällainen itsesäälissä kieriskelevä nyyhkynysserö. Mitä sanotte te, jotka olette kokeneet samaa?

Älä missään nimessä tälle palstalle tule parantelemaan itsetuntoa. Saat vain ivaa ja pilkkaa sekopäiltä.

Kyllä se siitä helpottaa :) Oot nyt vaan herkillä kun erosta ei ole kuitenkaan kovinkaan kauan.

Sun oikea odottaa jossain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ennen ollut kohtuullisen hyvä itsetunto, vaikka en olekaan erityisen hyvännäköinen enkä muutenkaan erityinen. Mulla oli myös pitkä parisuhde, jonka koin olevan hyvä. No, miehen mielestä ei kai sitten ollut, koska rakastui toiseen ja jätti mut jouluna.

Nyt mulla on itsetunto ihan todella huono. Koen olevani vanha, ruma, kelpaamaton ja lsäksi ikävä ihminen. En usko, että kukaan mies ikinä voisi rakastaa mua. En edes tiedä miksi tarvisi, mutta kai se joku läheisyydenkaipuu on meillä jokaisella.

Onkohan tää vain jokin vaihe joka menee ohi vai tuliko minusta nyt tällainen itsesäälissä kieriskelevä nyyhkynysserö. Mitä sanotte te, jotka olette kokeneet samaa?

Älä missään nimessä tälle palstalle tule parantelemaan itsetuntoa. Saat vain ivaa ja pilkkaa sekopäiltä.

No en mä ajatellutkaan täällä paranella itsetuntoani, se olisi varmasti hölmö ajatus.

Se mies siinä menetti.

Ei olllut tosi rakkaus, aito.

Hyvä kun meni alta pois, niin teki tilaa Sinun elämääsi aidon rakkauden tulla!

Olisi jumittanut vaan siinä ja vuodet olisi vierineet - nytpä on reitti vapaa kunnon uroolle!

Älä sure enää sekuntiakaan, ihana kesä tulossa ja kaikki.

Mitäpä mieltä olisit jos et olisi ikinä saanut parisuhdetta, ainoastaan pakkia pakkien perään miehiltä?

Nimittäin tällainen on oma tilanteeni, kyllä on kiva lukea näitä "olen koko elämäni kelvannut suhteeseen ja itsetunto pohjamudissa"...

Tuo vaihe menee ohi. Jätetty käy yleensä pohjamudissa, mutta sieltä noustaan! Et voi tietää minkä kulman takana onnesi luuraa. Tsemppiä!

Jätetyksi tuleminen on aina raskasta. Varsinkin naisille kun se on niin harvinaista.

Tosta ekasta lauseesta jo huomaa, ettei sulla oo mtn itsetuntoa tai itsekunnioitusta, vaikka en ole hyvännäköinen tai mitenkään erityinen. :D 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ennen ollut kohtuullisen hyvä itsetunto, vaikka en olekaan erityisen hyvännäköinen enkä muutenkaan erityinen. Mulla oli myös pitkä parisuhde, jonka koin olevan hyvä. No, miehen mielestä ei kai sitten ollut, koska rakastui toiseen ja jätti mut jouluna.

Nyt mulla on itsetunto ihan todella huono. Koen olevani vanha, ruma, kelpaamaton ja lsäksi ikävä ihminen. En usko, että kukaan mies ikinä voisi rakastaa mua. En edes tiedä miksi tarvisi, mutta kai se joku läheisyydenkaipuu on meillä jokaisella.

Onkohan tää vain jokin vaihe joka menee ohi vai tuliko minusta nyt tällainen itsesäälissä kieriskelevä nyyhkynysserö. Mitä sanotte te, jotka olette kokeneet samaa?

Jos sun itsetunto perustui alun alkaenkin vain tuohon mieheen ja pitkään parisuhteeseen, niin sitten olo saattaa olla alhainen kauan ja joudut tekemään paljon töitä sen eteen, että tunnet olosi taas hyväksi.  Mutta jos sun aikaisempi hyvä itsetunto perustui johonkin muuhun, joka lähti sinusta itsestäsi, niin eiköhän se palaa piakkoin kun pääset pahimman järkytyksen yli.

Äläs nyt, jos se sai paremman.

Paras joululahja ikinä , junttiäijä joka rakastuu toiseen !

Bye bye beibi , ei se ainoa mies ollut maailmassa.

Tommoset jotka rakastuu aina uuteen ja loikkaa uuteen suhteeseen saman tien.....??? Kannattaako surra perään? Ei kai se sun syy ole.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siitä helpottaa :) Oot nyt vaan herkillä kun erosta ei ole kuitenkaan kovinkaan kauan.

Sun oikea odottaa jossain.

Mietinkin että jospa tällainen olisi ihan normaali vaihe joka menee aikanaan pois. Mietin sitäkin, että vaikka kaipaankin rakkautta, niin ei se mun itsetunto saisi olla toisen rakkaudesta kiinni. No, aikansa kutakin, jospa tää on tosiaan ohimenevää. Mukava toki ajatella, että jossain on mullekin joku.

Vierailija kirjoitti:

Äläs nyt, jos se sai paremman.

Niin, pitäisi varmasti osata laittaa omat tunteet syrjään ja iloita hänen onnestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ennen ollut kohtuullisen hyvä itsetunto, vaikka en olekaan erityisen hyvännäköinen enkä muutenkaan erityinen. Mulla oli myös pitkä parisuhde, jonka koin olevan hyvä. No, miehen mielestä ei kai sitten ollut, koska rakastui toiseen ja jätti mut jouluna.

Nyt mulla on itsetunto ihan todella huono. Koen olevani vanha, ruma, kelpaamaton ja lsäksi ikävä ihminen. En usko, että kukaan mies ikinä voisi rakastaa mua. En edes tiedä miksi tarvisi, mutta kai se joku läheisyydenkaipuu on meillä jokaisella.

Onkohan tää vain jokin vaihe joka menee ohi vai tuliko minusta nyt tällainen itsesäälissä kieriskelevä nyyhkynysserö. Mitä sanotte te, jotka olette kokeneet samaa?

Jos sun itsetunto perustui alun alkaenkin vain tuohon mieheen ja pitkään parisuhteeseen, niin sitten olo saattaa olla alhainen kauan ja joudut tekemään paljon töitä sen eteen, että tunnet olosi taas hyväksi.  Mutta jos sun aikaisempi hyvä itsetunto perustui johonkin muuhun, joka lähti sinusta itsestäsi, niin eiköhän se palaa piakkoin kun pääset pahimman järkytyksen yli.

Totta. Me oltiin yhdessä hirveän kauan. Mutta muistelisin, että itsetuntoni olisi ollut kutakuinkin kondiksessa jo ennen häntä. Mun pitää miettiä vielä, että kuinka suuri osuus toisen rakkaudella ja hyväksynnällä on ollut siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siitä helpottaa :) Oot nyt vaan herkillä kun erosta ei ole kuitenkaan kovinkaan kauan.

Sun oikea odottaa jossain.

Mietinkin että jospa tällainen olisi ihan normaali vaihe joka menee aikanaan pois. Mietin sitäkin, että vaikka kaipaankin rakkautta, niin ei se mun itsetunto saisi olla toisen rakkaudesta kiinni. No, aikansa kutakin, jospa tää on tosiaan ohimenevää. Mukava toki ajatella, että jossain on mullekin joku.

Oletko ylipainoinen, jos oot, niin kannattaa laihduttaa? 

Mä tein susta diagnoosin, oot riippuvainen/läheisriippuvainen, ja oot perustanut sun itsetunnon tolle parisuhteelle yms. Kai se ottaa koville, jos joutuu jätetyksi toisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Mä tein susta diagnoosin, oot riippuvainen/läheisriippuvainen, ja oot perustanut sun itsetunnon tolle parisuhteelle yms. Kai se ottaa koville, jos joutuu jätetyksi toisen takia.

Joo saatan ollakin läheisriippuvainen. Selvästi oli ihan järjettömän iso tunnekoukku mieheen. Tiedostin tän heti eron jälkeen ja siksi en ole halunnut häntä nähdäkään, koska pitää vieroittautua. On ehkä vähän auttanutkin siihen tunnekoukkuun, nyt on tilanne, että en enää haluaisi häntä takaisin.