Muistan kolarin kun olin äitini mahassa

Minä taasen muistan edellisen elämäni, kun olin mustana orjatyttönä 1830-luvun villissä lännessä - siksi pelkään ammuskelua ja automaattipianoita.

M 42

Minäpä muistan, kun olin puolikkaana soluna isäni vasemmassa kivespussissa.

Vierailija kirjoitti:

Minäpä muistan, kun olin puolikkaana soluna isäni vasemmassa kivespussissa.

Siittiösolu on ihan kokonainen solu.

Pienet vauvat eivät muista asioita kuin tunteja, maksimissaan pari päivää taaksepäin. Vasta 3-4 kuukauden iässä vauva alkaa muistamaan viikon tai jopa kahden taakse.

Nykytieteen mukaan tarinasi on tarua. Olet kylläkin voinut uskotella itsellesi, että muistat asian, vaikka näin ei olekaan oikeasti.

Höpöhöpö.

Oletko koskaan kuullut valemuistoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä muistan, kun olin puolikkaana soluna isäni vasemmassa kivespussissa.

Siittiösolu on ihan kokonainen solu.

Tuo kirjoittaja vaikutti kyllä niin vajaalta, että ehkä hänet on tehty puolikkaista aineksista. Vähän sellainen jämäkappale. Leipätaikinaakin jos jää sellainen pieni rääpe jäljelle niin siitä leivotaan jotain pientä ja vaatimatonta.

ap pössytelly? ei kaikille sovi.

Vierailija kirjoitti:

Pienet vauvat eivät muista asioita kuin tunteja, maksimissaan pari päivää taaksepäin. Vasta 3-4 kuukauden iässä vauva alkaa muistamaan viikon tai jopa kahden taakse.

Nykytieteen mukaan tarinasi on tarua. Olet kylläkin voinut uskotella itsellesi, että muistat asian, vaikka näin ei olekaan oikeasti.

Naurattaa ihmiset jotka uskoo nykytieteeseen, aika näköalatonta. Minusta tuo on todella kiinnostava kokemus.

Kyllä kaikki kokemamme tilanteet ovat taltioituneet meihin, aivan pienestä alkiosta lähtien. Itseasiassa meissä on "muistipalikka" johon on varastoitu koko kansan historia. Epigenetiikka mahdollistaa muistoja ajoilta jolloin ei ole itse edes elänyt, ja usein nämä esi-isiemme kokemat asiat vaikuttavat  tiedostamattomasti vaikkapa kansanluonteeseen. Kyllä moni varhain omassa elämässämme sattunut asia saattaa vaikuttaa meihin vieläkin. Mutta en tiedä kuinka todennäköistä tuo on, että sen tiedostaisi ja osaisi yhdistää johonkin tapahtumaan. Varmaan aika epätodennäköistä, mutta ei ehkä mahdotonta. Mietin myös että kuinka vahvasti sikiö mahtaa kokea kolarin, kun lilluu siellä vedessä masussa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki kokemamme tilanteet ovat taltioituneet meihin, aivan pienestä alkiosta lähtien. Itseasiassa meissä on "muistipalikka" johon on varastoitu koko kansan historia. Epigenetiikka mahdollistaa muistoja ajoilta jolloin ei ole itse edes elänyt, ja usein nämä esi-isiemme kokemat asiat vaikuttavat  tiedostamattomasti vaikkapa kansanluonteeseen. Kyllä moni varhain omassa elämässämme sattunut asia saattaa vaikuttaa meihin vieläkin. Mutta en tiedä kuinka todennäköistä tuo on, että sen tiedostaisi ja osaisi yhdistää johonkin tapahtumaan. Varmaan aika epätodennäköistä, mutta ei ehkä mahdotonta. Mietin myös että kuinka vahvasti sikiö mahtaa kokea kolarin, kun lilluu siellä vedessä masussa.

Korjaan, sikiön tilalle lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani joutuivat kolariin kun äitini oli noin 8. kuulla raskaana. Olen heti syntymästäni lähtien pelännyt kovasti autoja enkä ikinä rauhoittunut autossa, kuin jotkut vauvat. Vanhempani eivät olleet koskaan maininneet kolaria minulle, kun joskus pikkulapsena kysyin että ajetaanko me TAAS kolari.

Muistan itse tuon kolarin aiheuttaman äkkinäisen ikään kuin kaiken olemisen muuttumisen ja kaaoksen.

Aika vaatimatonta, m n tuttuni sentäs muistaa kun sen veli syntyi. Tämä veli syntyi 2 vuotta aikaisemmin kuin tuo muistaja.

Höpö höpö.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000002693309.html

Minä muistan kun olin atomihiukkanen, joka viiletti läpi avaruuden. Hei tsemppiä, kyllä me kestetään tää hetki.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki kokemamme tilanteet ovat taltioituneet meihin, aivan pienestä alkiosta lähtien. Itseasiassa meissä on "muistipalikka" johon on varastoitu koko kansan historia. Epigenetiikka mahdollistaa muistoja ajoilta jolloin ei ole itse edes elänyt, ja usein nämä esi-isiemme kokemat asiat vaikuttavat  tiedostamattomasti vaikkapa kansanluonteeseen. Kyllä moni varhain omassa elämässämme sattunut asia saattaa vaikuttaa meihin vieläkin. Mutta en tiedä kuinka todennäköistä tuo on, että sen tiedostaisi ja osaisi yhdistää johonkin tapahtumaan. Varmaan aika epätodennäköistä, mutta ei ehkä mahdotonta. Mietin myös että kuinka vahvasti sikiö mahtaa kokea kolarin, kun lilluu siellä vedessä masussa.

Ikinä kuullut sellaisesta asiasta kun "kulttuuri"?

Vauva oppii jo kohdussa, kuulee, tuntee. Oppii tuntemaan ääniä, miksi ei voisi traumaattisesta autokolarista oppia yhdistämään, auton ääniä ja kolaria. Ei se aivan mahdotonta ole. Lapset oppii asioita vaikkei muista mistä ne oppivat. Minä en muista paljon mitään alle kouluiästä, ei se tarkoita ettei se ole minuun vaikuttanut ja oppinut asioita.

Minä muistan järkyttäviä asioita 1,5 v iästä ja varmaan tästäkin joku sanoisi että ei ole mahdollista. Mutta voiko tiede todistaa että ap on väärässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki kokemamme tilanteet ovat taltioituneet meihin, aivan pienestä alkiosta lähtien. Itseasiassa meissä on "muistipalikka" johon on varastoitu koko kansan historia. Epigenetiikka mahdollistaa muistoja ajoilta jolloin ei ole itse edes elänyt, ja usein nämä esi-isiemme kokemat asiat vaikuttavat  tiedostamattomasti vaikkapa kansanluonteeseen. Kyllä moni varhain omassa elämässämme sattunut asia saattaa vaikuttaa meihin vieläkin. Mutta en tiedä kuinka todennäköistä tuo on, että sen tiedostaisi ja osaisi yhdistää johonkin tapahtumaan. Varmaan aika epätodennäköistä, mutta ei ehkä mahdotonta. Mietin myös että kuinka vahvasti sikiö mahtaa kokea kolarin, kun lilluu siellä vedessä masussa.

Ikinä kuullut sellaisesta asiasta kun "kulttuuri"?

Meinaatko että eläinten vaistot ovat kulttuuria? Ne tekevät mitä geenienmuistot käskevät, vaikkei sitä olisi heille opetettu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki kokemamme tilanteet ovat taltioituneet meihin, aivan pienestä alkiosta lähtien. Itseasiassa meissä on "muistipalikka" johon on varastoitu koko kansan historia. Epigenetiikka mahdollistaa muistoja ajoilta jolloin ei ole itse edes elänyt, ja usein nämä esi-isiemme kokemat asiat vaikuttavat  tiedostamattomasti vaikkapa kansanluonteeseen. Kyllä moni varhain omassa elämässämme sattunut asia saattaa vaikuttaa meihin vieläkin. Mutta en tiedä kuinka todennäköistä tuo on, että sen tiedostaisi ja osaisi yhdistää johonkin tapahtumaan. Varmaan aika epätodennäköistä, mutta ei ehkä mahdotonta. Mietin myös että kuinka vahvasti sikiö mahtaa kokea kolarin, kun lilluu siellä vedessä masussa.

Ei ne epigenetiikan ilmiöt mitään muistoja ole, pöhkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki kokemamme tilanteet ovat taltioituneet meihin, aivan pienestä alkiosta lähtien. Itseasiassa meissä on "muistipalikka" johon on varastoitu koko kansan historia. Epigenetiikka mahdollistaa muistoja ajoilta jolloin ei ole itse edes elänyt, ja usein nämä esi-isiemme kokemat asiat vaikuttavat  tiedostamattomasti vaikkapa kansanluonteeseen. Kyllä moni varhain omassa elämässämme sattunut asia saattaa vaikuttaa meihin vieläkin. Mutta en tiedä kuinka todennäköistä tuo on, että sen tiedostaisi ja osaisi yhdistää johonkin tapahtumaan. Varmaan aika epätodennäköistä, mutta ei ehkä mahdotonta. Mietin myös että kuinka vahvasti sikiö mahtaa kokea kolarin, kun lilluu siellä vedessä masussa.

Ikinä kuullut sellaisesta asiasta kun "kulttuuri"?

Meinaatko että eläinten vaistot ovat kulttuuria? Ne tekevät mitä geenienmuistot käskevät, vaikkei sitä olisi heille opetettu.

Monilla eläimillä on myös kulttuurit. Kulttuurin kehittäminen ja ylläpitäminen ja jälkipolville ja ryhmän tulokkaille välittäminen on vaistomaista toimintaa itsessään. Kansanluonne on täysin varmasti moninkertaisesti helpompi liittää empiirisesti kulttuuriin kuin johonkin epigeneettisiin tekijöihin, haloo. Oletko sä niitä ihme tyyppejä joille epigenetiikka on joku uusi kvantti, sana jonka merkityksestä ei ole mitään käsitystä mutta jolla voi perustella mitä tahansa huuhaata?