Muistan kolarin kun olin äitini mahassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki kokemamme tilanteet ovat taltioituneet meihin, aivan pienestä alkiosta lähtien. Itseasiassa meissä on "muistipalikka" johon on varastoitu koko kansan historia. Epigenetiikka mahdollistaa muistoja ajoilta jolloin ei ole itse edes elänyt, ja usein nämä esi-isiemme kokemat asiat vaikuttavat  tiedostamattomasti vaikkapa kansanluonteeseen. Kyllä moni varhain omassa elämässämme sattunut asia saattaa vaikuttaa meihin vieläkin. Mutta en tiedä kuinka todennäköistä tuo on, että sen tiedostaisi ja osaisi yhdistää johonkin tapahtumaan. Varmaan aika epätodennäköistä, mutta ei ehkä mahdotonta. Mietin myös että kuinka vahvasti sikiö mahtaa kokea kolarin, kun lilluu siellä vedessä masussa.

Ikinä kuullut sellaisesta asiasta kun "kulttuuri"?

Meinaatko että eläinten vaistot ovat kulttuuria? Ne tekevät mitä geenienmuistot käskevät, vaikkei sitä olisi heille opetettu.

Monilla eläimillä on myös kulttuurit. Kulttuurin kehittäminen ja ylläpitäminen ja jälkipolville ja ryhmän tulokkaille välittäminen on vaistomaista toimintaa itsessään. Kansanluonne on täysin varmasti moninkertaisesti helpompi liittää empiirisesti kulttuuriin kuin johonkin epigeneettisiin tekijöihin, haloo. Oletko sä niitä ihme tyyppejä joille epigenetiikka on joku uusi kvantti, sana jonka merkityksestä ei ole mitään käsitystä mutta jolla voi perustella mitä tahansa huuhaata?

En väittänyt että sillä voisi perustella mitä tahansa, sen keksit itse. Se on yksi osatekijä, joka vaikuttaa meihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki kokemamme tilanteet ovat taltioituneet meihin, aivan pienestä alkiosta lähtien. Itseasiassa meissä on "muistipalikka" johon on varastoitu koko kansan historia. Epigenetiikka mahdollistaa muistoja ajoilta jolloin ei ole itse edes elänyt, ja usein nämä esi-isiemme kokemat asiat vaikuttavat  tiedostamattomasti vaikkapa kansanluonteeseen. Kyllä moni varhain omassa elämässämme sattunut asia saattaa vaikuttaa meihin vieläkin. Mutta en tiedä kuinka todennäköistä tuo on, että sen tiedostaisi ja osaisi yhdistää johonkin tapahtumaan. Varmaan aika epätodennäköistä, mutta ei ehkä mahdotonta. Mietin myös että kuinka vahvasti sikiö mahtaa kokea kolarin, kun lilluu siellä vedessä masussa.

Ikinä kuullut sellaisesta asiasta kun "kulttuuri"?

Meinaatko että eläinten vaistot ovat kulttuuria? Ne tekevät mitä geenienmuistot käskevät, vaikkei sitä olisi heille opetettu.

Monilla eläimillä on myös kulttuurit. Kulttuurin kehittäminen ja ylläpitäminen ja jälkipolville ja ryhmän tulokkaille välittäminen on vaistomaista toimintaa itsessään. Kansanluonne on täysin varmasti moninkertaisesti helpompi liittää empiirisesti kulttuuriin kuin johonkin epigeneettisiin tekijöihin, haloo. Oletko sä niitä ihme tyyppejä joille epigenetiikka on joku uusi kvantti, sana jonka merkityksestä ei ole mitään käsitystä mutta jolla voi perustella mitä tahansa huuhaata?

Toki opetetaan paljon asioita, tapoja, mutta eläimillä on paljon asioita mitä tekevät vaistojen mukaan. On eläimiä, matelioita ja hyönteiset ym. Joiden emot eivät opeta mitään vaan kuoriuduttuaan toimivat vaistojen mukaan. Esim. Kilpikonnat kaivautuvat pesästä ja suuntaavat mereen.

Ihmisilläkin on asioita mitä ei ole opittu, liitutaulusta kun kuuluu vihlova ääni, on vahva ärsyke, koska muistuttaa saalistavan pedon ääntä, aiheuttaa ihmisissä stressireaktion, taistele tai pakene, vaikkei sitä opeteta.

Pelkäät siis autoja, OK. Mutta kuinka muistat sen kolarin, miltä se tuntuu, miltä se näyttää jne - voitko avata tätä kohtaa tarkemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki kokemamme tilanteet ovat taltioituneet meihin, aivan pienestä alkiosta lähtien. Itseasiassa meissä on "muistipalikka" johon on varastoitu koko kansan historia. Epigenetiikka mahdollistaa muistoja ajoilta jolloin ei ole itse edes elänyt, ja usein nämä esi-isiemme kokemat asiat vaikuttavat  tiedostamattomasti vaikkapa kansanluonteeseen. Kyllä moni varhain omassa elämässämme sattunut asia saattaa vaikuttaa meihin vieläkin. Mutta en tiedä kuinka todennäköistä tuo on, että sen tiedostaisi ja osaisi yhdistää johonkin tapahtumaan. Varmaan aika epätodennäköistä, mutta ei ehkä mahdotonta. Mietin myös että kuinka vahvasti sikiö mahtaa kokea kolarin, kun lilluu siellä vedessä masussa.

Ikinä kuullut sellaisesta asiasta kun "kulttuuri"?

Meinaatko että eläinten vaistot ovat kulttuuria? Ne tekevät mitä geenienmuistot käskevät, vaikkei sitä olisi heille opetettu.

Monilla eläimillä on myös kulttuurit. Kulttuurin kehittäminen ja ylläpitäminen ja jälkipolville ja ryhmän tulokkaille välittäminen on vaistomaista toimintaa itsessään. Kansanluonne on täysin varmasti moninkertaisesti helpompi liittää empiirisesti kulttuuriin kuin johonkin epigeneettisiin tekijöihin, haloo. Oletko sä niitä ihme tyyppejä joille epigenetiikka on joku uusi kvantti, sana jonka merkityksestä ei ole mitään käsitystä mutta jolla voi perustella mitä tahansa huuhaata?

Toki opetetaan paljon asioita, tapoja, mutta eläimillä on paljon asioita mitä tekevät vaistojen mukaan. On eläimiä, matelioita ja hyönteiset ym. Joiden emot eivät opeta mitään vaan kuoriuduttuaan toimivat vaistojen mukaan. Esim. Kilpikonnat kaivautuvat pesästä ja suuntaavat mereen.

Ihmisilläkin on asioita mitä ei ole opittu, liitutaulusta kun kuuluu vihlova ääni, on vahva ärsyke, koska muistuttaa saalistavan pedon ääntä, aiheuttaa ihmisissä stressireaktion, taistele tai pakene, vaikkei sitä opeteta.

Ei mun pointtini nyt tuossa ollut esittää, ettei vaistoja olisi olemassa, tai sitä ettei ihmisillä olisi niitä. Eikä että kaikilla eläimillä olisi kulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki kokemamme tilanteet ovat taltioituneet meihin, aivan pienestä alkiosta lähtien. Itseasiassa meissä on "muistipalikka" johon on varastoitu koko kansan historia. Epigenetiikka mahdollistaa muistoja ajoilta jolloin ei ole itse edes elänyt, ja usein nämä esi-isiemme kokemat asiat vaikuttavat  tiedostamattomasti vaikkapa kansanluonteeseen. Kyllä moni varhain omassa elämässämme sattunut asia saattaa vaikuttaa meihin vieläkin. Mutta en tiedä kuinka todennäköistä tuo on, että sen tiedostaisi ja osaisi yhdistää johonkin tapahtumaan. Varmaan aika epätodennäköistä, mutta ei ehkä mahdotonta. Mietin myös että kuinka vahvasti sikiö mahtaa kokea kolarin, kun lilluu siellä vedessä masussa.

Ikinä kuullut sellaisesta asiasta kun "kulttuuri"?

Meinaatko että eläinten vaistot ovat kulttuuria? Ne tekevät mitä geenienmuistot käskevät, vaikkei sitä olisi heille opetettu.

Monilla eläimillä on myös kulttuurit. Kulttuurin kehittäminen ja ylläpitäminen ja jälkipolville ja ryhmän tulokkaille välittäminen on vaistomaista toimintaa itsessään. Kansanluonne on täysin varmasti moninkertaisesti helpompi liittää empiirisesti kulttuuriin kuin johonkin epigeneettisiin tekijöihin, haloo. Oletko sä niitä ihme tyyppejä joille epigenetiikka on joku uusi kvantti, sana jonka merkityksestä ei ole mitään käsitystä mutta jolla voi perustella mitä tahansa huuhaata?

En väittänyt että sillä voisi perustella mitä tahansa, sen keksit itse. Se on yksi osatekijä, joka vaikuttaa meihin.

En keksinyt itse, tuollaisia tyyppejä on ollut liikkeellä viime vuosina. Melkein kaikki epigenetiikasta melkein mystisenä ilmiönä puhuvat jotka eivät oikeasti tunnu tajuavan mitä se epigenetiikka on ovat heitä. Sinä kuulostat heiltä, se oli tässä pointti. Tietenkin kärjistin heidän kantansa, en oleta että kukaan myöntäisi uskovansa että epigenetiikalla voi perustella mitä tahansa, hehän myöntäisivät niin olevansa naurettavia. Silti ulkokohtainen analyysi heidän väitteistään luo päivänselvän kuvan, että epigenetiikkaan tartutaan helposti mustana laatikkona joka muka jotenkin synnyttää ilmiön, jonka olemassaoloon halutaan uskoa.

Vanhempana osannut sitten yhdistää kappaleet joita kuullut radiosta 1.5-2 vuotiaana ja ajan hittiä hoilannut 2 vuotiaana jonka sitten muistanut vanhan Yleisradion aikana.

Aloitusta vähän epäilen, mutta poikkeuksellisia muistajia löytyy:

http://www.dailymail.co.uk/femail/article-4439218/Rebecca-Sharrock-reme…

Sikiö kuulee saman mitä mekin kuulemme. Vähän vettä ja ihoa välissä ei eristä mitään. Kai se yhdistelee asioita jos tulee jokin henkeä uhkaava tilanne jossa koviakin ääniä ja törmäyksen tunne plus äidin kehon reaktio eli mamma paniikissa, sydän hakkaa veri kohisee, huutoa, hätääntynuttä puhetta. Ehkä jopa kipua. Mikä ihme se olisi jos tuon muistaisi jollain tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Vauva oppii jo kohdussa, kuulee, tuntee. Oppii tuntemaan ääniä, miksi ei voisi traumaattisesta autokolarista oppia yhdistämään, auton ääniä ja kolaria. Ei se aivan mahdotonta ole. Lapset oppii asioita vaikkei muista mistä ne oppivat. Minä en muista paljon mitään alle kouluiästä, ei se tarkoita ettei se ole minuun vaikuttanut ja oppinut asioita.

Sikiö on yhteydessä äitiinsä ja saa myös sitä kautta omaan kehoonsa äidin hyvänolon tuottamat hormoonit mutta myös stressihormoonit. Joten kyllä, myös sikiö voi kokea kehollisesti ahdistusta ja traumatisoitua.