Lue keskustelun säännöt.
Olen kovin rakastunut mieheen mutta en saa tarpeeksi huomiota. Kehtaanko kertoa ikävöiväni häntä?
29.03.2018 |
Emme seurustele mutta olemme edenneet hyvin rauhalliseen tahtiin. Välitämme toisistamme, mies haluaa huolehtia ja auttaa tiukan paikan tullen ja tunnen oloni turvalliseksi hänen lähellään.
Molemmilla jonkinlaista sitoutumiskammoina ja olemme pysyneet enemmän ystävinä.
Mutta välillä mietin, mitä hän mahtaa ajatella.
Haluaako enemmän, ainakin on sanonut, että meidän täytyy rauhassa katsoa ja ymmärrän sen.
Olemme todella erilaisissa elämäntilanteissa tällä hetkellä.
Kuitenkin ikävöin häntä sillä en ole nähnyt kiireiden takia häntä hetkeen. Normaalisti näemme säännöllisesti joka viikko.
En halua että häntä ahdistaa mutta välillä tekisi mieli huutaa että ikävöin häntä ja haluan hänen lähelleen.
Kommentit (18)
No huomiota hän varmaan rakastaakin antaa sulle. Not. Hanki koira!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeanlaista huomiota et saa pyytämällä. Yritä muita keinoja vetää häntä puoleen enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Oikeanlaista huomiota et saa pyytämällä. Yritä muita keinoja vetää häntä puoleen enemmän.
Kuten?
Pyysin häntä syömään yksi kerta. Suostui heti ja tuntui olevan innoissaan. Eli olemme menossa treffeille mutta vasta viikon päästä.
Pelkään vähän, että peruu kun on tehnyt niin ennenkin..
Täytyy katsoa. Tunteet menevät laidasta laitaan tämän ihmisen kanssa.
Haluan häntä niin kovasti ja hän itse teki aikoinaan aloitteen jonka jälkeen päätimme että rauhassa etenemme.
Olen ollut vihainen kun ei olla oikein edetty ja tuntuu ettei ystävyys riitä minulle.
Toisaalta on niin ihana ihminen että pakko se on tyytyä siihenkin vaihtoehtoon jos ei tästä tule mitään.
En vain tiedä välillä täytyykö ottaa rajut otteet käyttöön ja antaa tulla selväksi mitä häneltä haluan vai olemmeko molemmat loppuun saakka hiljaa ja miltein kun pelkäismme toistemme rikkoutuvan kosketuksesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeanlaista huomiota et saa pyytämällä. Yritä muita keinoja vetää häntä puoleen enemmän.
Kuten?
Pyysin häntä syömään yksi kerta. Suostui heti ja tuntui olevan innoissaan. Eli olemme menossa treffeille mutta vasta viikon päästä.
Pelkään vähän, että peruu kun on tehnyt niin ennenkin..Täytyy katsoa. Tunteet menevät laidasta laitaan tämän ihmisen kanssa.
Haluan häntä niin kovasti ja hän itse teki aikoinaan aloitteen jonka jälkeen päätimme että rauhassa etenemme.
Olen ollut vihainen kun ei olla oikein edetty ja tuntuu ettei ystävyys riitä minulle.
Toisaalta on niin ihana ihminen että pakko se on tyytyä siihenkin vaihtoehtoon jos ei tästä tule mitään.En vain tiedä välillä täytyykö ottaa rajut otteet käyttöön ja antaa tulla selväksi mitä häneltä haluan vai olemmeko molemmat loppuun saakka hiljaa ja miltein kun pelkäismme toistemme rikkoutuvan kosketuksesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitää sitoutumiskammoa jos tapaa oikean...
Ei kannata innotua enempää, mitään et tule tuolta mieheltä saamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu unoha se mies jos vakavaa haluat. M37
Toi kuulostaa enemmän siltä, että tolla miehellä on sitoutumiskammo, ja sä kyl meet ton miehen ehdoilla vähän, mut te katotte rauhassa, kato miten homma etenee. Aika raskasta puhua, että oot rakastunut tohon mieheen, kauanko ootte tunteneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olettehan vapaita molemmat? Jos ette ole, unohda koko juttu!
Huomion kerjääminen ja itsensä tyrkyttäminen on todellakin turn off. Anna ajan kulua, sekä miehen ensin totutella sinuun. Jokainen sopeutuu omallat tavallaan, painostaminen vain pahentaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee noin. Kokemusta on.
Mies ei muutu, tapailin itse samanlaista.
Päätin irrottautua, vastasin viesteihin lyhyesti ja neutraalisti, sanoin olevani kiireinen en halunnut tavata.
Sitten lähetteli pari kuukautta myöhemmin viestiä ja kertoi että ois kiva nähdä ym. Ja että hänellä on ikävä. En lämmennyt, jos menee monta kuukautta tajuta tuo niin tuskin on oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitää sitoutumiskammoa jos tapaa oikean...
Liekö sellaisia "Niitä Oikeita" olemassakaan.... On vain riittävän sopivia, jos satutaan kohtaamaan otolliseen aikaan.
Mutta kyllä, vaikeastakin alusta sitoutumiskammoisen kanssa voi alkaa hyvä, pitkä suhde. Minä ja mieheni ollaan tästä esimerkki. Kun tapasimme työkavereina, mies oli käymässä läpi vaikeaa avioeroa. Vaimolla oli uusi, paljon nuorempi, albaanimies kuvioissa, kouluikäinen tytär josta riitoja jne. Mies oli ihan rikki ja käytti alkoholia ja rauhoittavia lääkkeitäkin jaksaakseen.
Ensimmäiset 4 vuotta olimme pelkkiä kavereita ilman mitään seksuaalista. Mies tykkäsi vaan puhua minulle vaikeuksistaan, kun ei hänellä ollut muitakaan joille puhua. Käytiin joskus tuopilla, joskus kahvilla. Ero tuli ja meni, mutta ei me paria toisistamme silloinkaan mietitty. Itse asiassa mies oli sitä mieltä että hän ei koskaan enää pariudu, että siitä ei saa kuin sydänsuruja ja tuskaa. Itsekin olin aina ajatellut että en oikein ole parisuhdetyyppiä, yli kolmikymppiseksi sentään jo elänyt asumatta koskaan miehen kanssa yhdessä tai seurustelematta kovin vakavasti.
Silti ajallaan minuun iski rakastuminen. Mies oli edelleen erostaan niin järkyttynyt että olisi juossut karkuun jos olisin tunnustanut. Tiesin, että jos haluan oikeasti tuohon miehen niin ainoa keinoni edes pieneen tsäänssiin saada on pysyä loputtoman kärsivällisesti pelkkänä kaverina, painostamatta koskaan mihinkään. Jossain vaiheessa hän alkoi kaivata seksiä, mutta ei minun kanssani - minähän olin kaveri, kuin joku "jätkä". Hän puhui minulle käymisestään maksullisilla naisilla ja lyhyistä naisseikkailuistaan baarituttavuuksien kanssa. Kerran hän jopa ihastui johonkin nuoreen huumeita käyttävään naiseen jolla oli lapsi, ja minä tuin häntä siinäkin. En koskaan yrittänyt puhua heidän suhdetta tai seksiä vastaan. 8 vuotta kaikkiaan vaati lojaalia, kaiken hyväksyvää ystävyyttä että mies kerran baarissa totesi, että miten hän on ollut niin sokea, että hänellä on kaikki nämä vuodet olla viisas, kaunis nainen lähellä, eikä hän ole melkein edes muistanut että se on nainen :D
Alkoholin myötävaikutuksella päädyimme sänkyyn, ja yhteen. Yhteenmuuton jälkeen miehellä oli pari vuotta vaikeita kausia, esim. mustasukkaisuutta tai pelkoa että minulla on toinen, kuten hänen eksällään oli ollut. Hän pari kertaa jättkin minut koska halusi olla yksin. Lopulta päädyimme kuitenkin naimisiin ja en voisi ihanampaa miestä kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Olettehan vapaita molemmat? Jos ette ole, unohda koko juttu!
mulla kävi myös mielessä... varsinkin kun kerroit olevanne "todella erilaisissa elämäntilanteissa", avaisitko vähän tarkemmin? Tää varmaan selittää miksei homma nyt oikeen lähde.
Jos mies on oikeasti kiinnostunut, hän ajaa vaikka 200 km vain käydäkseen kanssasi kahvilla.
poletko varma ettei mies pyöritä muita tuossa ohella? Ei kuullosta huomionkalastelun arvoiselta tapaukselta joka tapauksessa. Ihminen joka haluaa olla kanssasi, on kanssasi ja siitä ei tarvitse tulla vauva palsalle kyselemään. Mikä pitää tei878dät yhdessä?
Voit tehdä noin, mutta ymmärrä että jos miehellä on sitoutumiskammo, hän voi lähteä karkuun pysyvästi. On myös mahdollisuus että suhde syvenee, tai että on vaan hetken vaivautunutta mutta jatkuu sen jälkeen kuin ennenkin. Etukäteen et voi tietää mitä tapahtuu. Menneisyydessä suhteissa haavoitetut on "vaikeaa riistaa", säikkyä ja varovaista.