Vertaislapsena integroiduissa päiväkotiryhmässä

MK kirjoitti:

Lapseni sai paikan integroiduista päiväkotiryhmöstä, jossa on erityislapsille ja lapseni olisi siellä ns. normaalina vertaislapsena. Ryhmässä on vähemmän lapsia, mikä on hieno juttu, mutta en ole vakuuttunut onko ryhmä sopiva melko herkälle ja kiltille lapselleni. Millaisia kokemuksia teillä on integroiduista ryhmistä? Jääkö vertaislapsi siellä vaille huomiota? Laittaisitko sinä oman ei-erityislapsen integroitiin ryhmään? Mitä positiivista sanottavaa teillä on ryhmästä ei-erityislapset näkökulmasta?

Riippuu todella paljon millaisia lapsia ja millainen henkilöstö ryhmässä on. Jos lapset ovat esim. kehitysviiveisiä, aistivammaisia, oppimisongelmaisia jne. on tilanne tosi erilainen, kuin jos ovat vaikeasti käytöshäiriöisiä. Tai toki kaikenlaisia voi olla samassa ryhmässä, mutta jos enemmistö on just esim. autismi-ADHD-Asperger-kirjolla, niin meno voi olla melkoisen aggressiivista, ja silloin se ei välttämättä ole hyvä asia lapsellesi.

Kuulostaa aika oudolta. Vähän sama kun peruskoulussa laitettiin kiltti ja tunnollinen oppilas villin viereen "rauhoittamaan" sitä

Laittaisin. Hlökuntaan on panostettu ja ryhmäkoko pienempi. Lapsiaines sinänsä on aika lailla samanlaista normaaliryhmässäkin.

Olen itse nähnyt yhden integroidun ryhmän toimintaa tiiviisti läheltä (olin harjoittelussa pk:ssa viereisessä, tavallisessa ryhmässä) ja siellä meininki oli ihailtavaa. Selkeästi strukturoitu päivä ja arki yleisesti, lapset jaoteltu jatkuvasti pienryhmiin (vaikka lähtötilannekin oli kaikenkaikkiaan vain 12 lasta, joista puolet erityisiä) ja meno rauhallisempaa kuin missään muussa talon ryhmässä.

Toisaalta henkilökunta siinä ryhmässä oli varsin mahtavaa (ja heitä tosiaan enemmän kuin normiryhmässä) ja heillä homma hanskassa.

En laittanut. Lapseni ei ole terapiatyökalu. Hän on rauhallinen ja mukautuvainen mitä käytetään ihan tarpeeksi hyödyksi tavan ryhmässäkin. Tunteenpurkaukset jättää kotiin, joten ei hänen mielipahaansa ehdi yleensä kukaan huomata.

Lto on ammattitaitoinen ja tämän myös itse tunnistaa ja vasuissa myöntää. Itse lusin koulussa aina idioottien mölisijöiden vieruspulpetissa. Lapseni kohdalla sentään päiväkoti-iässä olen saanut estettyä hyväksikäytön.

En tiedä, kuinka rauhatonta päiväkodeissa on nykyään ,mutta reilu 10 vuotta sitten esikoiseni oli tuollainen vartaislapsi ja ihan hyvin meni. Hän oli reipas tyttö ja keskusteli selkeästi ja rauhallisesti. En muista, että hän olisi koskaan kärsinyt siitä, tuskin itse edes huomasi.  Toisaalta siitä ajasta adhd- ja asperger-diagnoosit ovat lisääntyneet.

Oma lapsi oli myös. Nyt teininä hän näyttää handlaavan hankalatkin tyypit. En tiedä onko se opittu pienenä vai luontaista. Ainakaan hän ei valittanut eikä pelännyt silloin pienenä.

Riippuu ihan siitä, millaisia erityislapsia ryhmässä on. Osa erityislapsista saattaa olla aggressiivisia ja/tai hyvin kovaäänisiä, ja vaikka väkivaltatilanteet useimmiten saataisiin estettyä, riehuva, huutava ja aggressiivinen lapsi saattaa aiheuttaa muissa lapsissa pelkoa ja ahdistusta, toisaalta myös häiritä keskittymistä. Jotkut erityislapset saattavat esimerkiksi kiljua tai karjua vaikka tunninkin putkeen, ja ei heitä saa mitenkään hiljennettyä. Osa heittelee tavaroita, lyö, potkii ja puree muita, jotkut raivoavat kiroillen...

Tukilapsena siis. Tosi hyvä juttu, jos pääsee sellaiseen. Pienempi ryhmä yleensä ja henkilökuntaakin voi olla enemmän.

vanha lastenhoitaja

Olen töissä päiväkodissa integroidussa ryhmässä ja kehottaisin harkitsemaan asiaa oman lapsesi asiantuntijana. Tänä päivänä ryhmissä on yhä enemmän erittäin haastavasti käyttäytyviä lapsia ja ikävä tosiasia on se, että ne haastavat lapset vievät suurimman osan henkilökunnan ajasta. Päiviin mahtuu monenlaista tilannetta, esim. lasten raivokohtauksia, kiinnipitoa jne. joten herkimmille lapsille se voi olla liian kuormittavaa. Saako lapsesi ryhmässä sitä mitä HÄN tarvitsee? 

Laittaisin, ehdottomasti. 24 lapsen ryhmässä voi olla ihan samat diagnoosit osalla lapsista kuin integroidussa ryhmässä + tuplamäärä lapsia ja puolet vähemmän henkilökuntaa. Olen ollut tuollaisissa ryhmissä töissä ja ne olivat toimivia, paljon hyvää ammattitaitoa ja innostuneita työntekijöitä ja riittävästi resursseja verrattuna tavisryhmiin. 

Diagnoosit on lisääntyneet, mutta niitä on aina ollut. Ennen vain oltiin kotihoidossa ja vielä 80-luvulle saakka oppivelvollisuudestakin sai vapautuksen tietyissä tapauksissa. Sekä koulussa opettajilla oli enemmän valtaa.

En laittaisi. Lapsella on oikeus olla lapsi, ei aikuisen apu. Eri asia olisi, jos lapsi saisi palkkaa siitä, että hän ei saa enää olla oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Tukilapsena siis. Tosi hyvä juttu, jos pääsee sellaiseen. Pienempi ryhmä yleensä ja henkilökuntaakin voi olla enemmän.

vanha lastenhoitaja

No ei se aina ole hyvä juttu. Ryhmä on pienempi joo, mutta se ei tarkoitakaan sitä, että siellä olisi jotenkin tosi levollista ja rauhallista ja aikuisilla olisi enemmän aikaa lapsille kuin muissa ryhmissä, koska henkilökuntaa on enemmän.

Integroiduissa ryhmissä on aika usein meluisaa ja levotonta. Se ryhmän ylimääräinen aikuinen on erityisavustaja, jonka kaikki huomio menee niiden ryhmän erityislasten kanssa. Päiviin kuuluu huutoa, riehumista, raivoamista, kiinnipitotilanteita... Pienempi ryhmä ja enemmän henkilökuntaa ei takaa mitään.

Mun lapsi oli tukilapsena erityisryhmässä kaksi vuotta (ns. isojen ryhmä). Kokemus oli hyvä ellei jopa erinomainen. Hoitajat (erityislastentarhanopettaja, lastentarhanopettaja, lastenhoitaja ja avustaja) olivat aivan huippuja tyyppejä. Tosi rentoja, mut ihan parhaita hoitajia. Erityislapsia oli ryhmässä viisi ja tukilapsia seitsemän. Tekivät paljon ilmaisia retkiä joko koko porukalla tai pienissä ryhmissä. Hoitajilla oli aina aikaa jutella myös meidän tukilasten vanhempien kanssa ja myös tukilapset sai hoitajilta erityishuomiota esim. yksi hoitaja saattoi lähteä metsäretkelle tai leipoa pullaa parin-kolmen tukilapsen kanssa. Erityislapsilla oli käsittääkseni aika paljon sairaalajaksoja, osalla jopa yhtäaikaa, joten tosi harvoin oli kaikki viisi erityislasta yhtäaikaa paikalla. Olipa kerran pahimpaan lentsuaikaan mun lapsi yhtenä päivänä ainoa lapsi koko päivän, menivät toki toiseen ryhmään siksi päiväksi. Oman ja lapsen kokomuksen perusteella laittaisin oman lapseni erityisryhmään ihan koska vain.

Lisään vielä että ryhmän erityislapsilla oli mm. autismi, down, puheenkehityksessä ongelma ja adhd. Kaikista en edes tiennyt kuka on erityislapsi ja kuka tukilapsi.

Meillä lapsi oli tukilapsena, enkä enää laittaisi. Ryhmä oli pieni, 14 lasta kaikkiaan ja kaikki lto:t ja muu henkilökunta oli aivan ihanaa ja keskusteluyhteys kympin luokkaa, siitä ei pahaa sanaa. Ne pari-kolme aggressiivista lasta teki kuitenkin välillä hoidossa olosta helvettiä. Ei ollut kovin mieltä ylentävää, kun lapsi tulee harva se päivä mustelmilla ja naarmuilla kotiin, pahimpana kuristusjäljet kaulassa.

Oma lapsi reagoi asioihin tulemalla paljon vaisummaksi ja kotona viihtyi sylissä huomattavasti enemmän. Nyt on eskarissa vastaavassa ryhmässä ja alkuun oli ongelmia yhden lapsen kanssa, mutta hänen muutettuaan tilanne on rauhoittunut.