Miksi opettajat syrjivät vähän äänekkäämpia poikia ja suosivat niitä kilttejä tyttöjä

Ihan ok, joku lähtee varmasti mukaan 1,5/5

En tiedä, mutta se on todistettu tosiasia että hiljaiset pojat ovat niitä kaikkien vihaamia hylkiöitä. Jos ei joku mystinen "tuntiaktiivisuuskiintiö" täyty niin sairas opettaja ottaa pojan silmätikukseen, tekee tämän koulutaipaleesta helvettiä ja aiheuttaa ikuisen antipatian koululaitosta ja opettajia kohtaan.

Tuo "vähän äänekkäämpi" on upea eufemismi möykkäävästä häiriköstä.

Se on ihan normaalia että lapset ja teinit pitävät vähän ääntä, ja mielestäni parempi sekin kuin luokka täynnä tuppisuita ja kuolemanhiljaisuus vallitsee, kun yrität saada porukkaan edes jotain eloa. Siinä on kuitenkin vissi ero että pysyykö äänentaso siedettävänä ja touhu asiallisena, vai onko tyyppi sellainen kellon ympäri möykkäävä ja kaikkien työskentelyä häiritsevä perseilijä. Et itsekään varmaan tykkäisi siitä, jos joku työpaikalla koko ajan huutaisi vieressä ja keskeyttäisi.

Introvertti tyttö, jolla on silmälasit on open lellikki. Lisäksi ei saa olla omia ajatuksia, kaikki mitä ope sanoo on totta ja vain se.

Vierailija kirjoitti:

Introvertti tyttö, jolla on silmälasit on open lellikki. Lisäksi ei saa olla omia ajatuksia, kaikki mitä ope sanoo on totta ja vain se.

Introvertit ovat vaarallisimpia - rikas sisäinen maailma joka odottaa tilaisuuttaan. Eli eipä vähätellä.

Mitä pskaa. Kyllä se oli ihan fifti fifti, kuka arvosti ahkeruutta ja kuuliausuutta ja kuka eloisaa näsäviisautta. Ja mun aikana oli sellainen käytäntö, että korkein mahdollinen arvosana on 8 jos oot "hiljainen". Jopa keskiarvoni oli tasan 8. Joka numero 8, koska nou kän duu jos osaa asiat vaan kokeessa eikä ole aktiivinen tiimityyppi. Jopa käytökseni oli 8. Äitini järkyttyi kun käytös laski 10stä kasiin tuon uudistuksen takia.

Niin ja ketkä ne onkaan niitä huomiosyöppöjä tunnilla?

Hieman äänekkäämmät pojat? Hiljaiset tytöt?

Ihan ensinnäkin ne kaikista hiljaisimmat ovat usein poikia. Ne, jotka eivät koskaan viittaa, eivät koskaan ilmaise mielipiteitään ja tuntuvat haluvan sulautua seinään. Näillä on usein vakavia ongelmia, masennusta ja itsetunto-ongelmia. Toki on myös tällaisia tyttöjä mutta vähemmän. Yksinäisiä tyttöjä on ehkä yläkoulun puolella muutama, yksinäisiä poikia joka luokassa se yksi tai kaksi, ja nämä eivät kykene ystävystymään toistensa kanssa.

Hieman äänekkäät pojat ovat usein niin kuin ne hieman äänekkäät tytötkin aktiivisia harrastajia, sosiaalisia ja nauttivat koulusta. Heillä on sosiaalista pelisilmää eivätkä he vie oppitunnilta aikaa turhaan vaan pyrkivät itsekin oppimaan asioita.

Sitten on tämä ongelmaryhmä, aika usein poikia mutta yhä enenevissä määrin myös tyttöjä, joita koulu ei kiinnosta, auktoriteetteja täytyy uhmata koko ajan, poliisikin on tuttu ja oppituntien huvina on yrittää rikkoa jotain, pilata muiden opiskelu ja saada joku pahoittamaan mielensä (ei välttämättä opettaja). Aikaisempaa enemmän nämä saattavat tulla jopa tavallisista kodeista, joissa uskotaan aina vain lapsen sanaa, muut valehtelevat ja huijaavat. Lapsi pystyy tekemään mitä vain, aina syy on kavereissa, opettajissa, valehtelevissa myyjissä, poliiseissa jne. On uskomatonta, minkälaiseen itsepetokseen nämä vanhemmat pystyvät. Oma lapsi on ihana kullannuppu ja kaikki ne törkeydet, rikokset, haukkumiset ja kiusaamiset ovat vain muiden tekemää kiusaa.

Mikään näistä ryhmistä ei ole ongelma koululuokassa, jos kielenkäyttö on asiallista, mitään ei hajoteta ja muille annetaan opiskelurauha. Mutta jos kesken tunnin huutelee hävyttömyyksiä naapuripulpettiin tai haluaakin nakutella seinään koloa, kun pitäisi opiskella, niin sitten kyllä tämän opettajan pinna kiristyy ja se hieman vilkas kersa saa kuulla kunniansa - ja vanhempi sitten tietysti antaa opettajan kuulla kunniansa. Vanhainkodissa sitten ihmetellään, miksi se lapsi vei rahat, ja potki ja hakkasi vanhempansa sairaalaan, kun oli lapsena niin kultainen - vain vähän väärinymmärretty ja hieman vilkas...

Äänekkäät pojat itse asiassa ovat se syy miksi kukaan muu ei viittaa.

Koska monellakaan naisopettajalla ei ole mitään auktoriteettiä luokassa ja meluisat pojat aiheuttavat stressiä opettajalle. Sitten kun se viimeinen päre menee, niin siellä se kiljuu pää punaisena ja juoksese käytävään poraamaan. 

Mä olin sellanen hieman äänekäs tyttö. Jälki-istunnossa poikien kanssa.

Mutta hyvät numerot sain silti, kun sain nuoren opettajan. Vanhat opet ei antaneet hyviä numeroita, kun olin villi lapsi. Eli ei niitä numeroita anneta pelkän älyn, ahkeruuden ja aktiivisuuden perusteella. Se on paljon kiinni siitä, miellyttääkö pärstä vai ei.

Koska hiljainen luokka ja hiljaiset oppilaat tekevät opettajan työstä helpon ja tämän vuoksi antaa tunteen, että minä hallitsen ja osaan ammattini. Heti jos tästä normista poikkeaa, niin opettajastakin tulee epävarmempi. Opettajalla ei välttämättä ole osaamista käsitellä itsenäisesti ajattelevia ja äänekkäitä oppilaita, siksi opettaja antaa vaikutelman, että jollakin tavalla syrjisi näitä oppilaita, ja näinhän se usein onkin. On "helppompaa" valmentaa Real Madridia kuin nostaa jokin divarijengi taistelemaan pääsarjan mestaruuksista.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sellanen hieman äänekäs tyttö. Jälki-istunnossa poikien kanssa.

Mutta hyvät numerot sain silti, kun sain nuoren opettajan. Vanhat opet ei antaneet hyviä numeroita, kun olin villi lapsi. Eli ei niitä numeroita anneta pelkän älyn, ahkeruuden ja aktiivisuuden perusteella. Se on paljon kiinni siitä, miellyttääkö pärstä vai ei.

Niin ja se nuori ope keksi kehittää mulle kaikkea ylimääräistä aktiviteettiä, niin en ehtinyt sähläämään.

Vierailija kirjoitti:

Hieman äänekkäämmät pojat? Hiljaiset tytöt?

Ihan ensinnäkin ne kaikista hiljaisimmat ovat usein poikia. Ne, jotka eivät koskaan viittaa, eivät koskaan ilmaise mielipiteitään ja tuntuvat haluvan sulautua seinään. Näillä on usein vakavia ongelmia, masennusta ja itsetunto-ongelmia. Toki on myös tällaisia tyttöjä mutta vähemmän. Yksinäisiä tyttöjä on ehkä yläkoulun puolella muutama, yksinäisiä poikia joka luokassa se yksi tai kaksi, ja nämä eivät kykene ystävystymään toistensa kanssa.

Hieman äänekkäät pojat ovat usein niin kuin ne hieman äänekkäät tytötkin aktiivisia harrastajia, sosiaalisia ja nauttivat koulusta. Heillä on sosiaalista pelisilmää eivätkä he vie oppitunnilta aikaa turhaan vaan pyrkivät itsekin oppimaan asioita.

Sitten on tämä ongelmaryhmä, aika usein poikia mutta yhä enenevissä määrin myös tyttöjä, joita koulu ei kiinnosta, auktoriteetteja täytyy uhmata koko ajan, poliisikin on tuttu ja oppituntien huvina on yrittää rikkoa jotain, pilata muiden opiskelu ja saada joku pahoittamaan mielensä (ei välttämättä opettaja). Aikaisempaa enemmän nämä saattavat tulla jopa tavallisista kodeista, joissa uskotaan aina vain lapsen sanaa, muut valehtelevat ja huijaavat. Lapsi pystyy tekemään mitä vain, aina syy on kavereissa, opettajissa, valehtelevissa myyjissä, poliiseissa jne. On uskomatonta, minkälaiseen itsepetokseen nämä vanhemmat pystyvät. Oma lapsi on ihana kullannuppu ja kaikki ne törkeydet, rikokset, haukkumiset ja kiusaamiset ovat vain muiden tekemää kiusaa.

Mikään näistä ryhmistä ei ole ongelma koululuokassa, jos kielenkäyttö on asiallista, mitään ei hajoteta ja muille annetaan opiskelurauha. Mutta jos kesken tunnin huutelee hävyttömyyksiä naapuripulpettiin tai haluaakin nakutella seinään koloa, kun pitäisi opiskella, niin sitten kyllä tämän opettajan pinna kiristyy ja se hieman vilkas kersa saa kuulla kunniansa - ja vanhempi sitten tietysti antaa opettajan kuulla kunniansa. Vanhainkodissa sitten ihmetellään, miksi se lapsi vei rahat, ja potki ja hakkasi vanhempansa sairaalaan, kun oli lapsena niin kultainen - vain vähän väärinymmärretty ja hieman vilkas...

Aika rankkaa yleistystä, ennakkoluuloja ja mutua teksti täynnä.

Noinko on? Itselläni taas on kokemus, että nykyään tyttöjenkin odotetaan olevan niitä "vähän äänekkäämpiä", eli sosiaalisia, itseään esille tuovia, sporttisia. Oma tyttäreni joskus valittikin, että olisipa hän syntynyt 100 vuotta sitten, hän kun on sellainen hiljainen ja kiltti, perinteisen tyttömäinen tyttö, ja kokee painetta nykyisin kun tyttöjenkin odotetaan olevan "raisuja".

Vierailija kirjoitti:

Koska hiljainen luokka ja hiljaiset oppilaat tekevät opettajan työstä helpon ja tämän vuoksi antaa tunteen, että minä hallitsen ja osaan ammattini. Heti jos tästä normista poikkeaa, niin opettajastakin tulee epävarmempi. Opettajalla ei välttämättä ole osaamista käsitellä itsenäisesti ajattelevia ja äänekkäitä oppilaita, siksi opettaja antaa vaikutelman, että jollakin tavalla syrjisi näitä oppilaita, ja näinhän se usein onkin. On "helppompaa" valmentaa Real Madridia kuin nostaa jokin divarijengi taistelemaan pääsarjan mestaruuksista.

"Itsenäisesti ajatteleva?" Ai joku hormonihuuruissaan epätoivoisesti kavereiden hyväksyntää ja statusta hakeva apina?

En ole kyllä havainnut kouluaikoina ikinä mitään tällaista. Hiljaiset yleensä on ongelma opettajille kun heidät pitäisi saada aktivoitua. Tuntiaktiivisuutta on monen mielestä ainoastaan viittaaminen. Äänekkäät taas keskeyttää ja pilaa oppimisen muiltakin, välillä ei auta vaikka kuinka monta kertaa sanoisi, vaan yleensä oppettajat joutuu komentamaan nuo hölöttäjät ulos luokasta. Opettajien lemmikkejä oli oikeasti aina ne suhteellisen fiksut ja aktiiviset oppilaat jotka osasivat tarvittaessa pitää suunsa kiinni mutta osallistuivat myös aina siihen yhteiseen keskusteluun.

Ei mua ainakaan suosittu olin kiltti tyttö. Päinvastoin koko ajan valitettiin että pitää olla rohkeampi ja puheliaampi. Tämä 1980-90-luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua ainakaan suosittu olin kiltti tyttö. Päinvastoin koko ajan valitettiin että pitää olla rohkeampi ja puheliaampi. Tämä 1980-90-luvuilla.

Sama, mutta 1990-2000-luvut. Lukiossa keskiarvo nousi melkein numerolla (8,4:stä 9,3:n), kun tuntiaktiivisuus ei enää merkinnyt. Kiva, kun herkässä iässä joku koko ajan jankuttaa, että olet vääränlainen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sellanen hieman äänekäs tyttö. Jälki-istunnossa poikien kanssa.

Mutta hyvät numerot sain silti, kun sain nuoren opettajan. Vanhat opet ei antaneet hyviä numeroita, kun olin villi lapsi. Eli ei niitä numeroita anneta pelkän älyn, ahkeruuden ja aktiivisuuden perusteella. Se on paljon kiinni siitä, miellyttääkö pärstä vai ei.

Mäkin olin hankala tyttö. Vähän jotain autismin tuntuisia piirteitä oli kasvaessa, nyt aikuisena olen ihan normaali, se tutkittiinkin. Lapsena keskityin yleensä tunnilla joko piirtämiseen tai oman kirjan lukemiseen, ja minun jostain syystä annettiin ainoana luokassa tehdä näin. Sitten jos opetus häiritsi lukemista niin paljon ettei siihen voinut syventyä, luokassa oli sellainen ääneenlausumaton sopimus että jos kukaan ei vähään aikaan viittaa tai tiedä vastausta, minä sanon sen viittaamatta. Tämä oli ehkä se syy miksi toivottiin, että keskittyisin johonkin muuhun.

Voit arvata että muhun suhtautui edes neutraalisti todella harva opettaja (tai oppilas). Pärstäni takuulla ei miellyttänyt ketään, olin kaikkien yhteinen inhokki. Jälki-istuntoa käytöksestäni ei kuitenkaan annettu, koska en häiriköinyt ketään. Arvosanat vastasu hyvin tarkkaan koenumeroita kaikilla opettajilla. Yleensä vähän yläkanttiin jos en ihan hirveästi jättänyt tehtäviä tekemättä ja palauttamatta, ankaran maineessa olevilla opettajilla sen mukaan teinkö läksyt.