Antakaa mulle diagnoosi
Joku mua varmaan vaivaa, kun olen tällainen.
Saatan uppoutua/vajota/jotain johonkin bändiin tai artistiin kuukausiksi niin, että illat kuuntelen vain sen biisejä, katselen videoita ja haastatteluja, googletan kaiken tiedon, se bändi/artisti on jatkuvasti mielessä ja tulee uniin jne. Ulkoinen habituskin alkaa mennä siihen musiikin suuntaan. Aivan siis ”hurahdan” siihen asiaan. Tähän väliin, että olen jo pitkästi yli 30v. Yleensä nämä bändit on vanhoja tuttuja mulle, sellaisia joita olen ennen fanittanut enemmän tai vähemmän.
No, tätä hulluuttu kestää parista kuukaudesta vuoteen, kunnes tulee toinen bändi/artisti ja sama rumba alkaa taas alusta sen uuden kans. :D
Olen tosi tunneihminen noin muutenkin, mutta tämä musiikkihomma menee välillä jo yli. Koska jossain vaiheessa siitä bändistä tulee jo vähän kuin ähky, mutta silti ei osaa lopettaa. Ja eräänä yönä ajattelin jo unessa, että onpas ahdistavaa, kun tämä artisti tulee jo uneenkin.
Että mitähän tämä nyt sitten? Jonkin sortin ocd?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Joku ocd?
Se on mielessä käynyt.
Ap.
En ole lääkäri, mutta tutkinut ahkerasti wikipediaa. Sanoisin että hyvin todennäköisesti laktoosi-intoleranssi.
Vierailija kirjoitti:
En ole lääkäri, mutta tutkinut ahkerasti wikipediaa. Sanoisin että hyvin todennäköisesti laktoosi-intoleranssi.
Jatka tutkimista. :D Ei ole se. Vaikka sekin on käynyt välillä mielessä ja olenkin jättänyt maitotuotteet melkein kokonaan pois. Tänään söin mansikkajogurttia pitkästä aikaa, ei pierettänyt.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Häiritseekö tuo sun muuta elämää?
No siinä mielessä, että aina menee tosi myöhään nukkumaan meneminen, kun jumitun googlaan/tubettaan. Ja tuntuu välillä raskaalta olla näin ”sisällä” jotain asiaa...
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vajaapersoona
Eli..?
Ap.
Onko sulla ollu noita kiinnostuspuuskia aiemmin kohdistuen johonkin muuhun? Vai täytätkö jotain tyhjyyttä elämässäsi tuolla tavoin? Esim. tuore ero?
Olisiko joku defenssi tai selviytymiskeino? Haluat paeta jotain tuon ”fanittamisen” avulla. Tai sitten elät uudestaan jotain teini-iän kehitysvaihetta?
Kaikki kertomasi piirteet viittaavat Aspergeriin. Nais-Aspergerit eivät hurahda juna-aikatauluihin vaan filmitähtiin, bändeihin, musiikkiin jne. Samoin tiedon etsiminen ja fanittaminen ja kaikenlainen jumittaminen sekä viivästynyt unijakso (menet myöhään nukkumaan) viittavat vahvasti Aspergeriin. Tietysti sinulla voi olla jokin muukin neuropsykiatrinen oireyhtymä, mutta luettelemasi oireet viittavat tosiaan as-persoonaan. Tunnistin niistä nimittäin itseni hyvin vahvasti, ja minulla on as.
Vierailija kirjoitti:
Vajaapersoona
Ei tuollaista ole olemassakaan. Ihan itse olet keksinyt moisen "persoonallisuushäiriön"
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kertomasi piirteet viittaavat Aspergeriin. Nais-Aspergerit eivät hurahda juna-aikatauluihin vaan filmitähtiin, bändeihin, musiikkiin jne. Samoin tiedon etsiminen ja fanittaminen ja kaikenlainen jumittaminen sekä viivästynyt unijakso (menet myöhään nukkumaan) viittavat vahvasti Aspergeriin. Tietysti sinulla voi olla jokin muukin neuropsykiatrinen oireyhtymä, mutta luettelemasi oireet viittavat tosiaan as-persoonaan. Tunnistin niistä nimittäin itseni hyvin vahvasti, ja minulla on as.
Samaa tulin sanomaan.
"Elät siis toisten elämiä". Etkö uskalla elää elämääsi itsesi kautta? Onko elämäsi tylsä?
Ei kaikkeen tarvita diagnoosia. Olet tiedonhaluinen, ja hurahdat bändeihin,mitä sitten? Ei luonteenpiirteitä tarvitse diagnosoida.
Minä olen samanlainen todella monessa asiassa, esimerkiksi syömieni ruokien suhteen. Syön helposti puolikin vuotta samaa ruokaa joka ikinen päivä. Ja joskus aina innostun älyttömästi etsimään tietoa jostain tietystä asiasta ja uppoudun siihen aivan täysin kunnes vaihdan aihetta ja taas sama taukoamaton plärääminen.
En ole oikein löytänyt kohtalontovereita ja monet pitävät näitä piirteitäni outoina tai ongelmina. Itse en oikeastaan koe niitä niin, koska nautin tuosta tutkimisesta ja perehtymisestä sekä tekee mieli oikeasti syödä sitä yhtä ja samaa apatetta :D
Olen itsekin pitkään miettinyt, että onkohan tälle olemassa jokin diagnoosi. En oikein tunnu sopivan joukkoonkaan esimerkiksi koulussa/töissä vaikka ulkoisesti olen täysin normaali ja juttelen ihmisille ihan normaalin verran. On minulla ystäviä kuitenkin. Tuleeko kellään mitään mieleen?
Pitkittynyt teini-ikä? Kuulostaa ihan perus fanitukselta mitä teineillä on.
Joku ocd?