Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä tehdä kun ei vain tule aikuisen siskon kanssa toimeen? (asiallisia vastauksia pyydän)

Vierailija
25.03.2018 |

Ainoa sisko, joten ainoa läheinen kun vanhemmista aika jättää. Vanhemmille tosi tärkeää, että tulisimme toimeen ja olisimme jopa läheisiä. Hänen lapsensa ovat todella, todella rakkaita. Itselleni olisi valtavan arvokasta, että meillä olisi hyvät välit.

Mutta kun olemme vain niin erilaisia, olemme aina olleet. Ja tuntuu, että vaikka kuinka yritämme, niin päädymme aina riitelemään mikä on aivan kauheaa, ei sitä jaksa.

Itse loukkaannun varmaan liiankin helposti hänen sanomisistaan ja olen yrittänyt sitä selittää. Ja hänkin varmaan yrittää olla varovainen suhteeni. Mutta olemme jotenkin niin erilaisia - hän on hyvin vahva, itsevarma, ulospäinsuuntautunut ja saattaa sanoa hyvinkin rankasti ja tuomitsevasti. Itse olen, tiedän sen itsekin, monesti liiankin yliherkkä. Olisi niin ihanaa saada myös arvostusta, aitoa pitämistä, tunnetta että olen tärkeä ja arvokas ja hyvä ihminen toisen silmissä, enkä vain sietämätön ja halveksittava luuseri jota toinen sietää vain koska olemme sisaria ja joka on jatkuva kritiikin kohde (ja tämähän on oma tulkintani ja kokemukseni - joku muu ei välttämättä kokisi sitä näin eikä sitä ole välttämättä näin tarkoitettu).

Eli en missään nimessä halua katkaista välejä, haluan ne paremmiksi ja olen halunnut jo vaikka kuinka kauan. Itse asiassa monesti olen pahoittanut mieleni kaikkein pahimmin siitä, kun hän sanoo että ei jaksa seuraani eikä halua. Ilmeisesti yrittää kyllä vielä, vaikka onkin sanonut ettei olisi missään tekemisissä jos en olisi siskonsa. Ja minä yritän, kaikin tavoin, mutta kai sitten yritän väärin ja sitten kun tulee erimielisyyttä, niin tuntuu kuin kaikki hyvä olisi poispyyhitty. Mutta emme tunnu vain onnistuvan.

Ja joo, ei terapia ole tässä ratkaisu. En vain näe että se oikeasti vaikuttaisi mihinkään.

Vertaistukea kaipaisin. Muillakin on varmasti ongelmallisia sisaruussuhteita? Mitä teette, mikä on toiminut? Ja ei, välien katkaisu ei ole mielestäni mikään ratkaisu.

Kommentit (35)

Vierailija
1/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten terapia ei auttaisi? Terapian ideana on yrittää avata sinulle uusia tapoja käsitellä ajatuksia, ymmärtää tunteitasi ja näin edistää esim. ihmissuhteita ja ystävyyssuhteita. Voidaan me miten paljon tahansa täällä tsempata sinua, mutta jos et ole itse valmis yrittämään asioita eri tavalla ja sen sijaan jatkat ottamalla itseesi kaiken mitä sisko sanoo ja odottamalla, että siskon pitäisi kohdella sinua sillä tavalla kuin sinä koet oikeaksi, et koskaan pääse tuossa tilanteessa mihinkään. 

Vierailija
2/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miten terapia ei auttaisi? Terapian ideana on yrittää avata sinulle uusia tapoja käsitellä ajatuksia, ymmärtää tunteitasi ja näin edistää esim. ihmissuhteita ja ystävyyssuhteita. Voidaan me miten paljon tahansa täällä tsempata sinua, mutta jos et ole itse valmis yrittämään asioita eri tavalla ja sen sijaan jatkat ottamalla itseesi kaiken mitä sisko sanoo ja odottamalla, että siskon pitäisi kohdella sinua sillä tavalla kuin sinä koet oikeaksi, et koskaan pääse tuossa tilanteessa mihinkään. 

Huoh. ... No kun on puhuttu ja puhuttu, niin ei se enempi puhuminen enää mihinkään johda. Meissä kummassakin on vikaa ja yritämme ymmärtää toisiamme, mutta olemme vain tosi erilaisia persoonallisuuksia, aina olleet.

Mutta unohda tuo kohta. Ei olisi pitänyt edes mainita. Oletetaan, että mennään sinne terapiaan.

Mutta: Toivoin kertomuksia ja kokemuksia muilta, joilla on hankalat välit sisaruksiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miten terapia ei auttaisi? Terapian ideana on yrittää avata sinulle uusia tapoja käsitellä ajatuksia, ymmärtää tunteitasi ja näin edistää esim. ihmissuhteita ja ystävyyssuhteita. Voidaan me miten paljon tahansa täällä tsempata sinua, mutta jos et ole itse valmis yrittämään asioita eri tavalla ja sen sijaan jatkat ottamalla itseesi kaiken mitä sisko sanoo ja odottamalla, että siskon pitäisi kohdella sinua sillä tavalla kuin sinä koet oikeaksi, et koskaan pääse tuossa tilanteessa mihinkään. 

Eli en mitään tsemppiä kaipaa, vaan nimenomaan konkreettisia kokemuksia.

Vierailija
4/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En nyt ota kantaa muuhun kuin yhteen detaljiin. Aloitat sanomalla, että vanhemmille olisi tärkeää, että tulisitte toimeen. Kuulostaa vähän huonolta lähtökohdalta, että teidän pitäisi ensisijaisesti ajatella vanhempienne toiveita ja syyllistyä siitä, ettette pysty täyttämään niitä. On aika tavallista, etteivät sisarussuhteet ole täydellisiä.

Vierailija
5/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten terapia ei auttaisi? Terapian ideana on yrittää avata sinulle uusia tapoja käsitellä ajatuksia, ymmärtää tunteitasi ja näin edistää esim. ihmissuhteita ja ystävyyssuhteita. Voidaan me miten paljon tahansa täällä tsempata sinua, mutta jos et ole itse valmis yrittämään asioita eri tavalla ja sen sijaan jatkat ottamalla itseesi kaiken mitä sisko sanoo ja odottamalla, että siskon pitäisi kohdella sinua sillä tavalla kuin sinä koet oikeaksi, et koskaan pääse tuossa tilanteessa mihinkään. 

Huoh. ... No kun on puhuttu ja puhuttu, niin ei se enempi puhuminen enää mihinkään johda. Meissä kummassakin on vikaa ja yritämme ymmärtää toisiamme, mutta olemme vain tosi erilaisia persoonallisuuksia, aina olleet.

Mutta unohda tuo kohta. Ei olisi pitänyt edes mainita. Oletetaan, että mennään sinne terapiaan.

Mutta: Toivoin kertomuksia ja kokemuksia muilta, joilla on hankalat välit sisaruksiin.

Puhuttu ja puhuttu, mutta ulkopuolinen henkilö osaa katsoa tilannetta objektiivisesti ja tuoda näin erilaisia näkökulmia asiasta. 

Tuntuu kuitenkin, että et kuitenkaan halua asiaa muuttaa, mutta haluat asiasta valittaa ja saada myötätuntoa asiaan. 

Vierailija
6/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heti aluksi, pyydät anteeksi omaa jääräpäisyyttäsi ja kysyt, voisitteko aloittaa kommunikoinnin alusta, ns. puhtaalta pöydältä ja unohtaa menneet. Näytä hänelle, että osaat ottaa vastuuta omasta tekemisistäsi ja sanomisistasi, älä odota mitään, toimi vain lämminhenkisesti ja kerro halustasi lähentää suhdettanne. Jonkun on otettava se ensimmäinen askel.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten terapia ei auttaisi? Terapian ideana on yrittää avata sinulle uusia tapoja käsitellä ajatuksia, ymmärtää tunteitasi ja näin edistää esim. ihmissuhteita ja ystävyyssuhteita. Voidaan me miten paljon tahansa täällä tsempata sinua, mutta jos et ole itse valmis yrittämään asioita eri tavalla ja sen sijaan jatkat ottamalla itseesi kaiken mitä sisko sanoo ja odottamalla, että siskon pitäisi kohdella sinua sillä tavalla kuin sinä koet oikeaksi, et koskaan pääse tuossa tilanteessa mihinkään. 

Huoh. ... No kun on puhuttu ja puhuttu, niin ei se enempi puhuminen enää mihinkään johda. Meissä kummassakin on vikaa ja yritämme ymmärtää toisiamme, mutta olemme vain tosi erilaisia persoonallisuuksia, aina olleet.

Mutta unohda tuo kohta. Ei olisi pitänyt edes mainita. Oletetaan, että mennään sinne terapiaan.

Mutta: Toivoin kertomuksia ja kokemuksia muilta, joilla on hankalat välit sisaruksiin.

Puhuttu ja puhuttu, mutta ulkopuolinen henkilö osaa katsoa tilannetta objektiivisesti ja tuoda näin erilaisia näkökulmia asiasta. 

Tuntuu kuitenkin, että et kuitenkaan halua asiaa muuttaa, mutta haluat asiasta valittaa ja saada myötätuntoa asiaan. 

Ohis: En ole ap, mutta mistä ihmeestä on tullut se idea, että kaikki asiat ratkeaisivat terapialla? Alan kanssa toiminnassa olevana ammattilaisena tiedän, että se on monesti tehoamatonta ja joskus jopa haitallista. Se, että selittää asioitaan mykkänä nyökkäilevälle tyypille harvoin ratkaisee mitään käytännön ongelmia.

Se on vain helppo muotiratkaisu nykyään.

Vierailija
8/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä yritätte olla liian läheisiä? Otatte toistenne suhteen vääränlaisen roolin? Harva aikuinen tykkää, jos joku oman perheen ulkopuolinen tai edes oma puoliso alkaa määräillä tai ohjata tekemisiä. Ei kukaan tykkää, jos omia valintoja tai tekemisiä arvostellaan. Ja jos toinen ei osaa olla arvostelematta tai ohjaamatta, niin aikuisena toisen sanomiset kannattaa ottaa vain toisen mielipiteinä, joiden mukaan ei tarvitse mennä, vaan saa itse tehdä omat päätökset. Olette erilaisia, joten ei se edes toimisi, jos alkaisitte toimimaan siten kuin sisko tekisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten terapia ei auttaisi? Terapian ideana on yrittää avata sinulle uusia tapoja käsitellä ajatuksia, ymmärtää tunteitasi ja näin edistää esim. ihmissuhteita ja ystävyyssuhteita. Voidaan me miten paljon tahansa täällä tsempata sinua, mutta jos et ole itse valmis yrittämään asioita eri tavalla ja sen sijaan jatkat ottamalla itseesi kaiken mitä sisko sanoo ja odottamalla, että siskon pitäisi kohdella sinua sillä tavalla kuin sinä koet oikeaksi, et koskaan pääse tuossa tilanteessa mihinkään. 

Huoh. ... No kun on puhuttu ja puhuttu, niin ei se enempi puhuminen enää mihinkään johda. Meissä kummassakin on vikaa ja yritämme ymmärtää toisiamme, mutta olemme vain tosi erilaisia persoonallisuuksia, aina olleet.

Mutta unohda tuo kohta. Ei olisi pitänyt edes mainita. Oletetaan, että mennään sinne terapiaan.

Mutta: Toivoin kertomuksia ja kokemuksia muilta, joilla on hankalat välit sisaruksiin.

Puhuttu ja puhuttu, mutta ulkopuolinen henkilö osaa katsoa tilannetta objektiivisesti ja tuoda näin erilaisia näkökulmia asiasta. 

Tuntuu kuitenkin, että et kuitenkaan halua asiaa muuttaa, mutta haluat asiasta valittaa ja saada

Sanoin nimenomaan, että haluan ratkaisuja.

Vierailija
10/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten terapia ei auttaisi? Terapian ideana on yrittää avata sinulle uusia tapoja käsitellä ajatuksia, ymmärtää tunteitasi ja näin edistää esim. ihmissuhteita ja ystävyyssuhteita. Voidaan me miten paljon tahansa täällä tsempata sinua, mutta jos et ole itse valmis yrittämään asioita eri tavalla ja sen sijaan jatkat ottamalla itseesi kaiken mitä sisko sanoo ja odottamalla, että siskon pitäisi kohdella sinua sillä tavalla kuin sinä koet oikeaksi, et koskaan pääse tuossa tilanteessa mihinkään. 

Huoh. ... No kun on puhuttu ja puhuttu, niin ei se enempi puhuminen enää mihinkään johda. Meissä kummassakin on vikaa ja yritämme ymmärtää toisiamme, mutta olemme vain tosi erilaisia persoonallisuuksia, aina olleet.

Mutta unohda tuo kohta. Ei olisi pitänyt edes mainita. Oletetaan, että mennään sinne terapiaan.

Mutta: Toivoin kertomuksia ja kokemuksia muilta, joilla on hankalat välit sisaruksiin.

Puhuttu ja puhuttu, mutta ulkopuolinen henkilö osaa katsoa tilannetta objektiivisesti ja tuoda näin erilaisia näkökulmia asiasta. 

Tuntuu kuitenkin, että et kuitenkaan halua asiaa muuttaa, mutta haluat asiasta valittaa ja saada myötätuntoa asiaan. 

Ohis: En ole ap, mutta mistä ihmeestä on tullut se idea, että kaikki asiat ratkeaisivat terapialla? Alan kanssa toiminnassa olevana ammattilaisena tiedän, että se on monesti tehoamatonta ja joskus jopa haitallista. Se, että selittää asioitaan mykkänä nyökkäilevälle tyypille harvoin ratkaisee mitään käytännön ongelmia.

Se on vain helppo muotiratkaisu nykyään.

Terapia auttaa kun terapiaa hakeva(t) ovat itse halukkaita apua hakemaan ja muuttamaan tilanteensa. Kyllä tämä sinun pitäisi tiedä "ammattilaisena". Ehkä juuri sinun asiakkaat eivät juuri sen takia koskaan saa apua, kun et osaa heitä oikein hoitaa, kun tuo on asenteesi :) 

Ideana terapialla on aina ollut, että juuri sinne mennään kun halutaan apua, ei vaan hiljaisena istumaan. Mutta usein terapia vie aikaa, eikä heti ensimmäisellä tai viidennelläkään kerralla uskalleta puhua avoimin mielin. Terapeuttiin luottamiseen saattaa mennä aikaa ja joskus terapeutti voi olla vääränlainen.

Kiitos kuitenkin kommentistasi, alan "ammattilainen" 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yritätte olla liian läheisiä? Otatte toistenne suhteen vääränlaisen roolin? Harva aikuinen tykkää, jos joku oman perheen ulkopuolinen tai edes oma puoliso alkaa määräillä tai ohjata tekemisiä. Ei kukaan tykkää, jos omia valintoja tai tekemisiä arvostellaan. Ja jos toinen ei osaa olla arvostelematta tai ohjaamatta, niin aikuisena toisen sanomiset kannattaa ottaa vain toisen mielipiteinä, joiden mukaan ei tarvitse mennä, vaan saa itse tehdä omat päätökset. Olette erilaisia, joten ei se edes toimisi, jos alkaisitte toimimaan siten kuin sisko tekisi.

Kiitos, tämä oli järkevä kommentti.

Keskustelun jätän tähän, koska täysin ohi itse aiheen ja toiveeni saada toisten käytännön kokemuksia, joista voisi löytää ratkaisuja, joku fanaattisesti markkinoi täällä terapiaa.

Vierailija
12/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten terapia ei auttaisi? Terapian ideana on yrittää avata sinulle uusia tapoja käsitellä ajatuksia, ymmärtää tunteitasi ja näin edistää esim. ihmissuhteita ja ystävyyssuhteita. Voidaan me miten paljon tahansa täällä tsempata sinua, mutta jos et ole itse valmis yrittämään asioita eri tavalla ja sen sijaan jatkat ottamalla itseesi kaiken mitä sisko sanoo ja odottamalla, että siskon pitäisi kohdella sinua sillä tavalla kuin sinä koet oikeaksi, et koskaan pääse tuossa tilanteessa mihinkään. 

Huoh. ... No kun on puhuttu ja puhuttu, niin ei se enempi puhuminen enää mihinkään johda. Meissä kummassakin on vikaa ja yritämme ymmärtää toisiamme, mutta olemme vain tosi erilaisia persoonallisuuksia, aina olleet.

Mutta unohda tuo kohta. Ei olisi pitänyt edes mainita. Oletetaan, että mennään sinne terapiaan.

Mutta: Toivoin kertomuksia ja kokemuksia muilta, joilla on hankalat välit sisaruksiin.

Puhuttu ja puhuttu, mutta ulkopuolinen henkilö osaa katsoa tilannetta objektiivisesti ja tuoda näin erilaisia näkökulmia asiasta. 

Tuntuu kuitenkin, että et kuitenkaan halua asiaa muuttaa, mutta haluat asiasta valittaa ja saada myötätuntoa asiaan. 

Ohis: En ole ap, mutta mistä ihmeestä on tullut se idea, että kaikki asiat ratkeaisivat terapialla? Alan kanssa toiminnassa olevana ammattilaisena tiedän, että se on monesti tehoamatonta ja joskus jopa haitallista. Se, että selittää asioitaan mykkänä nyökkäilevälle tyypille harvoin ratkaisee mitään käytännön ongelmia.

Se on vain helppo muotiratkaisu nykyään.

Terapia auttaa kun terapiaa hakeva(t) ovat itse halukkaita apua hakemaan ja muuttamaan tilanteensa. Kyllä tämä sinun pitäisi tiedä "ammattilaisena". Ehkä juuri sinun asiakkaat eivät juuri sen takia koskaan saa apua, kun et osaa heitä oikein hoitaa, kun tuo on asenteesi :) 

Ideana terapialla on aina ollut, että juuri sinne mennään kun halutaan apua, ei vaan hiljaisena istumaan. Mutta usein terapia vie aikaa, eikä heti ensimmäisellä tai viidennelläkään kerralla uskalleta puhua avoimin mielin. Terapeuttiin luottamiseen saattaa mennä aikaa ja joskus terapeutti voi olla vääränlainen.

Kiitos kuitenkin kommentistasi, alan "ammattilainen" 

Karmea viesti. Yrität ilmeisesti saada itsellesi asiakkaita?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yritätte olla liian läheisiä? Otatte toistenne suhteen vääränlaisen roolin? Harva aikuinen tykkää, jos joku oman perheen ulkopuolinen tai edes oma puoliso alkaa määräillä tai ohjata tekemisiä. Ei kukaan tykkää, jos omia valintoja tai tekemisiä arvostellaan. Ja jos toinen ei osaa olla arvostelematta tai ohjaamatta, niin aikuisena toisen sanomiset kannattaa ottaa vain toisen mielipiteinä, joiden mukaan ei tarvitse mennä, vaan saa itse tehdä omat päätökset. Olette erilaisia, joten ei se edes toimisi, jos alkaisitte toimimaan siten kuin sisko tekisi.

Kiitos, tämä oli järkevä kommentti.

Keskustelun jätän tähän, koska täysin ohi itse aiheen ja toiveeni saada toisten käytännön kokemuksia, joista voisi löytää ratkaisuja, joku fanaattisesti markkinoi täällä terapiaa.

 

Luulen, että tämä on selkeä ongelma sinulle. Kun asiat eivät mene niin, kuin sinä haluat tai ratkaisukeino on sellainen, mitä sinä et välttämättä halua, sinä annat periksi. Tälläinen asenne saattaa helposti myös valua sinun ja siskosi väliseen suhteeseen. Sinä yrität jotain ja sinulla on jo ajatus, miten asiat menevät ja kun ne eivät mene niin, sinä annat periksi. Nytkin kutsut henkilöä, joka kysyi miksi terapeutti ei käynyt ja yritti avata sinulle terapian ideaa "fanaattiseksi", eli alat laittaman toisen henkilön keskusteussa alemmalle tasanteelle kuin missä itse näet itsesi olevan. 

Ehkä ennen kuin yrität parantaa siskon kanssa välejä sinun kannattaisi keskittyä työstämään omaa asennettasi muita kohtaan. 

Vierailija
14/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voin kuvitella että oma sisko kirjoittaisi näin. Hän on kyvytön käsittelemään vaikeita asioita ja esittää että sellaisia ei olemassakaan. Minun pitäisi tehdä samaa. Jos olen jonkun perheenjäsenen kanssa riidoissa ja hän hyvin tietää sen, saattaa soittaa muina miehinä ja kysyä että monelta ajattelin tulla tämän riitakumppanin luokse jne. vaikka tietää että en ole menossa. Haluaa esittää mustan valkoiseksi ja huonon hyväksi. En ole itse kovin jyrkkä mutta hän tekee minusta sellaisen.

Isäni joka on hakannut minua pienenä, vihaan häntä kuulema siksi että oikeasti vain haluaisin jutella hänen kanssaan mukavia. Sisko itse ajattelee jotain tällaista ja projisoi tarpeitaan minuun. Minä lähinnä odotan perintöä mutta ei, kovasti oikeasti salaa kaipaan tätä sadistia.

En väitä YHTÄÄN, että ap:lla olisi sama tilanne mutta se että kerrot olevasi kiltti ja herkkä ja sisko ilkeä ja jyrkkä saattaa pitää sisällään erilaisia tarinoita joissa et välttämättä ole ihan niin ihastuttava kuin luulet.

Kiltteys voi olla vallankäyttöä, vaikenemista ja kyvyttömyyttä. Väheksyntää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten terapia ei auttaisi? Terapian ideana on yrittää avata sinulle uusia tapoja käsitellä ajatuksia, ymmärtää tunteitasi ja näin edistää esim. ihmissuhteita ja ystävyyssuhteita. Voidaan me miten paljon tahansa täällä tsempata sinua, mutta jos et ole itse valmis yrittämään asioita eri tavalla ja sen sijaan jatkat ottamalla itseesi kaiken mitä sisko sanoo ja odottamalla, että siskon pitäisi kohdella sinua sillä tavalla kuin sinä koet oikeaksi, et koskaan pääse tuossa tilanteessa mihinkään. 

Huoh. ... No kun on puhuttu ja puhuttu, niin ei se enempi puhuminen enää mihinkään johda. Meissä kummassakin on vikaa ja yritämme ymmärtää toisiamme, mutta olemme vain tosi erilaisia persoonallisuuksia, aina olleet.

Mutta unohda tuo kohta. Ei olisi pitänyt edes mainita. Oletetaan, että mennään sinne terapiaan.

Mutta: Toivoin kertomuksia ja kokemuksia muilta, joilla on hankalat välit sisaruksiin.

Puhuttu ja puhuttu, mutta ulkopuolinen henkilö osaa katsoa tilannetta objektiivisesti ja tuoda näin erilaisia näkökulmia asiasta. 

Tuntuu kuitenkin, että et kuitenkaan halua asiaa muuttaa, mutta haluat asiasta valittaa ja saada myötätuntoa asiaan. 

Ohis: En ole ap, mutta mistä ihmeestä on tullut se idea, että kaikki asiat ratkeaisivat terapialla? Alan kanssa toiminnassa olevana ammattilaisena tiedän, että se on monesti tehoamatonta ja joskus jopa haitallista. Se, että selittää asioitaan mykkänä nyökkäilevälle tyypille harvoin ratkaisee mitään käytännön ongelmia.

Se on vain helppo muotiratkaisu nykyään.

Terapia auttaa kun terapiaa hakeva(t) ovat itse halukkaita apua hakemaan ja muuttamaan tilanteensa. Kyllä tämä sinun pitäisi tiedä "ammattilaisena". Ehkä juuri sinun asiakkaat eivät juuri sen takia koskaan saa apua, kun et osaa heitä oikein hoitaa, kun tuo on asenteesi :) 

Ideana terapialla on aina ollut, että juuri sinne mennään kun halutaan apua, ei vaan hiljaisena istumaan. Mutta usein terapia vie aikaa, eikä heti ensimmäisellä tai viidennelläkään kerralla uskalleta puhua avoimin mielin. Terapeuttiin luottamiseen saattaa mennä aikaa ja joskus terapeutti voi olla vääränlainen.

Kiitos kuitenkin kommentistasi, alan "ammattilainen" 

Karmea viesti. Yrität ilmeisesti saada itsellesi asiakkaita?

taidat olla ap, kuin vain sinä olet peukuttanut omia juttujasi

Vierailija
16/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse katkaisin välit sisareeni jo toistakymmentä vuotta sitten. Heräsin jo kyllä aiemminkin todellisuuteen, kun tuolloin teini-ikäinen poikani kysyi minulta, miksi olen aina niin pahalla tuulella/hermostunut/outo sen jälkeen kun olen puhunut puhelimessa sisareni kanssa.

Mutta se, mikä katkaisi kamelin selän, oli sisaren synttärit. Hän otti vähän miestä vahvempaa ja alkoi kaikkien edessä mollata minua tavalla jos toisellakin. Ja vieraat olivat lapsuuden/nuoruuden tuttujani. Sitten hän vielä kehtasi soittaa minulle ja kysyä, onko poikani homo. "Äiti sen viimeisenä tietää", kommentoi, kun sanoin, ettei tietääkseni ole.

Hänellä on todettu rajatilapersoonallisuus jo kauan sitten. Ja vaikka hänessä oli hyviäkin puolia, huonot nousivat aina päällimmäisiksi. Hän etsi aina tilaisuutta halveerata minua ja oli kateellinen ties mistä. 

En ole katunut.

Vierailija
17/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, jos ei tule toimeen, laitta välit poikki. Aikuisen ei ole pakko olla epämiellyttien ihmisten kanssa tekemisissä vaikka olisivat sukua. Se sukulaisuus ei merkitse mitään sen jälkeen kun on voinut muuttaa eri osoitteeseen epämiellyttävän ihmisen kanssa. Sukulaisuus ei velvoita kestämään  ikäviä ihmisiä vaan jokaisen olisi tajuttava että jos kettuilee, jää yksin.

Vierailija
18/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama vika täällä.

En enää edes yritä. Olemme liian erilaisia, ikisinkkusiskoni on parisuhde- ja lapsenkasvatuksen ammattilainen, omasta mielestään. Päivääkään ei taida olla kokemusta kummastakaan. Ikinä ei ole suostunut edes lääkärikäynnin vertaa vahtimaan lapsiani, mutta miehelleni soitetaan heti kun taulu tarvitsee naulaa seinään tai tietokoneen kanssa ongelmia. Ja kehtaa vielä esiintyä kaikkitietävänä tekniikan suhteen, vaikka todellisuudessa ei tiedä yhtään mitään. Tietokoneen päivitykseen, telkkarin käyttöönottoon, ihan kaikkeen tekniseen soittaa apuja.

Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka. Kylään jos joskus eksyy niin hänet pitää noutaa ja palauttaa juna-asemalle, koska 1km hän ei kävele. Kaikkea palveluita ja täyspassausta odottaa, mutta takaisin ei anna mitään. Paitsi parille ystävälleen ..mainostaa ääneen kuinka kävi auttamassa jossain jutussa.  Ylikiltti miehenikin on havahtunut 20v parisuhteemme aikana samaan, että miksi aina meiltä odotetaan majapaikkaa, kyytiä, nikkarointi-, tietokoneapuja tms, muttei itse tarjoudu mihinkään vastapalvelukseen, edes pyydettäessä. Tosin lakkasin pyytämästa jo vuosia sitten.

Ratkaisin ongelman ottamalla etäisyyttä tähän "kuppaajaan". Olemme liian erilaisia, itse pyrin antamaan aina enemmän kuin saamaan takaisin, hänellä täysin ottaja-periaate. Lisäksi en jaksa hänen materialismin ylistystä. Vain tietyt merkit kelpaa, muita ei voi käyttää vaikka kuinka jostain "merkittömästä" tykkäisikin. Itse taas en jaksa moista vuohotusta. Enemmän järkishoppailija.

Älä siis yritä muuttaa häntä, mutta älä suostu muokkautumaan hänen vaatimuksiinsa. Tokaiset topakasti, että hällä ei ole oikeutta arvostella sun valintoja. Ja toki anna hänen elää omien valintojensa kanssa. Ei veriside ole mikään velvoite olla pakkoläheinen, jos toinen ei kunnioita ja arvosta sinua.

Vierailija
19/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitää hyväksyä se, ettei lapsuudenperheen lapset välttämättä tule toimeen. Luonteet voivat olla niin erilaiset, ettei yhteistä säveltä löydy. Ei tarvitse löytyäkään.

Itse olen ihan erilainen kuin veljeni ja näemme kerran vuodessa, jouluna. Se on ok!

Vierailija
20/35 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etsi teille sopiva välimuoto, ei välien tarvitse olla poikkikaan vaikka ei pystyisi olemaan kovin läheisessä suhteessa. En usko että tuo kommunikaatio välillänne tulee enää muuttumaan mihinkään kun ainakin sinulla on niin vahvana tuo ajatus että sisko vain moittii ja arvostelee vaikka tiedätkin sen olevan osin omaa tulkintaasi ja herkkyyttäsi. Varmaan siskolla on yhtä syvään juurtunut ajattelutapa teidän väleistä ja sen muuttaminen on todella vaikeaa. 

Mutta tavatkaa harvemmin, älkää soitelko liian usein vaan vaihtakaa kuulumiset tarvittaessa lyhyesti viesteillä, älkää jakako henkilökohtaista elämäänne liikaa niin ei jää sijaa arvostelullekaan. Niin minä toimin niiden sukulaisten kanssa joiden kanssa homma ei muuten toimi eikä siitä tarvitse tehdä mitään numeroa vaan antaa tapaamisvälin harveta luonnollisesti ja pysytellä vaan etäämpänä.