Lue keskustelun säännöt.
Lasten moittiminen on henkistä väkivaltaa
24.03.2018 |
Kaikenlisäksi moittijavanhempi ei useinkaan edes tiedä, mistä moittii lasta, eli moittii omista keksimistään kuvitelmista, joita kuvittelee lapsen motiiveiksi, lasta. Mille sinusta itsestäsi tuntuisi, jos töissäkin sinua moitittaisiin siitä, mitä et ole tehnyt? Ja jos sanoisit vastaan, vaan rangaistaisiin?
Kommentit (6)
Pitäisi osata lempeästi kannustaa lasta, kehua ja tsempata kun asia meni hyvin. Ja kun on moittimista, ottaa sekin asiallisesti puheeksi. joskus sanoa että on nyt pettynyt esim jos lapsi on valehdellut.
lempeys lemepys lempeys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mä moitin kyllä aikuisia, vanhempia ja kasvattajia siitä, miten he kohtelevat lapsiaan. Koska lapsi ei saa ääntään kuuluville.
ap
Mites te alkoholistiäitinne vihaamat suoriudutte tuosta moittimatta olemisesta lapsianne kohtaan?
ap
Vissiin surkeasti, no, sen saattoi arvatakin.
ap
Jos lapsi kiusaa toista eikä lopeta pyynnöistä huolimatta, niin kyllä lasta voi ja kuuluu moittia huonosta käytöksestä. Esim. sanoa, että olipa rumasti tehty tai huonoa käytöstä. Eri asia on ihan pienet, jotka eivät vielä ymmärrä mistään mitään. Lasta saa ja pitää kehua kun on sen aika ja pitää puuttua käytökseen ja saa moittia käytöksestä kun on sen aika. Siitä ei kukaan mene rikki.
Enemmän aiheutetaan pahaa oloa ja turvattomuutta kun ei uskalleta pitää rajoja ja kysytään kaikkeen lapsen mielipide.
Joo, nimenomaan.