Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö ketään, jolla olisi todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö niin, että se on ollut hänellä vuosikausia kenenkään huomaamatta?
23.03.2018 |
Voiko sitä sairastaa niin, ettei läheiset huomaa? Niin, ettei se juurikaan näy arjessa?
Alan olla melko varma, että minulla on olut tuo lähes 20v eli nuoruudestani asti. Jos nyt kuitenkin oikeasti saisin diagnoosin, niin ihan varmasti se tulisi kaikille yllätyksenä. Ehkä korkeintaan ajattelisivat, että 'noh, olethan sä aina ollut vähän sellainen ailahteleva'.
Ehkä mä tässä nyt lähinnä mietin, että olenkohan diagnosoinut itseni väärin. Voiko kaksisuuntaista mielialahäiriötä potea sen verran lievänä, ettei sitä läheiset huomaa? Vai onko tämä vain todellakin minun normaali luonne, että välillä on kuukausien kestäviä kausia, kun kaikki tuntuu mustalta ja sitten yhtäkkiä taas onkin tarmoa ja intoa kaikkeen?
Nyt taas huomaan kuinka mieliala on ollut viimeiset pari viikkoa laskussa. Elämä tuntuu raskaalta ja epäoikeudenmukaiselta. Kaikki tuntuu vähän toisarvoiselta ja tekisi mieli vain lukkiutua kellariin, tai jotain.
Kommentit (27)
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
Eikös laulaja Tapani Kansa ole tällainen tapaus.
Tavallinen perheen isä kunnes päässä napsahti. Mies lataamoon ja vaimo esittelemään seiskassa vaate kaappiaan.
Oikeesti? Milloin sillä on napsahtanut? Mulla on mennyt tämä tapaus ihan ohi.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä voi sitä itse diagnoisoida. Itse joudun käymään vuoden ja neljällä eri lääkärillä sekä psykologilla ennenkuin sain diagnoosin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3130893/totuus-kaikki-mita-rakastan-blo…
https://www.mtv.fi/viihde/musiikki/artikkeli/tapani-kansa-kaksisuuntain…
http://www.iltalehti.fi/viihde/2012110916310281_vi.shtml
Taitaa yhä edellee asua poikansa kanssa Espoossa isossa ok talossa. Poikansa katsoi ainakin jokunen vuosi sitten isänsä perään. Ton nuorimmainen poika oli siskonkanssa samalla luokalla sukunimi oli joku erikoinen the ei helsvetti tai vom tai niinku tai sinne pän
Ja sinä "kaikki mitä rakastan" olet itse hullu pahimmasta päästä.
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3130893/totuus-kaikki-mita-rakastan-blo…
https://www.mtv.fi/viihde/musiikki/artikkeli/tapani-kansa-kaksisuuntain…
http://www.iltalehti.fi/viihde/2012110916310281_vi.shtml
Taitaa yhä edellee asua poikansa kanssa Espoossa isossa ok talossa. Poikansa katsoi ainakin jokunen vuosi sitten isänsä perään. Ton nuorimmainen poika oli siskonkanssa samalla luokalla sukunimi oli joku erikoinen the ei helsvetti tai vom tai niinku tai sinne pän
No niin. Nyt siellä on jon linkki joka piti lähettä asianajajalle. Eihä se mitään salaista ole. Mienheni suoltamaa paskaa vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä "kaikki mitä rakastan" olet itse hullu pahimmasta päästä.
Olet ilmeisesti joku mieheni manipuloia "kaveri". Kommentitasi tulentekemään rikosilmoituksen niin katsotaan kuka tää ano netti huutelija onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä voi sitä itse diagnoisoida. Itse joudun käymään vuoden ja neljällä eri lääkärillä sekä psykologilla ennenkuin sain diagnoosin.
No en tietenkään voi tehdä itse kuin "diagnoosin". En tehdä oikeaa diagnoosia. Alkanut vain vahvasti tuolta tuntua...
Näkyikö sinulla se selvästi ns. päällepäin? Vai osasitko/pystyitkö peittelemään?
ap.
Onhan se ihan mahdollista. Jos onnistuu peittämään oireilun läheisiltään, ei kukaan osaa välttämättä epäillä kuin korkeintaan että "jotain on ehkä vähän pielessä." Se harvoin saa ketään ehdottamaan avun hakemista tms. Lisäksi kaksisuuntainen mielialahäiriö voi oireilla monella tapaa, on esim. mahdollista, että ihminen kärsii enimmäkseen kroonisesta, lievästä masennuksesta ja vain harvakseltaan lyhyistä, lievistä eli hypomaanisista kausista.
Tällaista masennustyyppiä on epäilty minulla (psykiatri siis esittänyt uutta diagnoosia) ja kukaan ei ole osannut epäillä mitään. Nuorempana minulla oli siis vuosia kestänyt, syvempi masennusjakso, josta toivuin. Tai "toivuin" eli kuntouduin niin, että kykenen työntekoon, eikä alakuloni ja itsetuhoiset ajatukseni näy päällepäin. Sisälläni kärsin kuitenkin masennuksesta yhä. Lievät maaniset jaksot ovat kuin valonpilkahduksia, mutta niiden aikana sotken usein asiani niin, että kun masennus lyö taas päälle, on entistä vaikemapi nousta sieltä, kun joutuu selvittelemään raha-, ihmissuhde- ja muita vaikeuksia, jotka on maanisena aiheuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen..kyllä minulla ainakin on manioissa lähtenyt kunnolla lapasesta. Olen juonut päiväkausia putkeen ja liftaillut ympäriinsä. Ollut muuttamassa ties kenen luo asumaan, tai majoittamassa meille tuntemattomia. Nämä keikat päätyneet osastolle lopulta. Sitten syvä masennus, jolloin vessareissukin on saavutus. Ei ole miehellä ollut helppoa tässä rinnalla.
Minulla todettiin 14 vuotta sitten. Olin silloin 20v, nyt olen 34v. Siitä tietää ainoastaan mieheni ja äitini. Yhdelle ystävälleni kerroin pari vuotta sitten ja hän hämmästyi. Sanoi, että näytän ihan normaalilta.
Sain lääkityksen heti kun sain diagnoosin. Lääkitys puolitettiin, kun tulin raskaaksi ja sillä puolikkaalla annostuksella olen mennyt nyt lähes 8 vuotta.
Labroissa käyn 1-2 vuoden välein ja terveyskeskuslääkäri uusii reseptit aina kun laitan uusintapyynnön.
Muuten sairauteni ei näy arjessa. Tai näkyy ehkä niin, että syksyisin olen alakuloinen ja keväisin piristyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun (entinen) hyvä ystävä oli välillä todella vakaa ja välillä todella itsetuhoinen. Välillä sydämellinen ystävä, hetken päästä isoa, kovaäänistä show'ta vetävä ja kavereitaan haukkuva kännääjä. Mietin aina, että hän on todella ailahtelevainen, mutta tajusin hänen kaksisuuntaisen mielialahäiriönsä vasta kun hän itse alkoi sitä epäillä itsellään.
No joo. Mulla on ko. diagnoosi. Ei sitä moni tiedä eikä varmaan uskoisi. Oon hakenut apua eri oireisiin 20v asti, taisin olla joku 34 kun sain lopulta tämän diagnoosin. Kävin myös spesiaali psykiatreilla ja psykologilla useemman kuukauden arvioinnissa kun oon tän taudin kanssa aika rajatapaus, eli ei oo päässä sen kummemin "napsahdellut" niinkuin joku tossa esitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin miehen netissä... jotenkin veikkaan hänellä olevan 2 suuntainen. Nopeasyklinen sellainen. Aika näyttää olenko oikeassa. Välillä niin kovin mukava mies ja välillä aivan karsea. Paneskellut menemään kuulemma yli 80 naista... koitti minuakin saada hänen luokseen. Meni maku koko tyyppiin.
Ärsyttää kun joidenkin pitää hakemalla hakea diagnoosia. Nämä rajatapaukset, jotka vuosia ravaavat eri lääkäreillä saadakseen diagnoosin, tekevät pilkkaa oikeasti sairaista. Kyllä normaalistikin ihmisellä mieliala vaihtelee, sairaus se on silloin kun siitä on oikeasti haittaa ihmiselle. Eikä vain "musta tuntuu, että ehkä vois olla". Kyllä sen huomaa kun ei jaksa nousta sängystä, ei ole työkykyä ja takana useita itsariyrityksiä sekä sairaalareissuja.
Vaihtoehtoina voisi olla myös mielialan aaltoiluhäiriö tai toistuva masennus. Epävakaa persoonallisuus myös voi muistuttaa kaksisuuntaisen oireita.
Kaksisuuntaisenkin toisessa muodossa ei tule maniaa, vaan hypomamiaa. Jolloin sairaus voi hyvinkin jäädä pitkäksi aikaa diagnosoimatta tai läheisiltä piiloon.
Hakeudu ammattilaiselle, jos asia häiritsee elämääsi.
Se selitti lopulta työkaverini oudot oireet, josta hän oli kärsinyt yli 10 vuotta.
Tiedän yhden, jolla on muutaman kerran diagnosoitu masennus, kaksi viimeisintä synnytyksen jälkeisiä masennuksia. Välillä sitten on ollut "normaali", eli pistänyt kodin tip top, aina puhdasta ja siistiä, lenkkeillyt ja käynyt salilla intohimoisesti ja sitten taas tipahtanut. Lopulta sai diagnoosin kaksisuuntaisesta, enkä usko että kukaan olisi osannut epäillä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan mahdollista. Jos onnistuu peittämään oireilun läheisiltään, ei kukaan osaa välttämättä epäillä kuin korkeintaan että "jotain on ehkä vähän pielessä." Se harvoin saa ketään ehdottamaan avun hakemista tms. Lisäksi kaksisuuntainen mielialahäiriö voi oireilla monella tapaa, on esim. mahdollista, että ihminen kärsii enimmäkseen kroonisesta, lievästä masennuksesta ja vain harvakseltaan lyhyistä, lievistä eli hypomaanisista kausista.
Tällaista masennustyyppiä on epäilty minulla (psykiatri siis esittänyt uutta diagnoosia) ja kukaan ei ole osannut epäillä mitään. Nuorempana minulla oli siis vuosia kestänyt, syvempi masennusjakso, josta toivuin. Tai "toivuin" eli kuntouduin niin, että kykenen työntekoon, eikä alakuloni ja itsetuhoiset ajatukseni näy päällepäin. Sisälläni kärsin kuitenkin masennuksesta yhä. Lievät maaniset jaksot ovat kuin valonpilkahduksia, mutta niiden aikana sotken usein asiani niin, että kun masennus lyö taas päälle, on entistä vaikemapi nousta sieltä, kun joutuu selvittelemään raha-, ihmissuhde- ja muita vaikeuksia, jotka on maanisena aiheuttanut.
Suvussani aika yleistä, äidin puolelta.
up