Keski-ikäiset neuvovat työnhaussa

Ennen vaan mentiin töihin. Ootko kokeillut?

No ei ole helppoa keski-ikäisellekään saada paikkaa. Mutta nämä, jotka ei ole viime vuosina hakeneet, on selvästi ihan pihalla kuinka huono tilanne nyt on.

Naurattaa kyllä aina kun nämä viimeeksi 80-luvulla töitä hakeneet kertovat miten helppoa oli päästä töihin.

No eiköhän se parin YT-kierroksen jälkeen heillekin asia selvene.

Olen keski-ikäinen (maisteri) ja lukenut satoja nuorten vastavalmistuneiden maistereiden työhakemuksia ja vaikka olenkin vanha, niin muutama vinkki siitä huolimatta. Työhakemukseen ei ole tarvetta kertoa, että sinulla on koira ja että olet asunut lapsena Kiinassa, ellei siitä ole jotain olennaista hyötyä työtehtävän vaatimusten suhteen. Ymmärrettävää on, ettei työkokemusta ole siunaantunut juurikaan, mutta ette hämää rekrytoijaa kirjoittelemalla kaikkea mahdollista paperin täytettä.

Ehkä kannattaa kuunnella ainakon osaa sukulaisten neuvoista, kaikki me ollaan töitä jouduttu hakemaan jossian vaiheessa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen (maisteri) ja lukenut satoja nuorten vastavalmistuneiden maistereiden työhakemuksia ja vaikka olenkin vanha, niin muutama vinkki siitä huolimatta. Työhakemukseen ei ole tarvetta kertoa, että sinulla on koira ja että olet asunut lapsena Kiinassa, ellei siitä ole jotain olennaista hyötyä työtehtävän vaatimusten suhteen. Ymmärrettävää on, ettei työkokemusta ole siunaantunut juurikaan, mutta ette hämää rekrytoijaa kirjoittelemalla kaikkea mahdollista paperin täytettä.

Ehkä kannattaa kuunnella ainakon osaa sukulaisten neuvoista, kaikki me ollaan töitä jouduttu hakemaan jossian vaiheessa elämää.

Olipa klassinen nuoret ovat tyhmiä ja laiskoja - viesti. Noita asioita ei ole kukaan vielä tajunnutkaan!

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen (maisteri) ja lukenut satoja nuorten vastavalmistuneiden maistereiden työhakemuksia ja vaikka olenkin vanha, niin muutama vinkki siitä huolimatta. Työhakemukseen ei ole tarvetta kertoa, että sinulla on koira ja että olet asunut lapsena Kiinassa, ellei siitä ole jotain olennaista hyötyä työtehtävän vaatimusten suhteen. Ymmärrettävää on, ettei työkokemusta ole siunaantunut juurikaan, mutta ette hämää rekrytoijaa kirjoittelemalla kaikkea mahdollista paperin täytettä.

Ehkä kannattaa kuunnella ainakon osaa sukulaisten neuvoista, kaikki me ollaan töitä jouduttu hakemaan jossian vaiheessa elämää.

Jep, eli nuori ei saa töitä jos tekee yhdenkin virheen hakemukseen?

Eikö pitäisi keskittyä olennaiseen eli katsoa onko hakijassa potentiaalia, riippumatta siitä onko hän ollut kiinassa vai ei, jos hakemus on muuten asiallinen?

On tarpeeksi vaikeaa saada töitä, saati sitten että jonkun pilkkuvirheen tai sanamuodon takia joutuu hylätyksi.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vaan mentiin töihin. Ootko kokeillut?

Ai mentiikö? Mun piti tehdä työhakemus ja oli koeaika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vaan mentiin töihin. Ootko kokeillut?

Ai mentiikö? Mun piti tehdä työhakemus ja oli koeaika.

Mentiin mentiin. Kävelet vaan nykyään haluamaasi työpaikkaan sisään, istut alas ja aloitat työt. Jos joku kysyy niin sanot että töitä tässä tehdään.

Ihme vätyksiä täynnä tämä nykynuoriso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen (maisteri) ja lukenut satoja nuorten vastavalmistuneiden maistereiden työhakemuksia ja vaikka olenkin vanha, niin muutama vinkki siitä huolimatta. Työhakemukseen ei ole tarvetta kertoa, että sinulla on koira ja että olet asunut lapsena Kiinassa, ellei siitä ole jotain olennaista hyötyä työtehtävän vaatimusten suhteen. Ymmärrettävää on, ettei työkokemusta ole siunaantunut juurikaan, mutta ette hämää rekrytoijaa kirjoittelemalla kaikkea mahdollista paperin täytettä.

Ehkä kannattaa kuunnella ainakon osaa sukulaisten neuvoista, kaikki me ollaan töitä jouduttu hakemaan jossian vaiheessa elämää.

Jep, eli nuori ei saa töitä jos tekee yhdenkin virheen hakemukseen?

Eikö pitäisi keskittyä olennaiseen eli katsoa onko hakijassa potentiaalia, riippumatta siitä onko hän ollut kiinassa vai ei, jos hakemus on muuten asiallinen?

On tarpeeksi vaikeaa saada töitä, saati sitten että jonkun pilkkuvirheen tai sanamuodon takia joutuu hylätyksi.

Pikku virhe ? Kannattaa tehdä töitä, siis mitä hyvänsä opiskeluiden aikana, että on jotain mitä laittaa cv:hen. Ja joo nuoret vastavalmistuneet etenkin tuppaavat olemaan täynnä itseään ja joo tyhmiä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vaan mentiin töihin. Ootko kokeillut?

Ai mentiikö? Mun piti tehdä työhakemus ja oli koeaika.

Mentiin mentiin. Kävelet vaan nykyään haluamaasi työpaikkaan sisään, istut alas ja aloitat työt. Jos joku kysyy niin sanot että töitä tässä tehdään.

Ihme vätyksiä täynnä tämä nykynuoriso.

Suosittelen tätä keinoa. Minusta tuli näin Nokian hallituksen jäsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen (maisteri) ja lukenut satoja nuorten vastavalmistuneiden maistereiden työhakemuksia ja vaikka olenkin vanha, niin muutama vinkki siitä huolimatta. Työhakemukseen ei ole tarvetta kertoa, että sinulla on koira ja että olet asunut lapsena Kiinassa, ellei siitä ole jotain olennaista hyötyä työtehtävän vaatimusten suhteen. Ymmärrettävää on, ettei työkokemusta ole siunaantunut juurikaan, mutta ette hämää rekrytoijaa kirjoittelemalla kaikkea mahdollista paperin täytettä.

Ehkä kannattaa kuunnella ainakon osaa sukulaisten neuvoista, kaikki me ollaan töitä jouduttu hakemaan jossian vaiheessa elämää.

Jep, eli nuori ei saa töitä jos tekee yhdenkin virheen hakemukseen?

Eikö pitäisi keskittyä olennaiseen eli katsoa onko hakijassa potentiaalia, riippumatta siitä onko hän ollut kiinassa vai ei, jos hakemus on muuten asiallinen?

On tarpeeksi vaikeaa saada töitä, saati sitten että jonkun pilkkuvirheen tai sanamuodon takia joutuu hylätyksi.

Pikku virhe ? Kannattaa tehdä töitä, siis mitä hyvänsä opiskeluiden aikana, että on jotain mitä laittaa cv:hen. Ja joo nuoret vastavalmistuneet etenkin tuppaavat olemaan täynnä itseään ja joo tyhmiä..

Semmoiset psykoosit sieltä. Vaikka tekisit kaupan kassaa koko ajan ennen valmistumista niin ei se välttämättä helpota asiaa yhtään.

Minulla on 16-vuotiaasta asti joka kesä kertynyt työkokemusta, mutta silti en saa järkevää työpaikkaa. Enää en kelpaa edes näihin suorittaviin töihin.

Joo. Vamhemmat ja pidempään töissä olleet etenkin tuppaavat olemaan täynnä itseään ja joo tyhmiä..

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin vuosi sitten yliopistosta (KTM) ja sen jälkeen on tarjolla ollut vain pätkää ja silppua.

Kuitenkin vanhenmat sukulaiset antavat nollatason vinkkejä työnhakuun ja kertovat miten työpaikan kyllä saa kun on tarpeeksi ahkera.

Hakijoita on useimpiin paikkoihin satoja ja kovin suorittavaan työhön en kelpaa, sillä olen ylikoulutettu. Yritys johon graduni tein piti vasta isot YT:t eikä täten voi minuakaan työllistää.

Olisipa kiva nähdä kun nämä besserwisserit laitettaisiin hakemaan töitä. Moniko enää työllistyisi esimerkiksi merkonomin papereilla ja omalla työkokemuksellaan?

Mitä luit pääaineena ja sivuaineena? Onko sinulla työkokemusta opiskeluajoiltasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen (maisteri) ja lukenut satoja nuorten vastavalmistuneiden maistereiden työhakemuksia ja vaikka olenkin vanha, niin muutama vinkki siitä huolimatta. Työhakemukseen ei ole tarvetta kertoa, että sinulla on koira ja että olet asunut lapsena Kiinassa, ellei siitä ole jotain olennaista hyötyä työtehtävän vaatimusten suhteen. Ymmärrettävää on, ettei työkokemusta ole siunaantunut juurikaan, mutta ette hämää rekrytoijaa kirjoittelemalla kaikkea mahdollista paperin täytettä.

Ehkä kannattaa kuunnella ainakon osaa sukulaisten neuvoista, kaikki me ollaan töitä jouduttu hakemaan jossian vaiheessa elämää.

Jep, eli nuori ei saa töitä jos tekee yhdenkin virheen hakemukseen?

Eikö pitäisi keskittyä olennaiseen eli katsoa onko hakijassa potentiaalia, riippumatta siitä onko hän ollut kiinassa vai ei, jos hakemus on muuten asiallinen?

On tarpeeksi vaikeaa saada töitä, saati sitten että jonkun pilkkuvirheen tai sanamuodon takia joutuu hylätyksi.

Mun mielestä tuossa oli ihan hyviä neuvoja. Kaikki ei sitä tajua.

Huonoimmat hakemukset ovat niitä, joissa hakijan identiteetti rakentuu esimerkiksi perheen varaan. Olen itsekin äiti, mutta silti jos paperi alkaa "olen 32-vuotias maisteri, jolla on kotona kaksi lasta, koira ja ihana aviomies" niin aika paljon joutuu parantamaan hakemuksen loppua kohti.

Ja näitä on! Varsinkin naiset sortuu selittämään, että anteeksi minulla on lapsia mutta sentään minulla on myös mies. Tai ei sekään ole sen parempi, jos selitetään, että ei ole lapsia eikä miestä mutta kolme ihanaa koiraa.

Ei tässä pyydetty, mutta sanon silti: perheasioista ei saa kysyä työhaastattelussa, eikä niistä todellakaan ole pakko avautua.

Terveisin vielä yli nelikymppisenä töitä saanut. Pakko olla sitä mieltä, että ahkeruudella ne työpaikat saadaan. Hakemuksia pitää lähettää, niiden perään soitella, pakko olla lannistumatta. Verkostoidu, esitä parempaa kuin oletkaan,  valehtele tai ainakin kaunistele hakemuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen (maisteri) ja lukenut satoja nuorten vastavalmistuneiden maistereiden työhakemuksia ja vaikka olenkin vanha, niin muutama vinkki siitä huolimatta. Työhakemukseen ei ole tarvetta kertoa, että sinulla on koira ja että olet asunut lapsena Kiinassa, ellei siitä ole jotain olennaista hyötyä työtehtävän vaatimusten suhteen. Ymmärrettävää on, ettei työkokemusta ole siunaantunut juurikaan, mutta ette hämää rekrytoijaa kirjoittelemalla kaikkea mahdollista paperin täytettä.

Ehkä kannattaa kuunnella ainakon osaa sukulaisten neuvoista, kaikki me ollaan töitä jouduttu hakemaan jossian vaiheessa elämää.

Kyllä työnhakijat työhakemuksia kai osaavat kirjoittaa. Johan CV:n tekoa opetetaan vähän joka paikassa. 

Kuulkaa lapset. Useimmat niistä keski-ikäisistä ovat aloittaneet työuransa 1990-luvun laman aikaan. Silloin kun Suomen vienti yhtäkkiä katkesi kuin neuvostokauppa, kun tavallisten pankkilainojen korot nousivat parissa päivässä 16 prosenttiin ja kaatoivat kaiki pienet ja keskisuuret yritykset ja kun työttömyys OLI oikeasti vielä suurempaa kuin nykyään, paitsi että silloin ei päässyt edes työttömäksi työnhakijaksi. Se OLI paljon nykyistä pahempi lama, myös pituutensa takia. Tai siis juui nythän on itse asiassa nousukausi, se vaan ei heijastu nuorten työttömyyteen, koska nuoret eivät tartu tilaisuuteensa.

Että oikeasti keski-ikäisten kokemukseen kuuluu jotain ihan muuta kuin sellaisia aikoja, jolloin töihin vain käveltiin sisään. (Joskin joku sellainenkin hetki on ehkä uran varrella tullut jo tähän mennessä koettua). Ja ennen kaikkea keski-ikäisten kokemukseen kuuluu se, miten tehdään silpunsälpystä ja pätkäkeikkahommista vakituisia töitä tai ainakin vakituinen elanto. Monet nykyään keski-ikäiset 40-50-vuotiaat eivät ole eläessään olleet yhdessäkään vakituisessa työpaikassa - mutta ovat silti onnistuneet kaapimaan kokoon ihan hyvän elannon ja tarpeeksi rahaa perheeseen, asuntoon ja autoon, monet jopa kesämökkiin. Keski-ikäiset tietävät, että se on tehtävissä. Voi olla että kannattaisi kuunnella, joas elää haluaa, koska maailmassa ei ole koskaan oikeastaan ollutkaan vaiktuisten työpaikkojen valtakulttuuria, eikä ole oletettavissa maailman muuttuvan niin paljon, että sellaista tulisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaa lapset. Useimmat niistä keski-ikäisistä ovat aloittaneet työuransa 1990-luvun laman aikaan. Silloin kun Suomen vienti yhtäkkiä katkesi kuin neuvostokauppa, kun tavallisten pankkilainojen korot nousivat parissa päivässä 16 prosenttiin ja kaatoivat kaiki pienet ja keskisuuret yritykset ja kun työttömyys OLI oikeasti vielä suurempaa kuin nykyään, paitsi että silloin ei päässyt edes työttömäksi työnhakijaksi. Se OLI paljon nykyistä pahempi lama, myös pituutensa takia. Tai siis juui nythän on itse asiassa nousukausi, se vaan ei heijastu nuorten työttömyyteen, koska nuoret eivät tartu tilaisuuteensa.

Että oikeasti keski-ikäisten kokemukseen kuuluu jotain ihan muuta kuin sellaisia aikoja, jolloin töihin vain käveltiin sisään. (Joskin joku sellainenkin hetki on ehkä uran varrella tullut jo tähän mennessä koettua). Ja ennen kaikkea keski-ikäisten kokemukseen kuuluu se, miten tehdään silpunsälpystä ja pätkäkeikkahommista vakituisia töitä tai ainakin vakituinen elanto. Monet nykyään keski-ikäiset 40-50-vuotiaat eivät ole eläessään olleet yhdessäkään vakituisessa työpaikassa - mutta ovat silti onnistuneet kaapimaan kokoon ihan hyvän elannon ja tarpeeksi rahaa perheeseen, asuntoon ja autoon, monet jopa kesämökkiin. Keski-ikäiset tietävät, että se on tehtävissä. Voi olla että kannattaisi kuunnella, joas elää haluaa, koska maailmassa ei ole koskaan oikeastaan ollutkaan vaiktuisten työpaikkojen valtakulttuuria, eikä ole oletettavissa maailman muuttuvan niin paljon, että sellaista tulisikaan.

Tässä viestissä meni niin paljon asioita väärin. Mitä muuta sinne SDP:n eläkeläisosastoon kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaa lapset. Useimmat niistä keski-ikäisistä ovat aloittaneet työuransa 1990-luvun laman aikaan. Silloin kun Suomen vienti yhtäkkiä katkesi kuin neuvostokauppa, kun tavallisten pankkilainojen korot nousivat parissa päivässä 16 prosenttiin ja kaatoivat kaiki pienet ja keskisuuret yritykset ja kun työttömyys OLI oikeasti vielä suurempaa kuin nykyään, paitsi että silloin ei päässyt edes työttömäksi työnhakijaksi. Se OLI paljon nykyistä pahempi lama, myös pituutensa takia. Tai siis juui nythän on itse asiassa nousukausi, se vaan ei heijastu nuorten työttömyyteen, koska nuoret eivät tartu tilaisuuteensa.

Että oikeasti keski-ikäisten kokemukseen kuuluu jotain ihan muuta kuin sellaisia aikoja, jolloin töihin vain käveltiin sisään. (Joskin joku sellainenkin hetki on ehkä uran varrella tullut jo tähän mennessä koettua). Ja ennen kaikkea keski-ikäisten kokemukseen kuuluu se, miten tehdään silpunsälpystä ja pätkäkeikkahommista vakituisia töitä tai ainakin vakituinen elanto. Monet nykyään keski-ikäiset 40-50-vuotiaat eivät ole eläessään olleet yhdessäkään vakituisessa työpaikassa - mutta ovat silti onnistuneet kaapimaan kokoon ihan hyvän elannon ja tarpeeksi rahaa perheeseen, asuntoon ja autoon, monet jopa kesämökkiin. Keski-ikäiset tietävät, että se on tehtävissä. Voi olla että kannattaisi kuunnella, joas elää haluaa, koska maailmassa ei ole koskaan oikeastaan ollutkaan vaiktuisten työpaikkojen valtakulttuuria, eikä ole oletettavissa maailman muuttuvan niin paljon, että sellaista tulisikaan.

Enemmän on syrjäytyneitä nykyään, huonot ajat on ollut niin pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaa lapset. Useimmat niistä keski-ikäisistä ovat aloittaneet työuransa 1990-luvun laman aikaan. Silloin kun Suomen vienti yhtäkkiä katkesi kuin neuvostokauppa, kun tavallisten pankkilainojen korot nousivat parissa päivässä 16 prosenttiin ja kaatoivat kaiki pienet ja keskisuuret yritykset ja kun työttömyys OLI oikeasti vielä suurempaa kuin nykyään, paitsi että silloin ei päässyt edes työttömäksi työnhakijaksi. Se OLI paljon nykyistä pahempi lama, myös pituutensa takia. Tai siis juui nythän on itse asiassa nousukausi, se vaan ei heijastu nuorten työttömyyteen, koska nuoret eivät tartu tilaisuuteensa.

Että oikeasti keski-ikäisten kokemukseen kuuluu jotain ihan muuta kuin sellaisia aikoja, jolloin töihin vain käveltiin sisään. (Joskin joku sellainenkin hetki on ehkä uran varrella tullut jo tähän mennessä koettua). Ja ennen kaikkea keski-ikäisten kokemukseen kuuluu se, miten tehdään silpunsälpystä ja pätkäkeikkahommista vakituisia töitä tai ainakin vakituinen elanto. Monet nykyään keski-ikäiset 40-50-vuotiaat eivät ole eläessään olleet yhdessäkään vakituisessa työpaikassa - mutta ovat silti onnistuneet kaapimaan kokoon ihan hyvän elannon ja tarpeeksi rahaa perheeseen, asuntoon ja autoon, monet jopa kesämökkiin. Keski-ikäiset tietävät, että se on tehtävissä. Voi olla että kannattaisi kuunnella, joas elää haluaa, koska maailmassa ei ole koskaan oikeastaan ollutkaan vaiktuisten työpaikkojen valtakulttuuria, eikä ole oletettavissa maailman muuttuvan niin paljon, että sellaista tulisikaan.

Mitä on inflaatio?

Mikä on asuntolainan korkovähennys?

Miten nämä vaikuttivat lainan poismaksuun?

Miten paljon talous kasvoi tulevina vuosina?

Paljonko oli keskimääräisen asunnon hinta?

Vertaa tätä esimerkiksi tämän päivän tilanteeseen.

Tienasin aikanaan n. 7500markkaa/kk. Asuntolainaa oli n. 60 000 markkaa. Paljonko mielestäsi PKS maksaisi kyseinen yksiö tänä päivänä ja miksi? Laina-ajat olivat alle kymmenen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen (maisteri) ja lukenut satoja nuorten vastavalmistuneiden maistereiden työhakemuksia ja vaikka olenkin vanha, niin muutama vinkki siitä huolimatta. Työhakemukseen ei ole tarvetta kertoa, että sinulla on koira ja että olet asunut lapsena Kiinassa, ellei siitä ole jotain olennaista hyötyä työtehtävän vaatimusten suhteen. Ymmärrettävää on, ettei työkokemusta ole siunaantunut juurikaan, mutta ette hämää rekrytoijaa kirjoittelemalla kaikkea mahdollista paperin täytettä.

Ehkä kannattaa kuunnella ainakon osaa sukulaisten neuvoista, kaikki me ollaan töitä jouduttu hakemaan jossian vaiheessa elämää.

Jep, eli nuori ei saa töitä jos tekee yhdenkin virheen hakemukseen?

Eikö pitäisi keskittyä olennaiseen eli katsoa onko hakijassa potentiaalia, riippumatta siitä onko hän ollut kiinassa vai ei, jos hakemus on muuten asiallinen?

On tarpeeksi vaikeaa saada töitä, saati sitten että jonkun pilkkuvirheen tai sanamuodon takia joutuu hylätyksi.

Pikku virhe ? Kannattaa tehdä töitä, siis mitä hyvänsä opiskeluiden aikana, että on jotain mitä laittaa cv:hen. Ja joo nuoret vastavalmistuneet etenkin tuppaavat olemaan täynnä itseään ja joo tyhmiä..

No eikö se ole pikkuvirhe jos sattuu mainitsemaan vaikka muuta/harrasteet osiossa että on koira tai tykkää leipoa?

Eri asia jos mainitsee olevansa vaikka alkoholisti tms. Mutta jos cv:ssä on joku epäolennainen seikka seassa niin kyllä se on pikkuseikla kokonaisuudessa.

Ja tuo juuri kuvastaa miten pihalla moni on työmarkkinoista, "kannattaa tehdä mitä vaan työtä opintojen ohessa".

Siis kuvittelette edelleen, että on olemassa "jotain töitä" mihin vaan kävellään että moro tulin tekemään vähän hommia opintojen ohessa!

Totuus on, että monin paikoin Suomea EI OLE mitään helppoja reittejä edes osa-aikaisiin hommiin opintojen oheen.

Itse olen opiskellut yliopistossa ja tasan yhdeksi kesäksi olen saanut kesätöitä, ja nekin periaatteessa suhteilla. Muuten olen hakenut kymmeniä oman alan ja ihan minkä vaan perushomman paikkoja, eikä pääse edes haastatteluihin.

Hakemus ym on siistit, ei ole turhanpäiväisyyksiä jne. Kokemusta on huonosti, koska töihin ei pääse ilman kokemusta.

Lisäksi esim siivoojan hommiin vaaditaan ainakin täälläpäin koulutus&kokemusta, samoin kaiken maailman hanttihommiin vaaditaan erinäisiä turvakortteja + eivät näy palkkaavan yliopistolaisia fyysisempiin hommiin.

Naisilla on toki asiakaspalveluhommat mihin ehkä pääsette helpommin?

Ainoat mihin saattaa päästä ilman koulutusta/kokemusta on puhelinmyynti, feissarit ja ne jotka kauppaa sähkösopimuksia marketeissa. Ja nuo jokainen vaatii niin erikoista persoonaa&henkisyyttä että ei noihin todellakaan kaikki sovellu vaikka haluaisikin, kun palkkaa ei tule jos ei osaa väkisin myydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vaan mentiin töihin. Ootko kokeillut?

Ai mentiikö? Mun piti tehdä työhakemus ja oli koeaika.

Mentiin mentiin. Kävelet vaan nykyään haluamaasi työpaikkaan sisään, istut alas ja aloitat työt. Jos joku kysyy niin sanot että töitä tässä tehdään.

Ihme vätyksiä täynnä tämä nykynuoriso.

Niin, sen työpaikan sain v.1989. On sama työnantaja vieläkin.