Keski-ikäiset neuvovat työnhaussa

Voisiko joku erittäin älykäs ja viisas listata tähän vaikkapa 20 yleistyötä joihin kuka vaan pääsee ilman erityisosaamista tai vaatimuksia, kun niitä kerta riittää? Sitten toinen lista josta karsitaan pois asiakaspalvelu ym. koska on myös paljon siihen soveltumattomia ihmisiä, mutta onhan niitä hommia silti "kunhan menee vaan"?

Eli kaksi listaa joista ensimmäisessä on mitä vaan yleistöitä ja jätetään toisesta listasta asiakaspalvelu pois, koska se vaatii tietynlaista persoonaa ja osaamista, sekä työt joissa vaaditaan erinäisiä pätevyyksiä ja kortteja. Toki myös erittäin  fyysiset työt voisi erotella erikseen, koska kaikki eivät vaan kykene tekemään semmoisia, eli osalle voi sopia fyysinen ja osalle taas asiakaspalveluhenkisempi työ.

Esim seuraavat perustyöt vaatii turvakortteja: lumenpudottaja, rakennusapulainen, ruokaan liittyvät työt.

Seuraavat perustyöt vaatii koulutusta&kokemusta: siivooja

Työt jotka tulee itselle mieleen mihin voi "kuka vain" päästä:

Lehdenjakaja

Puhelinmyyjä

Feissari

Ständimyyjä

Toki näitä kaikkia yhdistää huono palkkaus ja työehdot.

Eli mitä nämä opintojen ohessa tehtävät työt on, joihin pääsee ilman aikaisempaa kokemusta, koulutusta, suhteita tai erillisiä turvallisuuskortteja(toki näitäkin voi listata, mutta kaikilla ei ole varaa tai mahdollisuuksia näitä suorittaa)

Olen itsekin aloittanut kesätöistä ja määräaikaisista silpuista 70-luvulla. Se on vaan niin, että kun ottaa sen silppupätkän vastaan (vaikka sieltä kauempaakin kuin samasta korttelista) ja tekee hyvin duuninsa, ei sinua enää halutakaan pois päästää. Kesätöissä kävin Hämeenlinnasta Helsingissä. Joka päivä junalla.

En ole itse, eivätkä lapsenikaan ole olleet päivääkään työttöminä.

Nyt nuorempi aloitti uudelleen opiskelut ja sen alan kesätyöpaikka on haussa (kesätyöpaikka on jo varma muualta muttei ole opiskeltavaa alaa). Sanoin, että kävelet sinne vaan ja sanot, että miss sie tarvit hyvää miestä, täss siul on sellanen (no ei ihan :))  Mikä vaan homma kelpaa kun kokemusta omalta alalta saa.

Itse muutin paikkakuntaa kun olin 54-vuotias. Olisin saanut niillä merkonomin papereilla työpaikan heti täältä uudesta kaupungista, alle kilometrin päästä kotoa, samaa hommaa mitä olin tehnyt 30 vuotta. Ei ihan niin mielenkiintoinen ja vaativa homma kuin mitä minulla oli eikä yhtä hyvä palkka. Toisaalta työmatkakulut jäisi pois.

Kun pomoni kuuli, että olen mahdollisesti lähdössä, hän ehdotti että en vaihtaisi työpaikkaa vaan alkaisin tekemään kotona etätöitä. Ja nyt teen kotona töitä.

Ei kukaan hae kotoa ja niillä hakemuspapereilla on vaikea erottua. Se on vaan lähdettävä liikenteeseen eikä ole kiellettyä käyttää härskisti sukulaisia ja tuttavia hyväksi. Niin on tehty kautta aikojen.

KTM:nä kuitenkin ymmärrät, että maailma on muuttunut. Yritykset elävät kvartaalitaloudessa eikä enää tehdä nk viisivuotissuunnitelmia kuten muutama vuosikymmen sitten. Uusia työntekijöitä palkataan vasta sitten, kun heille on tarvetta. Ja vain siksi aikaa, kun heille on tarvetta. Työntekijä on aivan liian kallis investointi pyörittelemään työpöytänsä ääressä peukaloitaan. Vakituisen työpaikan saat vasta sitten, kun susta on yritykselle niin suuri taloudellinen hyöty, että ei haittaa, vaikka välillä sulla ei olisi mitään tekemistäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin paikkakuntaa kun olin 54-vuotias. Olisin saanut niillä merkonomin papereilla työpaikan heti täältä uudesta kaupungista, alle kilometrin päästä kotoa, samaa hommaa mitä olin tehnyt 30 vuotta. Ei ihan niin mielenkiintoinen ja vaativa homma kuin mitä minulla oli eikä yhtä hyvä palkka. Toisaalta työmatkakulut jäisi pois.

Kun pomoni kuuli, että olen mahdollisesti lähdössä, hän ehdotti että en vaihtaisi työpaikkaa vaan alkaisin tekemään kotona etätöitä. Ja nyt teen kotona töitä.

Ai kuinka herttaista. Kyllä sinä nyt todistit 100%:sesti, että kaikki työnantajat ovat kivoja.

Minun ex-työpaikassani taas oli nainen, joka sai vain pätkäsopimuksia toisensa perään. Kun hän eräänkin kerran, noin kuukausi ennen määräajan loppumista, yritti pyytää jatkoa, hänelle sanottiin, ettei vielä tiedetä tulevasta. Hän oli siinä vaiheessa niin kypsä pätkiin, että meni ja haki toista paikkaa, jonka sitten saikin. Sitten kyllä hänen peräänsä itkettiin ja vannottiin, kuinka olisi haluttu hänet pitää ja enemmän palkkaakin maksaa. Onneksi tämä nainen piti päänsä ja lähti uusiin hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vaan mentiin töihin. Ootko kokeillut?

Ai mentiikö? Mun piti tehdä työhakemus ja oli koeaika.

Kyllä se noin ainakin 80-luvulla oli, töihin mentiin. Muistan että ihan vain soitin firmaan ja kysyin olisiko kesätöitä (olin opiskelija), riemusta kiljuen ottivat, mitään hakemusta en tehnyt. Seuraavana kesänä sama, sitten olinkin jo vakituinen.

70-luvulla isäni onnistui kiristämään äidillenikin työpaikan, kun sanoi, ettei muuta uuteen työpaikkaan toiselle puolen Suomea, jollei vaimonne järjesty duuni myös. Eikä ollut edes mitenkään korkeasti koulutettu.

90-luvun lama sitten muutti kaiken, mutta sitä ei tajua moni niistä, jotka silloin säilyttivät työpaikkansa. Vanhasta muistista luullaan, että töihin noin vain voi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin aloittanut kesätöistä ja määräaikaisista silpuista 70-luvulla. Se on vaan niin, että kun ottaa sen silppupätkän vastaan (vaikka sieltä kauempaakin kuin samasta korttelista) ja tekee hyvin duuninsa, ei sinua enää halutakaan pois päästää.

Kerrotko vähän tarkempaa vinkkiä?

Minäkin otin opiskeluaikoina ne silppupätkät vastaan, hyvin niitä silloin saikin. Ja tein duunini hyvin, työtodistuksissa kehutaan kuinka olen suoriutunut tehtävistäni erinomaisesti. 

Siltikin on pistetty pois aina kun lama on tullut. Ei ehkä ole omassa yksikössä haluttu pois päästää, mutta kun ylemmältä johdolta on tullut määräys että pitää vähentää henkilöstökuluja. 

Mitä olen tehnyt väärin? Tiedän tehneeni työni paremmin ja ahkerammin kuin muutama vakituinen työntekijä! Kerro sinä kun näköjään olet viisaampi.

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen (maisteri) ja lukenut satoja nuorten vastavalmistuneiden maistereiden työhakemuksia ja vaikka olenkin vanha, niin muutama vinkki siitä huolimatta. Työhakemukseen ei ole tarvetta kertoa, että sinulla on koira ja että olet asunut lapsena Kiinassa, ellei siitä ole jotain olennaista hyötyä työtehtävän vaatimusten suhteen. Ymmärrettävää on, ettei työkokemusta ole siunaantunut juurikaan, mutta ette hämää rekrytoijaa kirjoittelemalla kaikkea mahdollista paperin täytettä.

Ehkä kannattaa kuunnella ainakon osaa sukulaisten neuvoista, kaikki me ollaan töitä jouduttu hakemaan jossian vaiheessa elämää.

Yrittäkää nyt saatana päättää. Yks sanoo, että ei saa kertoa koirasta ja Kiinasta ja toisaalla nimenomaan sanotaan, että pitää kertoa jotain myös omasta elämästä työn ja opintojen ulkopuolelta, että erottuu jotenkin muista. Juuri kävin haastattelussa paikassa, jonka hakemuksessa kerroin mm. tykkääväni kissoista. Tietenkin vain sivulauseessa ja koko muu hakemus oli pelkkää asiaa, mutta ei tuo epäolennaisuus ainakaan haastatteluun pääsyäni estänyt.

Minä olen joutunut hakemaan töitä itsekin ja saanut tyhmiä neuvoja tyyliin itsestäänselvyyksiä nuoriltakin. Nyt on ns. vakipaikka. Valmistuin amk-insinööriksi 45-vuotiaana ja muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen työllistyin.

Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa hakea töitä. Eri työnantajat arvostavat erilaisia asioita ja erilaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen (maisteri) ja lukenut satoja nuorten vastavalmistuneiden maistereiden työhakemuksia ja vaikka olenkin vanha, niin muutama vinkki siitä huolimatta. Työhakemukseen ei ole tarvetta kertoa, että sinulla on koira ja että olet asunut lapsena Kiinassa, ellei siitä ole jotain olennaista hyötyä työtehtävän vaatimusten suhteen. Ymmärrettävää on, ettei työkokemusta ole siunaantunut juurikaan, mutta ette hämää rekrytoijaa kirjoittelemalla kaikkea mahdollista paperin täytettä.

Ehkä kannattaa kuunnella ainakon osaa sukulaisten neuvoista, kaikki me ollaan töitä jouduttu hakemaan jossian vaiheessa elämää.

Yrittäkää nyt saatana päättää. Yks sanoo, että ei saa kertoa koirasta ja Kiinasta ja toisaalla nimenomaan sanotaan, että pitää kertoa jotain myös omasta elämästä työn ja opintojen ulkopuolelta, että erottuu jotenkin muista. Juuri kävin haastattelussa paikassa, jonka hakemuksessa kerroin mm. tykkääväni kissoista. Tietenkin vain sivulauseessa ja koko muu hakemus oli pelkkää asiaa, mutta ei tuo epäolennaisuus ainakaan haastatteluun pääsyäni estänyt.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Oleellista on, että ilmaisee lyhyesti ja selkeästi, millaisia työtehtävän kannalta oleellisia asioita osaa. Haastattelussa voi sitten arvioida, millaisia henkilökohtaisia asioita haastattelijoille kannattaa kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin aloittanut kesätöistä ja määräaikaisista silpuista 70-luvulla. Se on vaan niin, että kun ottaa sen silppupätkän vastaan (vaikka sieltä kauempaakin kuin samasta korttelista) ja tekee hyvin duuninsa, ei sinua enää halutakaan pois päästää.

Kerrotko vähän tarkempaa vinkkiä?

Minäkin otin opiskeluaikoina ne silppupätkät vastaan, hyvin niitä silloin saikin. Ja tein duunini hyvin, työtodistuksissa kehutaan kuinka olen suoriutunut tehtävistäni erinomaisesti. 

Siltikin on pistetty pois aina kun lama on tullut. Ei ehkä ole omassa yksikössä haluttu pois päästää, mutta kun ylemmältä johdolta on tullut määräys että pitää vähentää henkilöstökuluja. 

Mitä olen tehnyt väärin? Tiedän tehneeni työni paremmin ja ahkerammin kuin muutama vakituinen työntekijä! Kerro sinä kun näköjään olet viisaampi.

Minä opin ajan myötä missä vika. Ei saa olla liian hyvä. Pitää antaa vakkareiden olla vähän parempia niissäkin asioissa, missä itse on hyvä. Työn saa se, joka on sopivan keskinkertainen.

Eivätpä osaa. T. Satoja työnhakijoita valmentanut.