Ekaluokkalaisen urputus joka asiasta

Pahoittelen kirjoitusvirheitä ☺️

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Kaikkemme yritetään ja häneltä ei mitään puutu.

Jospa ette yrittäis niin paljon.

Se on ikävaihe.

Tarkoitan yrittämisellä, että on harrastus josta pitää ja sinne kuskataan, laitetaan ruokaa joka on suht mieleistä kaikille, juttelemme ja halailemme, kehumme ja kysymme kuulumisia jne. Emme ole välinpitämättömiä tai kylmiä. Onko se liikaa yrittämistä? Kysyn ihan hyvällä, kun välillä itsestä tuntuu, että jos olisi kylmempi ja etäisempi, lapsi ei ehkä niin paljon hyppisi silmille... ainakin jossain perheissä olen tämän havainnut olevan näin.

Kovemmat rangaistukset käyttöön niin pysyy pidempään mielessä, että ei saa urputtaa.

Onhan noilla saman perheen lapsilla suuret luonne-erot. Meillä 3 lasta ja isommat kovapäisiä, muttei valita asioista. Pienin herkki ja urputtaa "vaikka kaikki hyvin".

Mieti miten kovin erilaisia me aikuisetkin ollaan, itse on pitänyt vaan hyväksyä, kun en pienintäni ymmärrä, että hän on kovin erilainen isompiin sisaruksiin verrattuna. Ei siinä tasapäistäminen auta.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan yrittämisellä, että on harrastus josta pitää ja sinne kuskataan, laitetaan ruokaa joka on suht mieleistä kaikille, juttelemme ja halailemme, kehumme ja kysymme kuulumisia jne. Emme ole välinpitämättömiä tai kylmiä. Onko se liikaa yrittämistä? Kysyn ihan hyvällä, kun välillä itsestä tuntuu, että jos olisi kylmempi ja etäisempi, lapsi ei ehkä niin paljon hyppisi silmille... ainakin jossain perheissä olen tämän havainnut olevan näin.

Tuo huomautus, että häneltä ei mitään puutu saa ajattelemaan, että saa kaiken heti kun sattuu haluamaan. Ei ole tottunut odottamaan mitään, vaan saa heti.

herkkä piti kirjoittamani, ei herkki... nro 6

Koulussa, kavereiden luona ym käyttäytyy aina hyvin, tottelee ja on kuulemani mukaan ihannevieras kun on hauska ja ottaa muut huomioon. Pikkusisaruksista huolehtii ihanasti ja on hyvää ja mukavaa seuraa myös aikuisille, kun sille päälle sattuu.

Rumasti sanottuna pelkään kasvattavani tulevaa "kusipäämiestä", sen verran kukkoilevaa käytöstä on havaittavissa. Rakastan niin että sydän pakahtuu, mutta hermoja se raastaa.

Kiitos asiallisista vastauksista tähän mennessä 😊

Malttia ei muksulla ole, sitä kannattaa nyt viimeistään alkaa kehittämään. Tarkoittaa, ettei anneta kaikkea haluamaansa heti, vaan kaikkea täytyy jaksaa odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan yrittämisellä, että on harrastus josta pitää ja sinne kuskataan, laitetaan ruokaa joka on suht mieleistä kaikille, juttelemme ja halailemme, kehumme ja kysymme kuulumisia jne. Emme ole välinpitämättömiä tai kylmiä. Onko se liikaa yrittämistä? Kysyn ihan hyvällä, kun välillä itsestä tuntuu, että jos olisi kylmempi ja etäisempi, lapsi ei ehkä niin paljon hyppisi silmille... ainakin jossain perheissä olen tämän havainnut olevan näin.

Tuo huomautus, että häneltä ei mitään puutu saa ajattelemaan, että saa kaiken heti kun sattuu haluamaan. Ei ole tottunut odottamaan mitään, vaan saa heti.

Yritämme toki, että ei saisi heti kaikkea, kuten ei muutkaan lapsemme. Harvoin haluaa mitään tavaraa tms. edes. Tarkoitan myös sitä, että kypärä on ihan sopiva ja ajanmukainen, vaatteet sopivia ja hyväkuntoisia jne. Eli ei mitään vanhoja, huonoja, reikäisiä, rikkinäisiä ja siksi huonoja hänen mielestään 😊

Meillä on ekaluokkalaisella vähän tuollainen vaihe. Selvästi kipuilee isommaksi tuloa. Käyttäytyy välillä ihan "vauvamaisesti", hakee huomiota tyyliin sillä, ettei muka osaa pukea jne. Saa itkuraivareita asioista, jotka aiemmin olivat vain hyviä juttuja.

Sylillä, halilla ja kuuntelulla mutta lempeällä otteella tuuppien yleensä tilanteet ratkeavat. Jos itse suuttuu (ja välillä niiiiiin raivostuttaa), kaveri menee ihan lukkoon.

Meillä pojalla alkoi valitus-ja vänkäämisvaihe nyt tokalla. Ekalla vielä kaikki oli kivaa, nyt taas koulu on tyhmää, läksyt on tyhmiä ja vängätään kaikkeen vastaan. Onneksi välillä on hyviäkin päiviä. Sen verran kuullut, että monilla muillakin ollut tällaista tän ikäsillä, että veikkaisin vaihetta. Eiköhän se mene ohi kun perusasiat kunnossa ja itse pysyy jämptinä.