Mitäpä pitäisi ajatella av-palstalaiset tästä sisareni aikuisen lapsen ajatuksesta:

Kaikesta päätellen oli oikeassa. Vaikee enempää ottaa kantaa kun ei tunne tapausta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta päätellen oli oikeassa. Vaikee enempää ottaa kantaa kun ei tunne tapausta.

Mistä kaikesta päätellen oli oikeassa?

Onhan minullakin läheiseni, omat aikuiset lapseni, aviopuolisoni, lapsenlapsemme, jopa vielä oma iäkäs äitini, muut sisarukseni jne. ja etenkin parhain pitkäaikaisin ystäväni, joka jäisi kaipaamaan, kuten minäkin häntä, jos hän kuolisi ennen minua.

Elämänhaluani on nakertanut niin moni asia koko matkan varrelta, ettei siihen riittäisi edes voimia kertoa kaikesta.

Parhaillaan rintaa puristaa niin paljon, että tuntuu, että kohta kaikki voikin olla the End!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta päätellen oli oikeassa. Vaikee enempää ottaa kantaa kun ei tunne tapausta.

Mistä kaikesta päätellen oli oikeassa?

Onhan minullakin läheiseni, omat aikuiset lapseni, aviopuolisoni, lapsenlapsemme, jopa vielä oma iäkäs äitini, muut sisarukseni jne. ja etenkin parhain pitkäaikaisin ystäväni, joka jäisi kaipaamaan, kuten minäkin häntä, jos hän kuolisi ennen minua.

Elämänhaluani on nakertanut niin moni asia koko matkan varrelta, ettei siihen riittäisi edes voimia kertoa kaikesta.

Ja aloituksesta olisi pitänyt tietää, että sulla on paljon lähipiiriä?

Ymmärrän silti sitä sisaresi lasta, tietenkin se toivoisi, että sinä olisit enemmin kuollut kuin äitinsä. Mutta miksi sen sanoi sinulle? Mikä tilanne teillä oli?

Olen ollut kiusattuna aika-ajoin koko elämäni ajan.

Aina joku kiusaa, enkä jaksaisi enää yhtäkään sellaista tapahtumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta päätellen oli oikeassa. Vaikee enempää ottaa kantaa kun ei tunne tapausta.

Mistä kaikesta päätellen oli oikeassa?

Onhan minullakin läheiseni, omat aikuiset lapseni, aviopuolisoni, lapsenlapsemme, jopa vielä oma iäkäs äitini, muut sisarukseni jne. ja etenkin parhain pitkäaikaisin ystäväni, joka jäisi kaipaamaan, kuten minäkin häntä, jos hän kuolisi ennen minua.

Elämänhaluani on nakertanut niin moni asia koko matkan varrelta, ettei siihen riittäisi edes voimia kertoa kaikesta.

Ja aloituksesta olisi pitänyt tietää, että sulla on paljon lähipiiriä?

Ymmärrän silti sitä sisaresi lasta, tietenkin se toivoisi, että sinä olisit enemmin kuollut kuin äitinsä. Mutta miksi sen sanoi sinulle? Mikä tilanne teillä oli?

En vaan itsekkään ymmärrä, kun en ole mitään pahaa tehnyt tai sanonut koskaan sisareni lapsille saatika heidän äidilleen.

Kummilastanikin olen muistanut aina lahjoilla ja rukoillut hänen puolestaan, ja toivonut hänellekin kuten muillekin kaikkea hyvää elämiinsä.

Otsikosta tulee mielikuva, että sisaren lapsi on 20 - 30-vuotias nuori aikuinen. Aloituksesta minä ainakin sain käsityksen, että te sisarukset olisitte siten about nelikymppisiä. Kun tuon ikäinen nuori aikuinen menettää äitinsä, niin on ymmärrettävää, että kaipaa häntä kovasti ja ottaisin hänen sanomisena juurikin kaipauksen ilmauksena.

Mutta sitten puhutkin omista lapsenlapsistasi ja ihmettelen, että minkä ikäisiä nyt sitten oikein olette...

Mistä ihmeestä se ilmiö kumpuaakaan, että sukulaisten kesken tehdään siitä viattomasta uhrista kaiken pahan alkutekijä, vaikka todelliset syylliset kaikkeen välien rikkoutumiseen olisivatkin juurikin aivan toisaalla ja ne todelliset paholaiset?!?

Ja aikuiset lapsetkaan eivät tahdo nähdä omaa äitiään sellaisena ilkimyksenä kuin mitä hän on ollut aivan todistettavasti.  Mikä siinä mättää, että omat lapset pitävät äitiään niin kaikkivoipaisesti hyvänä, ettei halutakkaan nähdä oman äidin negatiivista käytöstä joitakin ihmisiä kohtaan?????

Ihminen sanoo suruissaan ajattelemattomia asioita. Älä ota sitä kiusaamisena huonon itsetuntosi takia.