Pahin loukkaus jonka olette kokeneet ihastuksen taholta?

Ei olekkaan sellainen, mitä olin kuvitellut.

Oltiin pidetty silmäpeliä jo useampi kuukausi yhden töistä kasvotutun miehen kanssa kunnes yhtäkkiä ihan yllättäen alkoikin iskeä työkaveriani kun satuttiin kerran samaan aikaan kaikki kolme samaan tilaan (aikaisemmin olin törmännyt mieheen siis vain erikseen ja katseet olivat pitkiä). Ihastui tietääkseni ihan kympillä ja kävivät treffeilläkin, voi olla enemmänkin mutta työkaverini vaihtoi samoihin aikoihin työpaikkaa joten en enää hänen asioistaan kovin hyvin ollut perillä (enkä miehellekään enää uhrannut silmäystäkään).

Eniten tässä harmitti se että työkaveri on ihan päinvastainen jo ulkoisestikin kuin minä, saati luonteeltaan.

Tää on lähinnä säälittävää mun puolelta, ei sinänsä mikään loukkaus ihastukselta. Eli olin ihastunut yhteen tyyppiin, hänellä ei ollut tunteita mua kohtaan, ja kännissä puhuin sen kanssa, ruinasin jotain, et miks me ei voida kattoo eteenpäin. Hitto häpesin silmät päästäni seuraavana aamuna. :DD

Antoi ymmärtää, etten ole kovin kiinnostava. Huvittavaa tuossa kuitenkin oli se, että hän oli täysin oikeassa, mua ei edes kiinnosta olla kiinnostava.

Iski kaveriani jota kehui minulle kauniiksi ja älykkääksi. Tämä vain yksi loukkauksista. On todellakin entinen ihastus, mutta traumat jäi siitä k*usipäästä.

Mun ihastus tylyttää minua. En tiedä onko se loukkaus vai mikä. Hän neuvoo paljon, mikään mun asia tai juttu ei ole oikein tai hyvä. Kuitenkin laskee leikkiä ja hymyilee ja katselee.

Valehtelu ja rumaksi haukkuminen.

En ymmärrä mikä pakkomielle miehillä on olla niin ilkeitä! Siksi en loukkaannu heidän kommenteistaan enkä oikeastaan ihastukaan, mitä se sana nyt sitten tarkoittaakaan. Voin kyllä flirtata jne, mutta ihastuminen?

Vierailija kirjoitti:

Mun ihastus tylyttää minua. En tiedä onko se loukkaus vai mikä. Hän neuvoo paljon, mikään mun asia tai juttu ei ole oikein tai hyvä. Kuitenkin laskee leikkiä ja hymyilee ja katselee.

Taitaa olla mun ex, jonka dumppasin juuri tuosta syytä. Tee säkin samoin.

Ulkonäköön liittyvä kommentointi, pullukaksi kuvaileminen (olin hoikka/normaalipainoinen) ja oli sanonut, ettei minulla ole rintoja.

Yritykset ihastua muihin, kun en ollut sellainen kuin hän oli kumppaninsa ajatellut olevan (lapseton). Ymmärsin häntä, mut silti satutti.

Ei vastannut sähköpostiini, vaikka ensin pyysi lähettämään sähköpostia.

Alkoi puhua yhteenmuutosta ja laittoi kuvia jostain asunnostakin. Tuon jälkeen ei vastannut viesteihin päiviin tai oliko jopa pariin viikkoon. Ei ollut muita naisia kuvioissa mutta tempaisi maton jalkojen alta. Korostan etten olisi muuttanut yhteen tms, mutta tuo outo käytös loukkasi ylipäätään :(

Loukkausyrityksiä on vaikka kuinka paljon, mutta en laske niitä, kun ne on lähinnä huvittaneet.

Pahin loukkaus oli se, kun ihastuin parissa kuukaudessa ihan tyystin mieheen, ja hänkin vietti kaiken liikenevän ajan kanssani, puhuimme tunteja puhelimessa kun hän ajoi pitkää matkaa töihin, ja saattoi ruokatunnilla tulla pikaisesti panettamaan itsensä luokseni. Odotin häntä aina innosta väriste ja posket punaisina. Kun muutaman kuukauden jälkeen kysyin että mitäs jos oltaisiin vain toistemme kanssa, eli ehdotin seurustelua, niin mies ei ollut valmis niin isoon muutokseen. Minun mielestäni taas mikään ei olisi muuttunut kuin se, että voisin olla varmempi hänen tunteistaan, ja se että jos hän olisi muiden kanssa, niin hän tietäisi tehneensä väärin minua kohtaan, toisin kuin tuossa "suhteessamme" josta en voinut tietää pidetäänkö samaa peliä muidenkin kanssa.

Noh se homma lopahti aikalailla siihen, kun tunteeni kuolivat muutamassa viikossa, ja saatoin taas rakastua uudelleen, niin kuin teinkin, ja tämän miehen kanssa olen edelleen vuosien jäälkeen onnellisesti yhdessä. Hauskinta tässä on se, että tämä alkuperäinen ihastus tuli pokkana 4kk päästä sanomaan että nyt hän olisi valmis vakavampaan. ILmeisesti hänellä oli "muita juttuja" kesken. Olsin ymmärtänyt, jos hän olisi selittänyt asian, mutta nyt tuo kaikki tapahtui selkäni takia, ja oli siksi erityisen loukkaavaa. Noh, en ruvennut enää vaihtamaan häneen, olisin varmasti saanut pettyä monet kerrat mokomaan naistennaurattajaan.

Lähti treffeille kanssani säälistä. Oli kauhean kiva mulle myös säälistä. Torjui hyvin ystävällisesti ja hienotunteisesti, mutta ois voinut sen tehdä vaikka niitä treffejä ennenkin, kyllä kokemus nöyryytti.

Vierailija kirjoitti:

Lähti treffeille kanssani säälistä. Oli kauhean kiva mulle myös säälistä. Torjui hyvin ystävällisesti ja hienotunteisesti, mutta ois voinut sen tehdä vaikka niitä treffejä ennenkin, kyllä kokemus nöyryytti.

Mistä tiedät että säälistä, sanoiko niin? Jos sanoi, niin ei hän mikään ystävällinen ollut/ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ihastus tylyttää minua. En tiedä onko se loukkaus vai mikä. Hän neuvoo paljon, mikään mun asia tai juttu ei ole oikein tai hyvä. Kuitenkin laskee leikkiä ja hymyilee ja katselee.

Taitaa olla mun ex, jonka dumppasin juuri tuosta syytä. Tee säkin samoin.

Jos mies tekee noin on hän lähinnä ihastunut. Ei loukkaava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ihastus tylyttää minua. En tiedä onko se loukkaus vai mikä. Hän neuvoo paljon, mikään mun asia tai juttu ei ole oikein tai hyvä. Kuitenkin laskee leikkiä ja hymyilee ja katselee.

Taitaa olla mun ex, jonka dumppasin juuri tuosta syytä. Tee säkin samoin.

Jos mies tekee noin on hän lähinnä ihastunut. Ei loukkaava.

Perustele. Mitä ihastumista tai positiivisia tunteita se edustaa, jos toisen mikään tekeminen tai sanominen ei ole oikein, vaan aina pitää korjata jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ihastus tylyttää minua. En tiedä onko se loukkaus vai mikä. Hän neuvoo paljon, mikään mun asia tai juttu ei ole oikein tai hyvä. Kuitenkin laskee leikkiä ja hymyilee ja katselee.

Taitaa olla mun ex, jonka dumppasin juuri tuosta syytä. Tee säkin samoin.

Jos mies tekee noin on hän lähinnä ihastunut. Ei loukkaava.

Perustele. Mitä ihastumista tai positiivisia tunteita se edustaa, jos toisen mikään tekeminen tai sanominen ei ole oikein, vaan aina pitää korjata jotain.

Riippuu tietenkin sanavalinnoista ja äänenpainoista yms. Mun mies oli tollanen negaaja mutta myös auttava ja kohtelias

Se on eräänlaista huolenpitoa.

Mistä te näitä nulikoita löydätte? Ihan järkyn junttia porukkaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähti treffeille kanssani säälistä. Oli kauhean kiva mulle myös säälistä. Torjui hyvin ystävällisesti ja hienotunteisesti, mutta ois voinut sen tehdä vaikka niitä treffejä ennenkin, kyllä kokemus nöyryytti.

Mistä tiedät että säälistä, sanoiko niin? Jos sanoi, niin ei hän mikään ystävällinen ollut/ole.

Ei sanonut. Mutta kun älysin ettei treffeillä ollut missään vaiheessa ollut minkäänlaista mahdollisuuttakaan onnistua, ja tämä oli hänelle ollut koko ajan selvää mutta silti lähti, ihmettelin tätä ääneen. Siihen hän ei osannut kuin mennä vaikeaksi ja mumista vastaukseksi jotain epämääräistä. Kaikki hänen sanomisensa ja tekemisensä synnyttivät vaikutelman että hänen päämääränään minun kanssani tekemisissä ollessaan oli ennen kaikkea olla pahoittamatta mieltäni, ja olla niin lempeä ja ystävällinen kuin osasi, vaikka olikin koko ajan aika varautunut.

En yhtään tiedä miksi hänelle oli niin tärkeää varjella mua mielipahalta, kun ei tunnettu mitenkään hyvin ja oltiin lähinnä etäisen ystävällisissä väleissä. En ymmärrä miksi ihmeessä olisi katsonut sen velvollisuudekseen. Kuitenkin ihan aikuinen mies, eikä mikään tyhmä tai hidas tai muutenkaan urpo. Kiva sinänsä että maailmassa myötätuntoa riittää, mutta perkele nyt kuitenkin, ei noin.