Pahin loukkaus jonka olette kokeneet ihastuksen taholta?

Kuulemma takapuolen pitäisi mahtua kun laittaa peukalot vastakkain kämmenet auki pikkulillien väliin. Harvalla naisella on kymmenen vuotiaan tarakka. Minulla on aina ollut pyöreä berberi ja nyt kun olen harrastanut fitnessiä kuusi vuotta se on kiinteytynyt ja pyöristynyt lisää. Ihastukseni sanoi minulle "syömällä hankittu"...loukkaanuin verisesti ja Panin kostoksi hänen parasta kaveriaan. Hah 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähti treffeille kanssani säälistä. Oli kauhean kiva mulle myös säälistä. Torjui hyvin ystävällisesti ja hienotunteisesti, mutta ois voinut sen tehdä vaikka niitä treffejä ennenkin, kyllä kokemus nöyryytti.

Mistä tiedät että säälistä, sanoiko niin? Jos sanoi, niin ei hän mikään ystävällinen ollut/ole.

Ei sanonut. Mutta kun älysin ettei treffeillä ollut missään vaiheessa ollut minkäänlaista mahdollisuuttakaan onnistua, ja tämä oli hänelle ollut koko ajan selvää mutta silti lähti, ihmettelin tätä ääneen. Siihen hän ei osannut kuin mennä vaikeaksi ja mumista vastaukseksi jotain epämääräistä. Kaikki hänen sanomisensa ja tekemisensä synnyttivät vaikutelman että hänen päämääränään minun kanssani tekemisissä ollessaan oli ennen kaikkea olla pahoittamatta mieltäni, ja olla niin lempeä ja ystävällinen kuin osasi, vaikka olikin koko ajan aika varautunut.

En yhtään tiedä miksi hänelle oli niin tärkeää varjella mua mielipahalta, kun ei tunnettu mitenkään hyvin ja oltiin lähinnä etäisen ystävällisissä väleissä. En ymmärrä miksi ihmeessä olisi katsonut sen velvollisuudekseen. Kuitenkin ihan aikuinen mies, eikä mikään tyhmä tai hidas tai muutenkaan urpo. Kiva sinänsä että maailmassa myötätuntoa riittää, mutta perkele nyt kuitenkin, ei noin.

Miten mä en kuitenkaan usko, että sääli olisi ollut pohjasyy lähteä treffeille. Jotenkin en usko, että mies säälistä tekisi sellaista. Se, että jo alkumetreillä huomaakin, ettei nämä treffit voi onnistua ja silti käyttäytyy kohteliaasti, kuten normaalin ihmisen kuuluukin on kuitenkin ihan mahdollista

En nyt tiedä voiko puhua loukkauksesta, mutta aloittaessani amkissa minulla oli juttua yhden jätkän kanssa, joka oli myös aloittanut juuri, mutta eri ryhmässä. Jossain vaiheessa se kuitenkin sanoi, ettei halua nyt suhdetta jne. mutta aiemmin oli kuitenkin antanut ymmärtää jo ihan muuta. Tyyliin puoli vuotta siitä se oli suhteessa yhden toisen kanssa, johon oli vissiin ollutkin koko ajan ihastunut, mutta se toinen tyttö oli ollut parisuhteessa, jonka ilmeisesti lopetti tuon jätkän takia. 

Ihastuin tosi syvästi. Mies ehdotti ja vaati ns. vapaata suhdetta, koska minulla oli hänen mukaansa liian pienet rinnat, hänellä oli kuulemma fetissi isoista rinnoista ja oikeutus hakea tyydystystä muualta. ”Miten paljon SÄ sitten olisit kompromissaan sun tyytyväisyydestäsnjonkun toisen vuoksi?” kehtasi vielä perustella. Se suhde jäi aikalailla siihen. Myöhemmin yritti takaisin, ei kai ollut löytynyt avointa suhdetta haluavaa lollobrigidaa. En ottanut, mutta nautin vahingonilosta. Olis ottanut ja tyytynyt B-kuppiini silloin vielä kun oli tarjolla.

"Jos olisin sokea ja kenties kuuro  mulla voisi seisoa sun kanssa".

(olin tuolloin 174 cm ja noin 60 kg, hoikka, nätti ja tehnyt mallin töitäkin eli ihan klassinen alistamisyritys)

Vierailija kirjoitti:

Mun ihastus tylyttää minua. En tiedä onko se loukkaus vai mikä. Hän neuvoo paljon, mikään mun asia tai juttu ei ole oikein tai hyvä. Kuitenkin laskee leikkiä ja hymyilee ja katselee.

Annan hyvän neuvon - sellaisen, jonka itsekin olisin halunnut kuulla nuorempana: unohda sellainen tyyppi, joka lähettelee ristiriitaisia viestejä. Sellaisista saa vain särkyneen sydämen. 

Nainen ei suostunut syömään omenaa, jonka oli ihan häntä varten säästänyt. Omena oli vielä eväsomena välipalaksi, joten treffeille asti vatsaani kurni ikävästi. Sitten läpsähti märkä rätti vasten kasvoja, kun omppu ei edes maistunut naiselle :(

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei suostunut syömään omenaa, jonka oli ihan häntä varten säästänyt. Omena oli vielä eväsomena välipalaksi, joten treffeille asti vatsaani kurni ikävästi. Sitten läpsähti märkä rätti vasten kasvoja, kun omppu ei edes maistunut naiselle :(

Siis MIKSI ihmeessä naisen olisi pitänyt omenasi syödä? Tämä oli kyllä kaikkein kummallisin näistä vastauksista...

No, eräs mies bongasi toisen naisen ja lopetti suhteen mun kanssa vedoten johonkin tekosyyhyn, kuinka ei ole valmis suhteeseen ja tarvitsee omaa tilaa. Sain tietää vasta vajaan vuoden päästä, kun tämä "uusi" nainen laittoi vuosipäivän juhlinnasta miehen seinälle facebookissa jonkun ällösöpöilyjutun. Ja tästä merkkipäivästä tuli siis vuosi täyteen kuukautta aiemmin, ennenkuin kuin mies oli edellisvuonna pistänyt mun kanssa poikki...

Toinen tapaus johon olin ihastunut ja oltiin tapailtu tiiviisti pari kk. Pidin sitten pienet syntymäpäiväjuhlat kotonani, joihin kutsuin tapailemani miehen ja muutaman parhaan ystäväni luokseni. No, heti kun eräs ystävistäni saapui, tämä mies liimautui salamana häneen kiinni. Halusi ja laittoi tanssimusiikkia soimaan ja tanssitti ystävääni koko illan. Ei ketään muuta, ei huomannutkaan minuakaan enää. Baariin jatkettiin, ja täällä yritti suudella ystävääni. Näin tilanteen, ystäväni työnsi miehen kauemmaksi itsestään, ja minä kävin sanomassa miehelle, että tapailumme loppui tähän. Mies ei ymmärtänyt mitä väärää hän muka oli tehnyt.. minä kuulemma olin ylimustasukkainen, hänhän vain halusi kohteliaasti tutustua ystäviini.

Kuunnella vastenmielisen naisen yksityiskohtaista selostusta kuinka mies on liehitellyt häntä. Siihen hankeen putosi se ihastus, meni varmaan maan ytimeen asti. En unohda tuon naisen silmien loistoa ikinä.

Eikä kukaan tiedä asiasta mitään, paitsi nyt sinä, av.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ihastus tylyttää minua. En tiedä onko se loukkaus vai mikä. Hän neuvoo paljon, mikään mun asia tai juttu ei ole oikein tai hyvä. Kuitenkin laskee leikkiä ja hymyilee ja katselee.

Taitaa olla mun ex, jonka dumppasin juuri tuosta syytä. Tee säkin samoin.

Jos mies tekee noin on hän lähinnä ihastunut. Ei loukkaava.

Perustele. Mitä ihastumista tai positiivisia tunteita se edustaa, jos toisen mikään tekeminen tai sanominen ei ole oikein, vaan aina pitää korjata jotain.

Riippuu tietenkin sanavalinnoista ja äänenpainoista yms. Mun mies oli tollanen negaaja mutta myös auttava ja kohtelias

Se on eräänlaista huolenpitoa.

Henkiseltä väkivallalta ja alistamiselta tuo minun korviini kuulostaa.

T: eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähti treffeille kanssani säälistä. Oli kauhean kiva mulle myös säälistä. Torjui hyvin ystävällisesti ja hienotunteisesti, mutta ois voinut sen tehdä vaikka niitä treffejä ennenkin, kyllä kokemus nöyryytti.

Mistä tiedät että säälistä, sanoiko niin? Jos sanoi, niin ei hän mikään ystävällinen ollut/ole.

Ei sanonut. Mutta kun älysin ettei treffeillä ollut missään vaiheessa ollut minkäänlaista mahdollisuuttakaan onnistua, ja tämä oli hänelle ollut koko ajan selvää mutta silti lähti, ihmettelin tätä ääneen. Siihen hän ei osannut kuin mennä vaikeaksi ja mumista vastaukseksi jotain epämääräistä. Kaikki hänen sanomisensa ja tekemisensä synnyttivät vaikutelman että hänen päämääränään minun kanssani tekemisissä ollessaan oli ennen kaikkea olla pahoittamatta mieltäni, ja olla niin lempeä ja ystävällinen kuin osasi, vaikka olikin koko ajan aika varautunut.

En yhtään tiedä miksi hänelle oli niin tärkeää varjella mua mielipahalta, kun ei tunnettu mitenkään hyvin ja oltiin lähinnä etäisen ystävällisissä väleissä. En ymmärrä miksi ihmeessä olisi katsonut sen velvollisuudekseen. Kuitenkin ihan aikuinen mies, eikä mikään tyhmä tai hidas tai muutenkaan urpo. Kiva sinänsä että maailmassa myötätuntoa riittää, mutta perkele nyt kuitenkin, ei noin.

Miten mä en kuitenkaan usko, että sääli olisi ollut pohjasyy lähteä treffeille. Jotenkin en usko, että mies säälistä tekisi sellaista. Se, että jo alkumetreillä huomaakin, ettei nämä treffit voi onnistua ja silti käyttäytyy kohteliaasti, kuten normaalin ihmisen kuuluukin on kuitenkin ihan mahdollista

En tietenkään pysty selittämään sulle kaikkia asioita, joiden perusteella mulle tämä käsitys syntyi, joten tuskin saan sua vakuutettua jollet halua uskoa ihan vaan mun tulkintaani. Myönnän että en voi olla siitä täysin varma, ja myönnän ettei siinä ole mitään järkeä, miksi ihmeessä kukaan toimisi noin?

En ajattele, että hän olisi treffien alussa huomannut ettei niistä voi tulla mitään. Vaan että hän olisi muodostanut käsityksensä musta jo ennen kun pyysin häntä ulos, sitten kuitenkin oli mulle niin kiva että tulin pyytäneeksi häntä ulos, ja sanoi joo vaikka ei oikeasti halunnut (siltä se vähän kuulosti, mutta ajattelin ensin että se on vaan hänen tapansa viestiä tai on ujo tai jotain). Treffien sopimisessa oli vaikeutta, niin että aloin epäillä hänen motivoituneisuuttaan, ja ne järjestyi lopulta sillä sekunnilla kun annoin ymmärtää että en pahastu jos hän haluaakin perääntyä. Mutta kaikki jäi vielä mun päätettäväkseni ja hoidettavakseni ja muutenkin asenne ja käytännön reunaehdot oli sellaiset, että kyllä niistä huomasi ettei hän odottanut viihtyvänsä. Oli siis täysin moitteettoman kohtelias, kiva ja viehättävä ja ihana ihan joka vaiheessa kuitenkin.

En maininnut vielä mitään niistä suorimmista merkeistä jotka sääliteoriaa tukevat, mutta ensinnäkin tutustuttiin olosuhteissa, jossa hänellä oli ihan hyvät syyt sääliä mua. Isäni vaikka oli juuri kuollut ja odotteli multiin pääsemistä. En tajunnut olevani säälittävä vaan ajattelin olevani ihan normaali ihminen ja voivani siksi mainita avoimesti suht vieraidenkin kuullen mitä oli meneillään jos se tuntui helpommalta kuin valehtelu. En muista mainitsinko juuri isästäni hänelle vai en, mutta hän oli esimerkiksi paikalla näkemässä kun mua lyötiin kasvoihin. (Eräs nainen jota en tuntenut kuin nimeltä, perättömästä mustasukkaisuudesta, siis ihan puhtaasti huonoa onnea joutua hänen tielleen.) Reagoin tuollaisiin tilanteisiin aika huonosti ja sillä hetkellä varmasti näytinkin todella säälittävältä.

Tyyppi oli mulle aina erityisen kiltti tavalla, johon liittyi rohkaisemista, autenttisen positiivisen palautteen antamista aina pienenkin tilaisuuden tarjoutuessa yms. Ajattelin sen olevan vaan hänen kiva erikoinen tapansa murtaa jäätä tai ehkä jopa yleinen tapa ihmissuhteissa, vähän epäsuomalaista ja siksi ehkä oudon tai jotenkin kömpelön tuntuista mutta silti ihanaa :3 vaan kuulemma ei ole ollenkaan sellainen yhteisille tutuille, kun ainoastaan mulle – tämän ja seuraavan valossa aloin kuulla nuo jutut vähän eri sävyisesti. Hän tuntui vahtivan, etten koskaan hirsipuuhuumoria heittäessäni vaan ollut tosissani. Itse pilaili mistä halusi, kuten kaikki muutkin kulloinkin läsnä olevat, mutta mun vitsit jotka ei mitenkään erottuneet joukosta jostain syystä olivat hänestä huolestuttavia.

Kuten aiemmin sanoin, onhan se jo joka tapauksessa ihanan tyypin merkki, että tuolleen empatisoi jonkun etäisen tutun kanssa ja välittää hänen hyvinvoinnistaan. Mutta silti. Toivottavasti hän oppi tapauksesta jotain.