Lue keskustelun säännöt.
Ihmissuhteet stressaavat
20.03.2018 |
Olen yrittänyt opetella toimimaan jämäkämmin ja pitämään ihmissuhteissa paremmin puoleni. Tämän seurauksena vanhoja tärkeitä ihmissuhteita on päättynyt ja haalistunut. Uusia ei ole vielä merkittävästi löytynyt vanhojen tilalle. Muuttuuko tämä missään vaiheessa paremmaksi? On ollut kurja huomata, että kun pitää paremmin omiakin puolia, niin seura ei enää kelpaa toisille.
Kommentit (19)
Itse olen välillä miettinyt sitä, että onko ystäviä edes missään vaiheessa ollut jos aika ja oman persoonan vahvistuminen on ajanut näin erilleen toisista. Mutta ovathan hyvät muistot tietysti totta. Nyt vain olo on aika kurja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muilla tämä jäänyt vain yksinäiseksi vaiheeksi vai pysyvämmäksi olotilaksi? Kauhean toimimattomissakaan ihmissuhteissa ei tee mieli roikkua kynsin ja hampain. Vaikka kivojakin muistoja niistä myös olisi.
Ap
Enpä tiedä. Minä ainakin koen tulleeni jotenkin kriittisemmäksi ja itsevarmemmaksi. En enää jaksa sietää mitäänsanomattomia ja jopa vahningollisia ihmissuhteita. Olen uskaltanut pudotella elämästäni pois niitä, joiden läheisyydessä koen ahditusta ja pahaa oloa.
Sitä kai ei enää ole niin tarvetta olla 376548 facebook-"ystävää" jotta tuntisi olevansa jotain! Minulla on kai noin 30, ja kaikki ei edes kovinkaan aktiivisia.
Minulle tulee koko ajan tärkeämmäksi ne ihmiset, joihin tunnen syvää yhteyttä ja luottamusta, jotka ovat minua varten kun tarvitsen, ja joita varten minä olen kun he tarvitsevat. Muutenkin kuin tyhjillä korulauseillä fb;ssa.
Ei ole tarvetta haalia jokaista kummin-kaiman-serkkua varjo-ystäväksi. Mitä iloa siitä olisi? Oikeaa aitoa ystävyyttä ei korvaa miljoonakaan falskia ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Minä ainakin koen tulleeni jotenkin kriittisemmäksi ja itsevarmemmaksi. En enää jaksa sietää mitäänsanomattomia ja jopa vahningollisia ihmissuhteita. Olen uskaltanut pudotella elämästäni pois niitä, joiden läheisyydessä koen ahditusta ja pahaa oloa.
Sitä kai ei enää ole niin tarvetta olla 376548 facebook-"ystävää" jotta tuntisi olevansa jotain! Minulla on kai noin 30, ja kaikki ei edes kovinkaan aktiivisia.
Minulle tulee koko ajan tärkeämmäksi ne ihmiset, joihin tunnen syvää yhteyttä ja luottamusta, jotka ovat minua varten kun tarvitsen, ja joita varten minä olen kun he tarvitsevat. Muutenkin kuin tyhjillä korulauseillä fb;ssa.
Ei ole tarvetta haalia jokaista kummin-kaiman-serkkua varjo-ystäväksi. Mitä iloa siitä olisi? Oikeaa aitoa ystävyyttä ei korvaa miljoonakaan falskia ystävää.
Siis 30 ystävää vai 30 ystävää Facebookissa? Minulla on tällä hetkellä kaksi sellaista ystävää, joihin pidän suhdettani hyvänä ja toimivana. Kaipaisin lisää ystäviä näiden kahden rinnalle.
Ap
Minulla on tainnut olla sen verran kuluttavat ystävyyssuhteet, että en koe kaipaavani ainakaa lisää ystäviä. Miksi ystäviä tarvitsisi olla monta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tainnut olla sen verran kuluttavat ystävyyssuhteet, että en koe kaipaavani ainakaa lisää ystäviä. Miksi ystäviä tarvitsisi olla monta?
No en tiedä tarvitseeko niitä olla niin montaa, mutta pari uutta ystävää olisi mukava löytää elämään lisää. Paljon yksin ollessa ajatukset tuntuvat helposti kiertävän aina samaa rataa. Toisen ihmisen seura voi parhaillaan inspiroida ja innostaa tekemään uusia asioita.
Ap
Olen introvertti ja ikinä ei ole ollut sellaista kokemusta, että ystäviä olisi valtava lauma tai peräti liiaksi asti. Aiemmin tärkeiden ihmissuhteiden jääminen taka-alalle harmittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoikaa lisää jos tulee jotain mieleen tähän liittyen.
Minä olen aika samanlainen. Ystäviä on vähän, ja tapaan heitä välimatkasta johtuen harvoin, hyvä jos vuosittain. Välillä olen aika yksinäinen ja olen myös ollut taipuvainen ajattelemaan, että yksinäisyys on kohtaloni.
Sen myötä olen oppinut arvostamaan pieniäkin ihmiskontakteja, kuten juttutuokiota kaupan kassan tai naapurin kanssa. Mutta ihan tässä hiljattain tuli mieleen, että onko tämä jotain mihin pitää passiivisena tyytyä vai voisinko vaan tehdä asialle jotain. Miettiä ihan konkreettisia tavoitteita joihin pyrkiä. En tarkoita sellaista toimintaa, jota käyttäisi vain ns paremman puutteessa ja vain jotain tehdäkseen, vaan itselle mielekkäitä kontakteja jonkin omannäköisen tekemisen kautta. Ehken tällä tavalla sydänystäviä löydä, mutta voin löytääkin. Täytyy vain miettiä, miten edetä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo yli 50v. Ennen kiltteys ja hyvyys tarkoitti että ei ole omaa tahtoa vaan alistuu ja on kaikille mieliksi. Hukkaanhan se elämä niin menee. Kiusaajat löytää helpon uhrin. Kun sitten alkaa laittaa rajoja, voi sataa vihaa niskaan. Irtirepäisy kuitenkin kannattaa. Terveet suhteet ei perustu valta-asetteluun. Esim narsistisilla on aina puolesta/vastaan kilpailu menossa. Joskus elämä voi selkiytyä vasta vanhempana. Facebook toimii parhaiten yhdistyksillä, yrityksillä ym tiedon jakamiseen. Ehkä kaukaisempien sukulaisten kanssa. Mutta muiden seuraaminen on turhaa. Ap olet hyvä kun edes mietit asiaa.
On eroa käyttääkö sanaa ystävä vai kaveri. Perusvuorovaikutus toteutuu rupattelemalla, ja siihen käy pakolliset työ, harrastuskaverit. Sen sijaan omaa sisintä, ja yksityisyyttä kannattaa suojella. esim ketä tahansa ei kannata päästää kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Minä ainakin koen tulleeni jotenkin kriittisemmäksi ja itsevarmemmaksi. En enää jaksa sietää mitäänsanomattomia ja jopa vahningollisia ihmissuhteita. Olen uskaltanut pudotella elämästäni pois niitä, joiden läheisyydessä koen ahditusta ja pahaa oloa.
Sitä kai ei enää ole niin tarvetta olla 376548 facebook-"ystävää" jotta tuntisi olevansa jotain! Minulla on kai noin 30, ja kaikki ei edes kovinkaan aktiivisia.
Minulle tulee koko ajan tärkeämmäksi ne ihmiset, joihin tunnen syvää yhteyttä ja luottamusta, jotka ovat minua varten kun tarvitsen, ja joita varten minä olen kun he tarvitsevat. Muutenkin kuin tyhjillä korulauseillä fb;ssa.
Ei ole tarvetta haalia jokaista kummin-kaiman-serkkua varjo-ystäväksi. Mitä iloa siitä olisi? Oikeaa aitoa ystävyyttä ei korvaa miljoonakaan falskia ystävää.
Siis 30 ystävää vai 30 ystävää Facebookissa? Minulla on tällä hetkellä kaksi sellaista ystävää, joihin pidän suhdettani hyvänä ja toimivana. Kaipaisin lisää ystäviä näiden kahden rinnalle.
Ap
30 ystävää joo, kun lasketaan kaikki joiden kanssa olen säännöllisemmin tekemisissä naamatusten. Facebookissa tein rajun karsinnan, ja siellä kavereita on enää 280.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Minä ainakin koen tulleeni jotenkin kriittisemmäksi ja itsevarmemmaksi. En enää jaksa sietää mitäänsanomattomia ja jopa vahningollisia ihmissuhteita. Olen uskaltanut pudotella elämästäni pois niitä, joiden läheisyydessä koen ahditusta ja pahaa oloa.
Sitä kai ei enää ole niin tarvetta olla 376548 facebook-"ystävää" jotta tuntisi olevansa jotain! Minulla on kai noin 30, ja kaikki ei edes kovinkaan aktiivisia.
Minulle tulee koko ajan tärkeämmäksi ne ihmiset, joihin tunnen syvää yhteyttä ja luottamusta, jotka ovat minua varten kun tarvitsen, ja joita varten minä olen kun he tarvitsevat. Muutenkin kuin tyhjillä korulauseillä fb;ssa.
Ei ole tarvetta haalia jokaista kummin-kaiman-serkkua varjo-ystäväksi. Mitä iloa siitä olisi? Oikeaa aitoa ystävyyttä ei korvaa miljoonakaan falskia ystävää.
Siis 30 ystävää vai 30 ystävää Facebookissa? Minulla on tällä hetkellä kaksi sellaista ystävää, joihin pidän suhdettani hyvänä ja toimivana. Kaipaisin lisää ystäviä näiden kahden rinnalle.
Ap
30 ystävää joo, kun lasketaan kaikki joiden kanssa olen säännöllisemmin tekemisissä naamatusten. Facebookissa tein rajun karsinnan, ja siellä kavereita on enää 280.
No sitten elämämme on varmasti monella tavoin kuin ihan eri maailmasta. En edes lapsena muista ystäviä olleen suuria määriä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aika samanlainen. Ystäviä on vähän, ja tapaan heitä välimatkasta johtuen harvoin, hyvä jos vuosittain. Välillä olen aika yksinäinen ja olen myös ollut taipuvainen ajattelemaan, että yksinäisyys on kohtaloni.
Sen myötä olen oppinut arvostamaan pieniäkin ihmiskontakteja, kuten juttutuokiota kaupan kassan tai naapurin kanssa. Mutta ihan tässä hiljattain tuli mieleen, että onko tämä jotain mihin pitää passiivisena tyytyä vai voisinko vaan tehdä asialle jotain. Miettiä ihan konkreettisia tavoitteita joihin pyrkiä. En tarkoita sellaista toimintaa, jota käyttäisi vain ns paremman puutteessa ja vain jotain tehdäkseen, vaan itselle mielekkäitä kontakteja jonkin omannäköisen tekemisen kautta. Ehken tällä tavalla sydänystäviä löydä, mutta voin löytääkin. Täytyy vain miettiä, miten edetä asiassa.
Hyviä ajatuksia! Voisin itsekin pyrkiä aktiivisemmin kiinnittämään huomiota tuollaisiin mukaviin hetkiin toisten kanssa vaikkei kyseessä sydänystävä olisikaan. Lyhyetkin kohtaamiset voivat toisinaan tuoda hyvää mieltä ja jättää pitkäaikaisen muiston.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On eroa käyttääkö sanaa ystävä vai kaveri. Perusvuorovaikutus toteutuu rupattelemalla, ja siihen käy pakolliset työ, harrastuskaverit. Sen sijaan omaa sisintä, ja yksityisyyttä kannattaa suojella. esim ketä tahansa ei kannata päästää kotiinsa.
Välillä olen yrittänyt aktiivisemmin tutustua uusiin ihmisiin. Toisinaan sekin on pahimmillaan saattanut lisätä omaa yksinäisyyden tunnetta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen jo yli 50v. Ennen kiltteys ja hyvyys tarkoitti että ei ole omaa tahtoa vaan alistuu ja on kaikille mieliksi. Hukkaanhan se elämä niin menee. Kiusaajat löytää helpon uhrin. Kun sitten alkaa laittaa rajoja, voi sataa vihaa niskaan. Irtirepäisy kuitenkin kannattaa. Terveet suhteet ei perustu valta-asetteluun. Esim narsistisilla on aina puolesta/vastaan kilpailu menossa. Joskus elämä voi selkiytyä vasta vanhempana. Facebook toimii parhaiten yhdistyksillä, yrityksillä ym tiedon jakamiseen. Ehkä kaukaisempien sukulaisten kanssa. Mutta muiden seuraaminen on turhaa. Ap olet hyvä kun edes mietit asiaa.
Kiitos kommentista! Tätä rajaamista juuri olen opettelemassa. Tuntuu aika työläältä ja vie paljon voimia. Mutta enää en yhtä usein tunne itseäni voimakastahtoisten ihmisten vietävissä olevaksi tossuksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista! Tätä rajaamista juuri olen opettelemassa. Tuntuu aika työläältä ja vie paljon voimia. Mutta enää en yhtä usein tunne itseäni voimakastahtoisten ihmisten vietävissä olevaksi tossuksi.
Ap
Ap, kyse ei ole siitä että toiset ihmiset olisivat voimakastahtoisempia kuin sinä. On ennemminkin kyse siitä, että näillä "voimakastahtoisilla" ei ole kykyä kunnioittaa rajojasi. He ovat vaurioituneet varhaislapsuutensa ihmissuhteissa niin pahasti, että heidän ihmissuhteensa aikuisenakin ovat muodostuneet valtapeleiksi ja alistamiseksi. Valitettavasti he eivät kykene aitoihin, läheisiin ja tasa-arvoisiin ihmissuhteisiin. Se on surullista ja sääli heidän elämänsä kannalta. Nämä ovat niin kipeitä ongelmia, että yleensä tällaiset ihmiset eivät pysty näitä ongelmia näkemään tai tunnustamaan. Pidä sinä huoli itsestäsi ja pyri löytämään ihmissuhteita, joissa sinua arvostetaan. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista! Tätä rajaamista juuri olen opettelemassa. Tuntuu aika työläältä ja vie paljon voimia. Mutta enää en yhtä usein tunne itseäni voimakastahtoisten ihmisten vietävissä olevaksi tossuksi.
Ap
Ap, kyse ei ole siitä että toiset ihmiset olisivat voimakastahtoisempia kuin sinä. On ennemminkin kyse siitä, että näillä "voimakastahtoisilla" ei ole kykyä kunnioittaa rajojasi. He ovat vaurioituneet varhaislapsuutensa ihmissuhteissa niin pahasti, että heidän ihmissuhteensa aikuisenakin ovat muodostuneet valtapeleiksi ja alistamiseksi. Valitettavasti he eivät kykene aitoihin, läheisiin ja tasa-arvoisiin ihmissuhteisiin. Se on surullista ja sääli heidän elämänsä kannalta. Nämä ovat niin kipeitä ongelmia, että yleensä tällaiset ihmiset eivät pysty näitä ongelmia näkemään tai tunnustamaan. Pidä sinä huoli itsestäsi ja pyri löytämään ihmissuhteita, joissa sinua arvostetaan. <3
Tuo on totta. Kiitos hyvästä kommentista! ❤
Ap
Sellaista se on. Aika paljon on tapaamiset harventunut, jokaisella kun melkein on perhe. En itsekään jaksa koko ajan tavata ihmisiä. Välillä on mukavaa olla yksinkin.